Monday, July 31, 2006
Ylinuortti River of Varrio Nature Reserve in Finnish Lapland on 31 July 2006
| Location is in Finnish Lapland, 200 km behind Arctic Circle, in the northern part of Savukoski municipality. The video has been taken on the Ylinuortti bridge, upstream the river, on 31 July 2006. Camera Canon PowerShot S1 IS. More in http:/veli.pohjonen.org | |
Sunday, July 30, 2006
Järripeipon kanta vakaa - Brambling stock is stable
Järripeippo on Värriön luonnonpuiston toiseksi yleisin lintu (yleisin on pajulintu). Sen kanta puiston alueella on noin 2100 paria.
Se tavataan pistelaskentalinjoilla noin 100 kertaa kesässä. Järripeipon kanta on pysynyt Värriön luonnonpuistossa vakaana vuodesta 1985; vaikka kanta näyttäisi laskevan hitaasti, laskevalla suunnalla ei ole kuitenkaan tilastotieteellistä merkitsevyyttä.
Brambling (Frincilla montifrincilla) is the secondmost common bird in Varrio Nature Reserve (the most common is Willow warbler). The estimated total stock is about 2100 pairs.
On spot monitoring lines Brambling is counted about 100 times per summer. The stock has remained stable, although a light sinking trend could be imagined from the population development. The trend, however, is far from statistical significance.
Saturday, July 29, 2006
Hirvihavaintoja - Moose observations
Olin eilenillalla tulossa Nuortin suunnasta, kun noustessani Raippavaaran takaisesta kurusta huomasin nuoren hirven tuijottavan minua honkien keskeltä. Tänään aamulla, kävellessämme Pulkkatunturiin koealalle, tutkimusavustaja Tarmo Kylli havaitsi Hirvasjoen läheisen jängän laidassa hirviemän ja vasan. Palatessamme koealalta illalla Hirvas- ja Kuntasjokien välisessä petäjikössä kohtasimme ylivuotisen hirvenvasan. Kaikissa tapauksissa kameramies oli liian hidas. Ks. 21.7. luontopäiväkirjamerkintä "Hirvet Värriön luonnonpuistossa". PM
Yesterday night, while coming from Nuortti fell, I was climbing from deep valley behind Raippavaara hill and I suddenly saw young moose staring at me in middle of pine trees. Today morning, when we were walking to sample plot in Pulkkatunturi fell, research assistant Mr. Tarmo Kylli saw Moose cow and calf behind a little fen. In evening we were walking back to the station and we noticed young moose in the pine forest between rivers Hirvasjoki and Kuntasjoki. In all cases cameraman was too slow. Look at Nature Diary posting on 21. July "Mooses in Varrio Nature Reserve".
Yesterday night, while coming from Nuortti fell, I was climbing from deep valley behind Raippavaara hill and I suddenly saw young moose staring at me in middle of pine trees. Today morning, when we were walking to sample plot in Pulkkatunturi fell, research assistant Mr. Tarmo Kylli saw Moose cow and calf behind a little fen. In evening we were walking back to the station and we noticed young moose in the pine forest between rivers Hirvasjoki and Kuntasjoki. In all cases cameraman was too slow. Look at Nature Diary posting on 21. July "Mooses in Varrio Nature Reserve".
Friday, July 28, 2006
Riekko yleistynyt Värriön luonnonpuistossa - Willow ptarmigan more numerous after establishment of Varrio Nature Reserve
Pitkältä ajanjaksolta, 1968-2006, tarkastellen Värriön riekkokannat ovat ilmiselvässä nousussa. Tästäkin ilmiöstä saa parhaan kuvan talvisilta lumilinjoilta (joiden havaintojen tallennus saatiin päätökseen heinäkuussa 2006). Riekon jäljet on laskettu 39 talven aikana yhteensä 6534 kertaa.Kun jälkiä havaittiin jakson alussa alle 100 kertaa vuodessa, jakson lopussa havaintoja oli yli 300 kappaletta vuodessa. Nousu on tilastotieteellisesti merkitsevä, sillä sen todennäköisyystaso on yli 99 prosenttia.
Värriön luonnonpuiston alue oli normaalia Itä-Lapin metsästysmaata aina vuoteen 1981, jolloin luonnonpuisto perustettiin. Senkin jälkeen puiston alueella oli sallittua rajallinen metsästys paikallisille asukkaille aina tammikuuhun 1995. Täysrauhoitus metsästykseltä toteutui vasta silloin säädetyllä luonnonpuistoja koskevan asetuksen muutoksella. Metsästyksen asteittainen loppuminen vuodesta 1981 on epäilemättä vaikuttanut Värriön riekkokantojen nousuun.
Riekkokantojen nousua ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan lintujen kesälaskennoissa. Ne tehdään ennen juhannusta sellaiseen aikaan, jolloin riekko pakenee kulkijaa eikä se laululinnuista poiketen paljasta itseään äänelläkään. Esimerkiksi kesän 2006 yhteensä kuudella pistelaskenta- tai sarkalaskentalinjalla riekko havaittiin vain yhden kerran.
Willow ptarmigan (Lagopus lagopus) population in Varrio Nature Reserve is in clear uprising trend. This phenomenon is best seen in the winterly track counts, that have been taken over 39 years' period 1968-2006. Willow ptarmigan tracks wee counted altogether 6534 times. In the beginning of the period the count was less than 100 times per winter season. In the end of the period they were cointed over 300 times per season. The rising trend is statistically significant as the propability level is over 99 per cent.
Varrio Nature Reserve was established in 1981. Game birg hunting came already then near to end, with an exception local people that lasted to January 1995. Then a special ordinance, given on nature parks, effected a complete block of game bird hunting in the nature reserves. One can see that the gradual elimination of willow ptarmigan hunting has had a positive effect on the bird population, at least on the frequency of their observed tracks.
The rising trend in the Willow ptarmigan population cannot, however, be verified wih summer bird counts. This is apparently due to the midsummer season. Ptarmigans are very shy at that time, they escape the observer, and they do not sing as most other birds do before midsummer. For instance in 2006 summer counts only one Willow ptarmigan was observed on altogether six point counting and block counting bird lines.
Thursday, July 27, 2006
Kasvaako Värriön metsokanta - Is Capercaillie stock in Varrio increasing?
Värriön luonnonpuisto perustettiin 1981, jolloin metsästys alueella lähes päättyi. Paikallisille asukkaille jäi enää rajallinen metsästysoikeus, joka sekin poistui tammikuussa 1995. Mitä mahtoi tapahtua kanalinnuista arvokkaimmelle, metsolle, metsästysrauhoituksen tultua asteittain voimaan? Kääntyivätkö puiston metsokannat nousuun, niinkuin rauhoituksen voisi uskoa vaikuttavan? Kysymykseen löytynee vastaus Värriön tutkimusaseman pitkäaikaisista havaintosarjoista.Lintujen piste- ja sarkalaskennoista metso tavataan niin harvoin (ks. Luontopäiväkirjan merkintä 26.7.2006), että kannan muutosta ei niiltä linjoilta voi todentaa. Sen sijaan talvisessa jälkilaskennassa, pitkällä lumilinjalla metson jälkiä havaitaan vuosittain.
Jaksolla 1968-2006 metson jäljet on kirjattu viikoittain havainnoitavalla, seitsemän kilometriä pitkällä lumilinjalla yhteensä 395 kertaa. Värriön metsokannassa näyttäisi olevan hienoinen noususuunta. Kun jälkiä laskettiin 1960-luvun lopulla keskimäärin viisi kertaa talvessa, 2000-luvun puolivälissä niitä laskettiin keskimäärin 15 kertaa. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin niin suuri, että nousu ei ole tilastotieteen puolesta (vielä) merkitsevä , koska nousun todennäköisyystaso on alle 95 prosenttia (se on 94 prosenttia).Varrio strict nature reserve has been conserved since 1981. The conservation has graually eliminated for instance hunting of game birds (local people had restricted hunting right until January 1995). What has happened during the past 25 years to the most valuable and popular Eastern Lapland game bird, the capercaillie (Tetrao urogallus). One would have expected that the capercaillie stock starts to grow, or it jumps to a new level, as the hunting pressure is away and capercaillie has but few other enemies than man.
In general, capercaillie is quite rare in Varrio. It is not regularly seen even on the annual, long bird counting lines (see Nature diary post of July 26). The winterly animal track monitoring lines, instead, give some light to the capercaillie stock question.
During the period 1968-2006 Capercaille tracks (footsteps) were counted altogether 395 times on the long snow monitoring line. It is seven kilometers long line which is observed weekly during the whole snow season, when the animal tracks are visible.
There does seem to be a slight rising trend in the capercaillie population. In late 1960s capercaillie tracks were counted on average five time per snow season. In the middle of 2000s the track were counted on average 15 times per snow season.
The annual variation between the years is, however, considerable. Thus the rising trend has not (yet) statistical significance, as the probability level for the rise is under the threshold value 95 per cent (it is 94 per cent).
Wednesday, July 26, 2006
Värriön 50 yleisintä lintulajia - 50 most common birds in Varrio
Värriön luonnonpuiston lintuja havainnoidaan kahdella päämenetelmällä: piste- ja sarkalaskennoin vakioreiteiltä vakioaikaan. Laskentoja on tehty 22 vuoden ajan, vuosina 1985 - 2006 (ohessa, klikkaa taulukkoa isommaksi, kerran tai kahdesti).
Yksittäisiä, mutta säännöllisiä lintuhavaintoja on linjoilta tallennettu yhteensä 13,725 kappaletta. Niistä on laskettu lajien suhteellinen runsaus niin, että pajulinnun kannaksi on arvioitu puiston 125 neliökilometrin alueelle yhteensä 3000 paria. Arvio perustuu Suomen lintulaskennan ("atlaslaskennan") antamaan pajulintutiheyteen Itä-Lapin alueelle.
Pajulintu ja järripeippo erottuvat selvästi Värriön yleisimpinä lintuina. Niiden jälkeen tulevassa lajijoukossa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Käyttämämme laskentamenetelmä suosii äänekkäästi laulavia lajeja. Esimerkiksi käen runsaus lienee liioiteltu, kun taas juhannuksen alla hiljaisen lapintiaisen havainnot ovat aliedustettuja.
Mutta esimerkiksi aina näkyvä kuukkeli on odottamattoman harvinainen. Se on vasta sijaluvulla 21. Kuukkeleita on puistossa laskentojen perusteella vain 55 paria, kun esimerkiksi samankokoisia punakylkirastaita on 10 kertaa enemmän. - Kuvassa kuukkelin vuoden 2006 poikanen Rakitsanvaarassa.Ehkä hämmästyttävintä on kanalintujen vähyys, onhan Värriön luonnonpuisto ollut rauhoitettu metsästykseltä vuodesta 1981 pääosin (paikallisilla asukkailla rajallinen metsästysoikeus) ja täysin vuodesta 1995. Riekko on vasta sijaluvulla 28 ja metso sijaluvulla 35. Riekkoja nähdään laskentalinjoilla vuosittain 1-2 yksilöä, metsoa nipin napin yksi kappale vuodessa. Vähäiset havainnot tosin selittyvät osin sillä, että kanalinnut eivät laula, eivät äänetele, eivätkä pidä muutenkaan soidintaan enää juhannuksen alla. Ne päinvastoin väistyvät kulkijaa jo kaukaa, mikä vähentää havaintomääriä.
The birds of Varrio Nature Reserve have been monitored through spotwise and blockwise counting lines for 22 years, over 1985 to 2006 (click the above table once or twice, to get it bigger). Single, but regular bird observations have been recorded altogether 13,725 observations.
The used method overestimates some noisy species like Cuculus canorus, and underestimates others, which are silent in June, like Parus cinctus. However, there are some interesting details in the table. Like the Siberian jay, Perisoreus infaustus. It is visible in the forest all the year round. It is number 21 in the table with 55 pairs, less common than we would have expected. - In the photo a Siberian jay chick from 2006 breed on Rakitsa hill.
Maybe the most striking observation is for the game birds Willow ptarmigan (Lagopus lagopus) and Capercaillie (Tetrao urogallus). It must be remembered that Varrio Nature Reserve was established in 1981, and since then hunting of game birds has been eliminated (partillay until 1995, and totally since then). Willow ptarmigan is number 28 and Capercaillie number 35 of the Varrio birds. Willow ptarmigan is met on the bird counting lines only 1-2 times per year, Capercaillie on average only once a year.
Tuesday, July 25, 2006
Karhu kesäpolulla - A Brown Bear at Summer Path - Brunbjörn på sommarstigen
Eilen neljän aikoihin iltapäivällä olin kävelemässä kesäpolkua pitkin Ainijärvelle päin, kun yhtäkkiä edestäni, noin sadan metrin päästä lähti karhu, joka pakeni metsikköön, pohjoiseen päin. Tämä tapahtui lähellä Puolivälinjänkää, ja suolla olikin karhun raapaisema muurahaispesä sekä jälkiä. Viimeksi Värriön tutkimusaseman lähettyvillä on nähty karhu vuoden 2004 alkukesällä, jolloin olin kävelemässä Ainijärven raja-asemalle päin kollegani Katrianne Lehtipalon kanssa, ja lähestulkoon kirjaimellisesti törmäsimme tien päällä makoilevaan isoon karhunrötikkään. Välimatkaa jäi 15 metriä. E-MK
Yesterday, around sixteen o'clock I was walking towards Ainijärvi. Suddenly, about 100 meters ahead of me, was a brown bear which went away to the forest, northwards. This happened near the "Half-way-bog", and at the bog there was a freshly pawed anthill and some footsteps of bear. The last time a brown bear was seen nearby Värriö research station was in the beginning of the summer 2004. That time I was walking to the Ainijärvi boarder station with my colleague Katrianne Lehtipalo, when we almost literally collided with a big bear, which lay on the track. The distance between us and the bear was 15 meters. E-MK
I går, ungefär klockan fyra på eftermiddagen, var jag på väg till Ainijärvi. Plötsligt cirka 100 m framför mig var en brunbjörn som flydde till skogen, norrut. Det skedde nära "Mitt-väg-myren" och på myren varen just skrapad myrstack och några björnspår. Förra gången som björn har setts nära Värriö forskningstation var sommaren 2004. Då gick jag och min kollega Katrianne Lehtipalo framåt Ainijärvi gränsstation när vi nästan kolliderade med en björn som låg på vägen. Distansen mellan björnen och oss var 15 meter. E-MK
Yesterday, around sixteen o'clock I was walking towards Ainijärvi. Suddenly, about 100 meters ahead of me, was a brown bear which went away to the forest, northwards. This happened near the "Half-way-bog", and at the bog there was a freshly pawed anthill and some footsteps of bear. The last time a brown bear was seen nearby Värriö research station was in the beginning of the summer 2004. That time I was walking to the Ainijärvi boarder station with my colleague Katrianne Lehtipalo, when we almost literally collided with a big bear, which lay on the track. The distance between us and the bear was 15 meters. E-MK
I går, ungefär klockan fyra på eftermiddagen, var jag på väg till Ainijärvi. Plötsligt cirka 100 m framför mig var en brunbjörn som flydde till skogen, norrut. Det skedde nära "Mitt-väg-myren" och på myren varen just skrapad myrstack och några björnspår. Förra gången som björn har setts nära Värriö forskningstation var sommaren 2004. Då gick jag och min kollega Katrianne Lehtipalo framåt Ainijärvi gränsstation när vi nästan kolliderade med en björn som låg på vägen. Distansen mellan björnen och oss var 15 meter. E-MK
Monday, July 24, 2006
Sinilevää Kuutsjärvessä - Cyanobacteria in Kuutsjärvi
Sinilevää on taas havaittu viime vuoden tapaan Kuutsjärvestä. Ruoka- ja käyttövesi kannetaan nyt puhtaasta purosta, jonka vesi on peräisin lähteestä. E-MK
Cyanobacteria has been observed in Kuutsjärvi again this year. All service water is carried from a clean stream, the water of which originates from a spring.
Cyanobacteria has been observed in Kuutsjärvi again this year. All service water is carried from a clean stream, the water of which originates from a spring.
Kaljutunturihärkki Kotkakurussa - Alpine mouse-ear in Eagle´s gorge
Kuvatessamme jo heinäkuun alussa Jorma Laurilan kanssa Kynsivaaran kotkanpesää (katso Luontopäiväkirjan merkintä 1.7.2006), kalliopahdalla juuri pesän yläpuolella kasvoi ryväs valkoisia kukkia, jotka jäivät silloin meille tuntemattomiksi. Tarkempi, ottamani digikuvien tarkastelu paljasti kasvin tunturihärkiksi (Cerastium alpinum), ja lopulta sen alalajiksi kaljutunturihärkki (ssp. glabratum)Härkeille on tyypillistä, että valkoisen kukan terälehti on syvään lovipäinen. Tunturihärkit ovat levinneisyydeltään pohjoisia tai fennoskandisia lajeja. Alalaji kaljutunturihärkki on melko yleinen pohjoisimpien tunturien kalkki- tai serpentiinisoraikoilla, kallioilla tai pahdoilla. Värriön luonnonpuisto on kaljutunturihärkin levinneisyyden ulkopuolella, tai juuri sen etelärajalla.
Hieman yleisemmästä karvatunturihärkistä kaljutunturihärkin erottaa siitä, että nimensä mukaisesti varsi on kalju. Varren ylimmät nivelvälit ovat pitkät ja usein violetit, kuten alemmassa kuvassa.While searching for Golden eagle's nest at Kynsivaara hill with Jorma Laurila, already in the beginning of July (see Nature Diary post of 1 July) we noticed a cluster of small white flowers on the cliff above the nest. The flower remained unidentified for us.
Later study, based on digital photos (we avoid taking samles of plants in the nature reserve, even for research purposes) revealed the species. It belongs to mouse-ears (Cerastium sp.), and by species it is Alpine mouse-ear (C. alpinum). It is by distribution a typical Scandinavian species which grows on the arctic fells.
The specimen in the photo belongs further to subspecies glabratum, which is is known to grow on the northernmost fells on gravel and cliff sites, often on calcareous or serpentine stone dominated soils. The distribution range of the subspecies glabratum is north of Varrio Nature Reserve, or the flowers growing on Kynsivaara hill are just on the southern edge of range of this arctic species.
Sunday, July 23, 2006
Reipasta kasvua - A rapid growth
Värriössä pakerretaan nyt lustonäytteiden parissa. Lustonäytteitä kerätään Värriön luonnonpuiston ja Sallan yhteismetsän alueelta aineistoksi MicroForest-metsikkömallia varten, jolla mallinnetaan metsien kasvua muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.Tämä nuori mänty on kasvanut hyvin: 10 - 30 vuoden ikäisenä sen keskimääräinen paksuuskasvu on ollut yli 5 mm vuodessa (siis kaksi kertaa luston leveys). Ilmaston muuttuessa paksuja lustoja on luvassa jatkossakin. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan Pohjois-Suomen metsien kasvu oli 6,8 % parempaa jaksona 1999 - 2005 kuin jaksona 1996 - 2003. Kasvun lisäys johtuu osaksi metsiemme muuttuneena ikärakenteena, mutta myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu tuntuu jo kasvussa. -PM
We are working now in Varrio with wood discs. In this summer we are collecting data for new MicroForest -stand model, which will model forests growth in changing environment conditions.
Sample plots situate in Varrio Nature Reserve and in commercial forest in southern Salla about 150 kilometers from Varrio to south-west.
This young pine tree has grown rapidly. Its diameter has grown 5 millimeters per year when it has been 10 - 30 years old. The forests of Lapland growth now better than ever before. According to the Finnish Forest Inventation (organized by Finnish Forest Research Institute "Metla") forests of Lapland have grown 6,8 % more in period 1999 - 2005 than period 1996 - 2003. This is partly reason of age structure of forests, but partly it's reason of higher CO2-consentration in the atmosphere.
Saturday, July 22, 2006
Liron kanta nousussa - Wood sandpiper (Tringa glareola) becoming more common
Liro (Tringa glareola) on Värriön luonnonpuiston yleisin kahlaaja. Sen tapaa pienillä soilla (kuten kuvan yksilö Nuorttiahon jängällä), joiden laiteilla se voi nousta puuhunkin.Värriön luonnonpuiston lirokanta on selvässä nousussa. Kolmella alkukesän pistelaskentareiteillä liron tapasi 1980 - luvun loppupuolella luvun keskimäärin vain pari kertaa. 2000-luvun puolivälissä liro lasketaan reiteillä yhteensä noin 10 kertaa.
Lirokannan nousu on tilastotieteen puolesta merkitsevä; nousun todennäköisyystaso on yli 99 prosenttia.
Wood sandpiper (Tringa glareola) is the most common wader in Varrio Nature Reserve. It is commonly seen in small swamps, peatbogs and aapamires of the reserve, like the one in the photo in Nuorttiahonjanka - swamp. In the wooded peatbogs the wood sandpiper does not hesitate to rest in the trees.
The stock of Wood sandpiper in Varrio is in steady rise. Based on the annual, spotwise line counts 1985-2006 this wader was met in the late 1980s on average only twice per year. Latest observations tell that it is observed altogether about 10 times per year. The rise of Wood sandpiper stock is also significant by statistical means; the probability level for the rise is over 99 per cent.
Friday, July 21, 2006
Hirvet Värriön luonnonpuistossa - Mooses in Varrio Nature Reserve
Värriön luonnonpuistossa on harvakseltaan hirviä, vaikka alue on luonteeltaan pikemminkin porojen maata: karua, metsänrajan lähellä olevaa vedenjakaseutua. Hirvet asustavat enimmän aikaan Hirvasjoen ja Kuntasjoen laaksoissa. Varmimmin niitä pääsee näkemään puiston itäosassa, missä ne kulkevat sekä Suomen ja Venäjän välisen että Sallan pohjoisen ja Sompion paliskunnan välisen poroaidan (kuten kuvan Kynsikurun) vartta.
Hirvien määrästä ja sen vaihtelusta saa parhaimman kuvan jälkien perusteella, jotka lasketaan viikoittain jokatalviselle lumilinjan hiihdolla. Pitkä lumilinja kulkee Värriötunturin laelta länteen alas Ylinuortin varteen, 7 kilometrin matkan. Vaikka pitkän lumilinjan varrella on vaihtelevat luontotyypit, reitti ei kuitenkaan kulje hirvien eniten suosimien purolaaksojen läpi. Siitä huolimatta joka talvi pitkälläkin lumilinjalla lasketaan hirven jäljet noin 40 kertaa.
Havaituissa hirvenjälkien vuotuisessa määrissä on suuri vaihtelu. Puiston hirvikanta on ollut vuodesta 1968 verraten vakio, vaikka jälkien perusteella 1980-luvun lopulla hirviä näyttäisi olleen keskimääräistä enemmän. Sen mukaan hirvikanta olisi 2000-luvun puolivälissä hienoisessa laskussa. Ilmiöllä ei ole kuitenkaan tilastotieteen antamaa merkittävyyttä.
There is permanent stock of mooses (Alces alces) in Varrio Nature Reserve. This is somewhat unexpected, as the nature is harsh and less fertile near to the timber line and along the highland divide between the rivers that are flowing westwards (to Gulf of Bothnia) and eastwards (to White Sea).
Mooses live mostly along the Hirvas and Kuntas creeks. The best chances to see mooses is, however, along the reindeer fences that run between the Finnish and Russian border. There is also another fence which is between Salla Northern and Sompio Reindeer Cooperatives (like the Kynsikuru fence, in the photo).
The Varrio stock of mooses has been rather permanent during the intensive observation period 1968-2005. The most accurate estimate of stock changes can be made based on winterly moose tracks. They are counted along the weekly snow monitoring line. Although the line runs westwards from Varrio fells, and thus does not pass the more popular moose grazing lands, a good number of moose tracks, on average about 40, is observed every winter.
There seems to have been a peak in the Varrio moose population in mid and late 1980s. Moreover, the stock might be in the beginning of 2000s in slight decline. As the annual variation is high, this phenomenon, however, has no statistical significance.
Thursday, July 20, 2006
Sinilevätarkkailua ilmasta - Cyanobacteria observation from the air
Rajavartioston huoltolennolta tutkimusasemalle näkyi hyvin tämän kairan sinilevätilanne. Ainijärvi (ylempi kuva) kuuluu niihin harvoihin Lapin järviin, joissa sinilevän kukkiminen on jokakesäinen ilmiö. Leväpuuro näkyy rantavedessä vihreänä.Sen sijaan aseman viereinen Kuutsjärvi (alempi kuva) kuultaa edelleen kirkkaana helmenä Värriötunturin suojassa. Viime kesänä myös Kuutsjärvessä havaittiin Anabaena lemmermannii -sinilevää.
Mistä johtuu, että ihmisen
aiheuttamaan rehevöitymiseen yhdistetty sinilevä voi kukkia myös erämaajärvessä? Värriön seudulla syynä lienee fosforipitoinen maaperä. Soklissa, seitsemän kilometriä Ainijärvestä luoteeseen, on merkittävä fosfaattiesiintymä. -PMIn the maintainance fligh to Varrio Reseach Station it was easy to observate cyanobacteria occurrence in this wilderness. In the lake Ainijärvi (up) cyanobacteria flowering is every summer phenomenon, which is an exception in Lapland. Cyanobacteria pulp shows green in the shore water of Ainijärvi.
Luckily our own lake Kuutsjärvi (down) is still clear like a pearl, sheltered by the Värriö fell. In the last summer Anabaena lemmermannii cyanobacterias was found in Kuutsjärvi.
Normally cyanobacterias occur in eutrophic water systems, which are influenced by human activities (agriculture, waste water etc.). It is a little wonder why cyanobacterias occur so much here in the wilderness lakes. A potential reason is the phosphorous rich soil that occur in the Varrio area and in the neighbourhood. In Sokli, seven kilometers from Ainijärvi to northwest, there is a remarkable phosphate deposit.
Эта был хорошо рассмотреть озёра из вертолёта. В озера Аиниярви (наверху) есть цветние воды, значит сюанобактерия. К счастью, наша озера Куутсярви (внизу) светлий как жемчужина. Но прошлом году тоже в Куутсярви была "Анабаена луммерманнии"-сюанобактерия.
Почему в лесная озёра далеко от городы и земледелие есть цветние воды? Может быть, фосфор-богатый земля причина на Вярриё-край.
Wednesday, July 19, 2006
Kirjosieppo yleistyy Värriössä - Pied flycatcher populations are growing
Värriön tutkimusaseman ympäristössä on yhteensä 300 tutkimuspönttöä. Ne on aseteltu kuuteen osa-alueeseen, kuhunkin niistä verratain tiiviinä rypäinä. Tutkimuspöntöissä on seurattu lintujen pesintää tarkoin havainnoin vuodesta 1971.Yleisin pöntössä pesivä laji ei ole lapintiainen, kuten Värriöön saapuva vieras usein arvelee. Yleisin pesijä on Suomessa tuiki tavallinen pönttölintu, kirjosieppo (Fidecula hypoleuca).
Kirjosiepon laulu on pesimäaikana yleisimpiä pönttöalueiden lähellä kuuluvia ääniä. Kirjosieppo on itse asiassa yleisempi Värriössä kuin muualla Itä-Lapin vanhoissa metsissä, mihin pönttöjä ei ole tässä määrin asetettu.
Kirjosieppo on - ehkä juuri pönttöjen ansiosta - Värriössä runsastumaan päin. Tarkin tieto kirjosiepostakin saadaan lintujen pistelaskentareiteiltä, joissa kaikki lintulajit havainnoidaan vuosittain samaan aikaan ennen juhannusta, täsmälleen samoilla paikoilla ja täsmälleen samoin menetelmin. Kolmen reitin pistelaskenta alkoi vuonna 1985.Kuluneen 21 aikana kirjosieppohavainnot ovat nousseet keskimäärin yhdestä kuuteen havaintoon näillä reiteillä. Vaikka vuosien välinen vaihtelu on melkoinen, jo tämän aikasarjan osoittama kirjosiepon runsastuminen on tilastotieteen puolestakin merkitsevä.
Perustavaa laatua oleva kysymys on: kuuluvatko linnunpöntöt luonnonpuistoon? Eiväthän ne kuulu, sillä ne muokkaavat lintukantoja ihmisen haluamaan suuntaan. Värriön osalta on tehty kuitenkin harkittu poikkeus. Linnunpöntöt aseteltiin maastoon jo 10 vuotta ennen kuin luonnonpuisto perusteettiin. Linnunpönttöihin liittyvän tutkimussarjan jatkaminen katsottiin luonnonpuiston perustamisen aikoihin (1981) tärkeämmäksi kuin tutkimussarjan päättäminen.
*****
There are 300 nesting boxes in the surroundings of Varrio Research Station. They have been positioned as clusters in six sub areas, into each of them as quite nearby position. Nesting has been followed in the boxes since 1971.
The most common bird that nests in the boxes is Pied flycatcher, which is common all over Finland as box nest bird. Pied flycatcher is so common in the neighborhood of the box nests that the stock must have been affected by the boxes. The stock of Pied flycaytcher is on a rising trend, and this may be consequence of the many box nests. The rise in the trend of the graph is also statistically significant.
It is a fundamental question whether the box nests belong to the nature reserve at all. Well, they do not, as they arbitrarily increase the stocks of box nesting birds. In the Varrio case we made an exception. The birds have been put in thei place already in 1971, well before the nature reserve was established (1981). We thought that follow-up of the box nesting research is scientifically important to continue in the box nests which are already there. However, we have not increased the number of box nests after establishment of the nature reserve.
Tuesday, July 18, 2006
Milloin taittuu kesän selkä? - Turning point in the arctic summer
Kesän ollessa kukkeimmillaan voi silti jo pohtia, milloin taittuu kesän selkä. Milloin huomaamme aurinkoisenakin aamuna, että metsän varvuissa on aamukastettta ja ilmassa on loppukesän tuoksu?
Tämä ilmiö voi liittyä lähi-ilmakehän hiilioksidiin, jota myös Värriön tutkimusaseman Smear-laitteistolla mitataan, samoin kuin sitä mitataan länsikairan Sammaltunturissa (josta oheinen kuva).
Pohjoisen ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuteen liittyy salaperäinen sahausilmiö. Keväällä hiilidioksidin pitoisuus kääntyy syöksyyn, kun kasvavat metsät ja muu kasvillisuus alkavat siepata ilmakehän hiilidioksidia. Syyskesällä hiilidioksidin sieppaus kuitenkin pysähtyy, ja sen pitoisuus alkaa nousta. Kuvassa tällaisia käännepäivämääriä 2000-luvulla olivat
9.8.2000, 8.8.2001, 30.7.2002, 18.8.2003, 5.8.2004 ja 3.8.2005
Käännepäivämäärät sattuvat juuri siihen aikaan, kun aistimme kesän kulussa muutoksen, vaikka luonto on vielä vihreä. Hiilidioksidin pitoisuudesta mitattavat päivämäärät voivat siten kuvata juuri sen milloin kesän selkä taittuu.
Mitä syyskesällä, ennen ruskaa, pohjoisen luonnon hiilidioksidille oiken tapahtuu? Maa on silloin jo lämmin, ja se alkaa hengittää hiilidioksidia taivaalle, kun humus alkaa hajota. Kun yöt pimenevät puiden hengitys ylittää niiden hiilidioksidin sieppauksen, ja öinen metsäkin alkaa työntää hiilidioksidia takaisin taivaalle etenkin niinä öinä jolloin lämpöä riittää. Osa hiilidioksidia selittyy arktisilla merillä, sillä nekin ovat lämmenneet loppukesästä.
Maan routaantumiseen mennessä ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus on noussut takaisin talvitasolleen.
Monday, July 17, 2006
Missä jalohaukoista jaloimmat - Where are Peregrine and Gyr falcons?
Itä-Lapissa pesivät jalohaukoista jaloimmat: sekä muuttohaukka että tunturihaukka. Muuttohaukan poikaset on rengastettu vuosittain. Tunturihaukan poikasia (numerot 17 ja 18 tutkimusaseman historiassa) rengastettiin viimeksi 2004.
Vuonna 2006 kummankaan jalohaukan pesiltä ei löytynyt poikasia rengastettaviksi. Mistä se kielii? Ovatko esimerkiksi riekkokannat kääntyneet sellaiseen laskuun, että Itä-Lapin jalohaukat pidättäytyvät lisääntymästä?
Tunturihaukalla pesinnän keskeytyksia havaittiin poikkeuksellisen paljon jo 2005. - Kuvassa jalohaukkojen kairaa Itä-Lapissa. Tämän tarkemmin sen paremmin muuttohaukan kuin tunturihaukankaan pesimäalueita ei ole tapana kuvailla.
Both Peregrine falcon (Falco peregrinus) and Gyr falcon (Falco rusticolus) are permanent and they usually have their nests in Varrio Nature Reserve or in the surroundings. In 2006 neither of them brought up chicks. No ringing could be done. What is behind poor nesting result? Does it indicate sinking trend in the willow ptarmigan (Lagopus lagopus) populations. This was discussed with Gyr falcon already in 2005, when 13 nestings in Finnish Lapland were completed out of over 20 know started nestings.
The photo above shows broadly the Peregrine falcon land, in Eastern Lapland. It is customary in Finland that no more accurate information is given about nestings of either Peregrine or Gyr falcon. This is to prevent illegal collection of eggs and chicks of these rare birds.
Sunday, July 16, 2006
Ultraviolettia säteilyä keskikesällä - Ultraviolet radiation in summer days
Värriön tutkimusaseman Smear-tornissa, Kotovaaran laella, mitataan paitsi auringon kokonaissaäteilyä ja fotosynteesivaloa (PAR-säteilyä - katso luontopäiväkirjan merkintä 5.7.2006), myös ultraviolettisäteilyä (UV-säteilyä). Ultraviolettisäteily ei osallistu varsinaisesti puiden kasvuun, mutta sillä lienee puiden ilmaan päästämien hiukkasten myöhemmissä vaiheissa. Aurinkoisina päivinä keskikesällä (ja myös hiihtokauden aikaan keväällä) ultravioletti valo voi olla ihmiselle vaarallisen voimakasta.Ultraviolettivaloa mitataan säähavaintotornin laelta, 16 metrin korkeudelta, samasta tasosta missä muun muassa ylimmät tuulimittarit ovat.
Ultraviolettivalo on lyhytaaltoisessa päässä näkyvän valon kirjoa. Energiana mitaten (wattia meliömetrille) ultraviolettia valoa saadaan vain noin viisi prosenttia kokonaissäteilystä.
Ultravioletti säteily jaetaan lisäksi kahteen osaan, A- ja B-osaan. UVA-säteily tunkeutuu ihon syvimpiin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. UVB-säteily taas polttaa ihoa. Se uppoaa ihon pintaosiin ja sen vaikutuksesta iho paksuuntuu ja ruskettuu. Paksuuntunut ihokerros suojaa kudoksia UV-säteilyn haittavaikutuksilta yhdessä ruskettumisen eli pigmentin lisääntymisen kanssa.
Maahan auringosta tulevasta ultraviolettisäteilystä 95 prosenttia UVA-säteilyä. Sen päivittäinen vaihtelu noudattaa muodoltaan verraten hyvin auringon kokonaissäteilyä (GLOB W/m2), mutta säteilyn teho on alempi.
Esimerkkikuva Värriön UVA-säteilystä on keskikesän päivältä 15.7.2006. Kuvassa näkyy pilvetön aamu noin klo 9 asti, sitten poutapilvien rikkoma keskipäivä, ja taas kirkas ilta klo 18 lähtien.
Värriön Smear-asemalla mitattu UV-säteilyn historia (myös jpg-kuva) on nähtävissä luontopäiväkirjan sivuilta siten, että edellisen päivä UVA- ja UVB-säteilyn kulku on nähtävillä aina seuraavan päivän ajan.
Saturday, July 15, 2006
Männyn fotosynteesin mittaus Värriön Smear-asemalla - Measurement of photosynthesis with Scots pine in Varrio Research
Auringosta pesäisin olevan PAR-säteilyn (ylin kuvaaja, ks. myös Luontopäiväkirjan merkintä 5.7.2006) , ilman lämpötilan (alin kuvaaja) ja mäntyjen fotosynteesin eli hiidioksidin aineenvahdunnan ("hiilidioksidin sieppauksen") välillä on vahva yhteys. Kun aurinko paistaa ja on riittävän lämmintä, kuten kuvan päivänä 22.5.2006, männyt sieppaavat ilmakehästä hiilidioksidia, muuntavat sen sokereiksi ja lopulta puuaineeksi Kotovaaran metsikköön.Hiilidioksidin aineenvaihduntaa mitataan yksiköissä grammaa hiilidioksidia sekunnissa neulaspinta-alan neliömetriä kohti. Täystiheässä mäntymetsässä neulaspinta-alaa on yhdellä neliömetrillä vähintään sama yksi neliömetri, usein noin 3 neliömetriä (ks. esimerkiksi mittauksia Englannissa, Kiinassa tai Serbiassa).
Positiiviset arvot kertovat (valtaosa päivää), että puut sieppaavat ilmasta hiilidioksidia. Negatiiviset arvot (varhain aamulla ja myöhään illalla) kertovat, että puut hengittävät hiilidioksidia ilmaan enemmän kuin fotosynteesi kykenee sieppaamaan. Vaaka-akselilla päivä on jaettu 180 (keinotekoiseen) mittaushetkeen.
Jo useiden vuosien ajan jatkuneissa Smear-tutkimuksissa PAR-säteilyn ja ilman lämpötilan vaikuytus männyn hiilidioksidin aineenvaihduntaan on jo selvitetty verraten tarkasti. Hiilidioksidin sieppaukselle on laadittu matemaattinen malli (tietokonemalli), jolla hiilidioksidin sitoutuminen voidaan päivittäin laskea. Mallin tarkentamiseksi hiilidioksidin laskettua ja todellisuudessa kyvetillä mitattua hiilidiksidin sieppausta verrataan päivittäin toisiinsa. Tämä vertailu on nähtävillä luontopäiväkirjassa siten, että edellisen päivän mäntyjen hiilidioksidin sieppauksen kulku (myös jpg-kuva) on nähtävillä aina vuorokauden ajan. Kuvassa vihreä väri tarkoittaa Smear-aseman kyvetissä mitattua tilannetta; sininen väri tarkoittaa tietokonemallinnuksella laskettua tilannetta.
Friday, July 14, 2006
Ruohokanukka on kurujen kukka - Dwarf cornel flowers in Varrio gorges
Ruohokanukka pitää tunturien välissä olevista kosteista kuruista, joiden varjoisissa paikoissa se kukkii vasta keskikesällä, kuten kuvan kasvusto Värriö kakkosen ja kolmosen välissä olevassa Syväkurussa. Usein ruohokanukan seuralainen kurussa on Pohjolan korvajäkälä (Nephroma arcticum, kuvan oikeassa alalaidassa).Ruohokanukka (Cornus suecica) on levinneisyydeltään niin skandinaavinen kasvi, että sen tieteellinen nimikin viittaa Ruotsiin ("suecica").
Dwarf cornel like the moist and shady gorges between the fells, like the plants in the photo in Deep gorge (Syvakuru) between Varrio fells two and three. Often Dwarf cornel is accompanied by Arctic kidney lichen (Neproma arcticum, in the right hand corner of the photo).
Dwarf cornel (Cornus suecica) is by distribution so Scandinavian plant that even her scientific name refers to Sweden ("suecica").
Thursday, July 13, 2006
Käki on Värriön luonnonpuiston kummajainen - Cuckoo, Cuculus canorus, is abundant in Varrio Nature Reserve
Värriön tutkimusasemalla alku- tai keskikesästä vieraileva, lintujen äänistä kiinnostunut tutkija tai luontoharrastaja ei voi olla huomaamatta, kuinka runsas käki (Cuculus canorus) on luonnonpuistossa. Käen kukuntaa kuulee pitkospuureitillä, se kähisee tutkimusaseman ympäristössä, ja sen voi tavata aivan avotunturissa, kuten kuvan uroskäki Värriö III:n laen länsilaidalla.Värriön tutkimusaseman säännöllisten, ennen juhannusta tehtävien lintulaskentojen (3 pistelaskentareittiä ja 3 sarkalaskentareittiä) perusteella käki kuuluu Värriön luonnonpuiston 20 yleisimmän linnun joukkoon. Se on yleisempi kuin riekko tai metso. Kaikki muutkin kookkaat metsälinnut, kuten korppi tai haukat jäävät runsaudessaan käen taakse. Mahdollisesti käki on myös yleisempi kuin esimerkiksi kuukkeli tai tavallisin kahlaaja liro. On tosin muistettava, että kesäkuun reittilaskennoilla hyvin kuuluvan käen runsaus korostuus hiljaisempiin lintulajeihin verrattuna.
Viimeiset 10 vuotta käki on ollut Värriön luonnonpuistossa runsastumaan päin. Se havaittiin (pääosaksi kuulohavaintoja) kuudella lintulaskennan reitillä 2000-luvun puolivälissä noin 50 kertaa vuodessa, kun vuosikymmen sitten havaintoja oli vain kymmenisen kappaletta vuodessa. Onko muutos todellinen? Tämä vaatii vielä havaintosarjojen tarkempaa tutkailua.Mistä käen runsaus Värriössä mahtaa johtua? Käki loisinee Värriön luonnonpuistossa etupäässä lajeilla järripeippo, leppälintu ja niittykirvinen. Ne kaikki ovat luonnonpuiston yleisimpiä lintuja.
Osansa käen runsauteen (ja runsastumiseen) lienevät antaneet myös lintujen 300 tutkimuspönttöä, joissa pesivien lintujen biologiaa on tutkittu vuodesta 1970. Leppälinnun runsaus ja sitä seuraava käkien runsaus selittynee osaksi juuri näillä tutkimuspöntöillä.
Wednesday, July 12, 2006
Kuinka kovaa Värriön luonnonpuistossa tuulee - How fast is the wind blowing in Varrio Nature Reserve?
Värriö on verraten korkeaa Itä-Lapin vedenjakajaseutua, jossa tuulet ovat luontojaan kovempia kuin laaksomaissa . Itse tutkimusaseman tukikohta on 370 metrissä ja Värriötunturien lakimaat noin 500 metrissä.Värriön Smear-asemalla tuulen nopeutta mitataan noin 415 metrissä, Kotovaaran laelle pystytetyn säähavaintotornin huipusta (kuvassa, etualalla männikköinen Kotovaara, säähavaintotornin taustalla Nuorttitunturi) .
Tuulen nopeutta mitataan kahdella menetelmällä. Vanhempi mittaus perustuu kolmihaaraiseen kuppianemometriin (ylempi kuva), joka pyörii sitä vinhemmin mitä kovempi on tuuli.Uudempi mittaus perustuu ultraääneen. Ultraäänianemometri on nelihaarainen (alempi kuva). Siinä ei ole kuitenkaan liikkuvia osia. Ultraäänianemometrin toimintaa voisi verrata haarojen päissä oleviin avonaisiin pullonsuihin. Kun tuuli puhaltaa pullonsuuhun, syntyy viheltävä ääni. Ääni on sitä kuuluvampi, mitä kovempaa tuuli puhaltaa. Ultraäänianemotrin jokaisessa neljässä sakarassa on sekä tuulesta ja sen nopeudesta äänen synnyttävä ultraäänilähetin että mikrofoni, joka voi ottaa vastaan naapurisakarasta tulevan äänen.
Sakaroiden välillä, vaakatasossa sinkoilee koko ajan neljä tuulen nopeudesta johtuvaa ultraäänisignaalia. Yhdestä sakarasta lähtevän äänen sieppaa aina kolme vastaanottavaa sakaraa, eri suunnissa. Tästä signaalien joukosta voi laskea jatkuvasti sekä suunnan, mistä tuuli puhaltaa että nopeuden, millä se puhaltaa.Ultraäänimittauksella on kuppianemometriin verrattuna kaksi etua. S antaa myös tuulen suunnan. Ja koska siinä ei ole liikkuvia osia, se on hyvin toimintavarma myös tunturin ankarissa talvioloissa. Huurteen muodostumisen voi ehkäistä pienillä laitetta lämmittävillä sähkövastuksilla.
Värriön Smear-mittausten tuulitiedot päivittyvät luontopäiväkirjaan siten, että edellisen päivän tuulihistorian (myös jpg-kuva) voi lukea seuraavan päivän ajan. Tuulen suunta (latauksen ylempi kuva) ilmaistaan kompassista mallinsa ottavassa tuuliruusussa siten, että lukemalla 360 (ja nolla) on pohjoistuuli. Itätuulella on on lukema 90, etelätuulella 180 ja länsituulella 270 astetta. Tuulen nopeus (latauksen alempi kuva) on yksikössä metriä sekunnissa.
Värriön tuuliolot ovat verraten tavanomaiset Suomen sisämaalle, missä tuuli puhaltaa keskimäärin 4.5 - 5.5 metriä sekunnissa. Koko maapallolla keskituulen nopeus (koko vuoden ajalta) 10 metrin korkeudessa on merten päällä 6,64 ja mannerten päällä 3,28 metriä sekunissa.
Tuesday, July 11, 2006
Tunturin harvinaisia, sielikkö - Rarities in Varrio fells, Trailing azalea
Tuulen pieksämillä tunturin tievoja ylittävä kulkija törmää silloin tällöin patjamaiseen laikkuun, jossa puolukan lehtiä muistuttavia, mutta pienempi lehtiä kasvaa tiheässä, ja josta nousee pieniä tähtimäisiä tai kellomaisia, vaaleanpunaisia kukkia. Kyseessä on sielikkö (Loiseleuria procumbens), aito Tunturi-Lapin kasvi. Sen voi tavata siellä täällä myös Metsä-Lapin ja Itä-Lapin tuntureilla. Sielikkö kasvaa paitsi Fennoskandian tunturiylängöllä, myös Alpeilla, ja harvinaisuutena eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa.
Värriötuntureilla sielikkö on harvinainen; kuvan yksilö löytyi hiekkatievaisesta Värriö kolmosen pohjoispäästä.
Monday, July 10, 2006
Tunturin tyyppikasveja - Reference plants in the fells, Lycopodium alpinum
Samoilla kasvupaikoilla tunturivihvilän kanssa kasvaa tunturilieko (Lycopodium alpinum). Myös sen levinneisyysalue Euroopan puolella noudattelee Fennoskandian tunturiselännettä ja Suomessa pohjoisinta Lappia.
Reference plants for fell ecosystem in Varrio: Alpine clubmoss (Lycopodium alpinum). Similarly to Three-leaved rush the distribution range of Alpine clubmoss in Europe follows the Fennoscandian mountain range. There is another center of distribution in Alaska. In Finland the Varrio range is just south of the most typical Alpine clubmoss land, but it is fairly common in the regio alpina of Varrio fells.
Sunday, July 09, 2006
Tunturin tyyppikasveja - Reference plants in the fells, Juncus trifidus
Tunturin kasveja Värriössä: tunturivihvilä (Juncus trifidus) kukassa Värriö IV:llä. Tunturivihvilän levinneisyysalue noudattalee tyypillisimmillään Fennoskandian tunturiylänköä. Suomessa tunturivihvilän eteläisimpiä kasvupaikkoja on juuri Värriötunturin ylänkö.
Reference plants in Varrio fells: Three-leaved rush in flower in Varrio peak IV. The distribution range of Three-leaved rush is typically Fennoscandian following the mountain range through Sweden, Norway and Northern Finland to Kola peninsula. In Finland Varrio fells belong to the southernmost growing sites of this rush.
Saturday, July 08, 2006
Urpiaisen pesäsuolla - Nesting site of Common redpoll
Urpiainen pesii tämän matalan tunturipajun tyvellä (ks. luontopäiväkirjamerkinnät 5.7.2006 ja 6.7.2006). Matti Pohjonen kuvaa pesää, Teuvo Hietajärvi kirjaa pesän tietoja.Värriö III:n ja IV:n välisessä matalassa, soistuneessa notkossa on laajahko tunturipajun kasvusto (taustalla), jossa myös pikkukuovi huuteli pesän jo jättäneistä poikasista kertovia varoitushuutojaan.
Common redpoll (Carduelis flammea) has her nest in the low willow bush only 10 cm from the ground (see the Nature diary posts of 5 and 6 July). Matti Pohjonen films the nest for video, Teuvo Hietajarvi takes notes on the nest data for Varrio research station records.
There is pretty large stand of this bushy willow (Salix glauca ssp. glauca) in the low and swampy valley between Varrio fells peak III and IV. There was also Whimbrel (Numenius phaeopus) on this bog shouting in a way that told about small chicks that had already left the nest.
Friday, July 07, 2006
Tunturin pesälöytöjä - Bird nests on the fells
Tunturin pesälöytöjä (Värriötunturin vuoden 2006 keräkurmitsakävelyltä):
urpiaisen pesä ja neljä munaa, keräkurmitsan pesä ja kolme munaa.
Urpiaisen pesä oli pienellä lakisuolla tunturipajussa (Salix glauca ssp. glauca) noin 10 cm:n korkeudella maasta, ks. Teuvo Hietajärven luontopäiväkirjamerkintä 5.7.2006. Keräkurmitsa oli pesinyt tapansa mukaan puuttomalle tunturinummelle, varvikkoon kivien väliin.
Fell bird nests on 2006 Dotterel walk: one for Common redpoll with four eggs, and the other for Dotterel with three eggs.
The redpoll's nest was in a bushy willow (Salix glauca ssp. glauca), only 10 cm above the ground, see the Nature diary post of Teuvo Hietajarvi of 5 July 2006. Dotterel's nest was in a typical setting on treeless mountain top, between small stones and herbs.
Thursday, July 06, 2006
Hiilidioksidin sieppaus - Carbon dioxide capture
Värriön SMEAR-asemalla mäntyjen fotosynteesiä tutkitaan kyvettimenetelmällä. Kyvetti on läpinäkyvästä muovista ("pleksilasista") valmistettu mittauskammio, johon elävä männyn oksa pujotetaan toisen pään pleksi-ikkunaan tehdystä reiästä. Toisen pään kansi (pleksi-ikkuna) on saranoitu niin, että ikkuna voi olla vuoroin auki, vuoroin kiinni.Vertailutilassa kyvetin kansi on auki, ja kyvetissä on metsikköilman normaali hiilidioksidin pitoisuus. Kevätkesällä 2006 se oli noin 380 ppm. Mittausvaiheessa kyvetin kansi sulkeutuu, ja mänty alkaa yhteyttää suljetussa tilassa.
Kyvetti-ilman hiilidioksidin pitoisuuden pitäisi alkaa laskea ja vastaavasti happipitoisuuden nousta. Jos näin käy kyvettiin on syntynyt hiilidioksidin nielu. Männyn oksa on siepannut hiilidioksidin ilmasta. Näkyykö tämä mittauksissa?
Kyvetistä imetään ilmaa vakionopeudella letkun kautta hiilidioksidin analysaattoriin yhden minuutin ajan. Letkun ilmavirrasta mitataan hiilidioksidin pitoisuus 10 sekunnin välein. Sopivan aurinkoisena ja lämpimänä kasvukauden päivänä hiilidioksidin pitoisuus putoaa jo minuutin aikana noin 50 ppm:llä, kuten esimerkkikuvassa, 22.5.2006 aamulla.Mänty yhteyttää ilmasta sieppaamansa hiilididioksidin ja juurillaan imemänsä veden neulasissa sokereiksi, kuljettaa ne oksiinsa, runkoonsa ja juuriinsa. Kaikki tämä näkyy lopulta männyn kasvuna.
Värriön Smear-asemalla mäntyjen fotosynteesiä mitataan neljällä kyvetillä, taukoamatta, koko kasvukauden ajan. Kullekin kyvetille mittausvuoro tulee kahdeksan minuutin välein (ylimääräiset 4 minuuttia tulee siitä, että kutakin kyvettiä ja sen letkustoa huuhdellaan metsikön taustailmalla ennen varsinaista minuutin pituista mittausta). Allaoleva video kuvaa kyvetin toimintaa. Kyvetin kiinniolon kestoa on lyhennetty alkuperäisestä yhdestä minuutista.
*****
In Varrio Smear station photosynthesis of Scots pine is measured with couvette -method. Couvette is transparent, cylinder-like chamber into which a small, living branch of Scots pine has been closed. The other end of the plexiglas made cylinder is an opening window.
In the reference state the plexi-window is open, and there is normal carbon dioxide content in the couvette air. In the beginning of summer 2006 it was about 380 ppm. In the measurement state the plexiglas window closes, and the Scots pine branch starts to assimilate in closed chamber.
The carbon dioxide concentration inside the couvette should start to get lower and conseqeuently the oxygen concentreation should start to rise. If this is the case, there is carbon dioxide sink inside the couvette. Can we see the carbon dioxide capture in Smear-measurements?
When the couvette is closed, a steady flow of couvette air is taken through plastic pipes to carbon dioxide analyzer which measures carbon dioxide content at 10 seconds intervals. In a sunny and warm enough day the carbon dioxide content may get 50 ppm lower during one minute as is the case in the example day, 22 May 2006 (graph).
Scots pine assimilates the captured carbon dioxide and the water taken by the roots, into sugars, transports them to branches, stem and roots. Finally we all this annual growth of the trees.
In the Varrio Smear station the photosynthesis of young Scots pine forest is measured with four couvettes. Each of them comes into one minute measurement turn after every eight minutes, day and night, through the whole growing season (each couvette is measured for one minute and flushed with outside air for anoter minute). In the videoclip below the fuinctioning of couvette is show. The lenght of the measurement period has been shortened from one minute.
Klikkaa kuvaa - Click to play
Ellei video avaudu - If the video does not open,
lataa uusin Flash Player täältä - Download newest Flash Player here.
Wednesday, July 05, 2006
Sopeutuja / The adaptable
Yksi linnustomme sopeutujista on urpiainen. Se voi olla muuttolintu ja paikkalintu, mutta useimmiten se on kiertolainen. Pesii lähes koko maassa, etupäässä pohjoisessa. Pesimäkausikin on pitkä, pesii jollakin seudulla, mutta voi muuttaa toiselle seudulle pesimään toista pesyettä. Erityisesti pesäpaikan valinnassa urpiainen on sopeutuvainen. Tänä kesänä urpiaisenpesiä on löytynyt mm. pajusta 10 cm korkeudelta tunturipaljakasta ja kuusenoksalta 10 m korkeudesta korkeasta kuusikosta. Ennätyskorkeus on jossain 17 m korkeudella. Urpiaisen pesät voivat olla lähekkäin tai erillään. Tänä kesänä löytyi urpiaisen ja kulorastaan pesät samasta puusta. TH
One of the adaptable birds of ours is Redpoll (Carduelis flammea). He can be a migratory bird or wintering bird, but usually he is a vagrant. He nests on the whole country (Finland), mainly on the north. The nesting season is long, he nests on one area, but he can change the area for another nesting. Espesially he is adaptable in choosing the place of nest. In this summer we have found his nests on willow at 10 cm high on open fell and on spruce branch at 10 m high in high spruce forest. The record is 17 m, I think. Nests of Redpolls may be near from others or separately. In this summer we found nests of Redpoll and Mistle Thrush on the same tree.
Одна из наших приспасабливающихся птиц - чечетка. Она может мигрировать на зиму или остаться зимовать на месте, но вообще она бродяга. Гнездится почти на всей стране, преимушественно на севере. Сезон гнездования длинный, она гнездиться на одной территории, но может перелетать на другую гнездиться второй раз. Особенно она приспасабливающаяся в выборе место гнезда. Этим летом мы нашли его гнезда в т. ч. на иве в высоте 10 см на тундре и на ветке елки в высоте 10 м в высокой ельнике. Рекорд где-то в 17 метрах. Гнезда чечеток могут быть близко друг от друга или отдельно. Этим летом мы нашли гнезда чечетки и дерябы на одной же дереве.
One of the adaptable birds of ours is Redpoll (Carduelis flammea). He can be a migratory bird or wintering bird, but usually he is a vagrant. He nests on the whole country (Finland), mainly on the north. The nesting season is long, he nests on one area, but he can change the area for another nesting. Espesially he is adaptable in choosing the place of nest. In this summer we have found his nests on willow at 10 cm high on open fell and on spruce branch at 10 m high in high spruce forest. The record is 17 m, I think. Nests of Redpolls may be near from others or separately. In this summer we found nests of Redpoll and Mistle Thrush on the same tree.
Одна из наших приспасабливающихся птиц - чечетка. Она может мигрировать на зиму или остаться зимовать на месте, но вообще она бродяга. Гнездится почти на всей стране, преимушественно на севере. Сезон гнездования длинный, она гнездиться на одной территории, но может перелетать на другую гнездиться второй раз. Особенно она приспасабливающаяся в выборе место гнезда. Этим летом мы нашли его гнезда в т. ч. на иве в высоте 10 см на тундре и на ветке елки в высоте 10 м в высокой ельнике. Рекорд где-то в 17 метрах. Гнезда чечеток могут быть близко друг от друга или отдельно. Этим летом мы нашли гнезда чечетки и дерябы на одной же дереве.
Viime päivien lintuhavaintoja / Observations of birds of the last days
2.7. havaitsin Kemijokivarressa Lipakassa 2 pikkusirkkua laulamassa muutaman sadan metrin välein klo 16.30. Klo 17.40 Tyynenojalla lähellä Nuorttijokea kotka lähti petäjän latvasta tien varrelta. Ilm. vanha maakotka. Klo 17.55 Kyörteslammella oli tyllipoikue. Ainijärvellä runsaan sinileväkukinnan estämättä oli vielä 11 mustalintua ja 2 pilkkasiipeä parvessa klo 19.
3.7. aamulla 9. jälkeen Kuutsjärven SE-puolella vihervarpuspoikue jätti pesänsä. Tarkka pesäpaikka ei selvinnyt. TH
3.7. I heard 2 Little Buntings (Emberiza pusilla) singing on Lipakka by the Kemijoki-river at 16.30. At 17.40 on Tyynenoja-creek flew away from a pine an eagle, probably old Golden Eagle. At 17.55 on the pond Kyörteslampi there was a brood of Ringed Plover (Charadrius hiaticula). On the lake Ainijärvi were 11 Common Scoters (Melanitta nigra) and 2 Velvet Scoters (Melanitta fusca) in the flock at 19. There was also very much of blue-green algae at the lake, but it didn't bother the birds. 3.7. left the nest youngs of Siskin on the SE-side of Kuutsjärvi. The exact place of nest was not found.
3.7. я слышал 2 овсянки-крошки поющих в Липакка на берегу реки Кемийоки в 16.30. В 17.40 у ручея Тыыненойа улетел орел с сосны. Наверно это был старый орел-беркут. В 17.55 на озерке Кюёртеслампи был выводок галстучника. На озере Аиниярви была стая, в чем 11 синьг и 2 турпана. В воде обильно цвела синяя водоросль, но птицам это не мешало. 3.7. оставили гнездо птенцы чижа утром после 9. на юго-восточной стороне Куутсярви. Точного места гнезда я не узнал.
3.7. aamulla 9. jälkeen Kuutsjärven SE-puolella vihervarpuspoikue jätti pesänsä. Tarkka pesäpaikka ei selvinnyt. TH
3.7. I heard 2 Little Buntings (Emberiza pusilla) singing on Lipakka by the Kemijoki-river at 16.30. At 17.40 on Tyynenoja-creek flew away from a pine an eagle, probably old Golden Eagle. At 17.55 on the pond Kyörteslampi there was a brood of Ringed Plover (Charadrius hiaticula). On the lake Ainijärvi were 11 Common Scoters (Melanitta nigra) and 2 Velvet Scoters (Melanitta fusca) in the flock at 19. There was also very much of blue-green algae at the lake, but it didn't bother the birds. 3.7. left the nest youngs of Siskin on the SE-side of Kuutsjärvi. The exact place of nest was not found.
3.7. я слышал 2 овсянки-крошки поющих в Липакка на берегу реки Кемийоки в 16.30. В 17.40 у ручея Тыыненойа улетел орел с сосны. Наверно это был старый орел-беркут. В 17.55 на озерке Кюёртеслампи был выводок галстучника. На озере Аиниярви была стая, в чем 11 синьг и 2 турпана. В воде обильно цвела синяя водоросль, но птицам это не мешало. 3.7. оставили гнездо птенцы чижа утром после 9. на юго-восточной стороне Куутсярви. Точного места гнезда я не узнал.
Auringon säteilyn mittaus Värriössä - Measurement of Solar radiation in Varrio
Värriön tutkimusaseman SMEAR-mittauksissa mitataan monipuolisesti auringosta Kotovaaran männikköön saapuvaa säteilyä. Auringon hetkellinen kokonaissäteily mitataan yksikössä wattia neliömetrille (W/m2). Kirkkaana alkukesän päivänä (kuten kuvassa, 8. kesäkuuta) päästään parhaimmillaan noin 800 watin tehoon neliöllä.Maan päällisissä mittauksissa ei voi ylittää vertailusuuretta, joka on aurinkovakio, 1360 W/m2. Se on auringon jatkuva säteilyteho maan ulkopuolella, ilmakehän ylärajalla.
Puut kuten muutkaan kasvit eivät pysty käyttämään kaikkea auringon säteilyä fotosynteesissään. Siksi Värriön SMEAR-asemalla mitataan myös niin sanottua PAR-säteilyä (Photosynthetically Active Radiation). Se huomioi auringon sekavalosta vain ne aallonpituuden jaksot (värit), joita kasvit tarvitsevat kasvaakseen.
PAR-säteily mitataan yksikössä mikromoolia neliömetrille sekunnissa (u mol/m2/s). Yksikkö on toiselta nimeltään microEinstein. Sen monikerta, yksi einstein vastaa yhtä moolia auringon valon fotoneja. Toisin sanoen, yhdessä einsteinissä on yhtä monta fotonia kuin Avogadron luvussa, eli 6.022 x 1023 kappaletta.
Monimutkaiselta tuntuvien yksiköiden käyttö puiden fotosynteesin tutkimuksessa perustuu siihen kasvifysiologiassa selvitettyyn peruslakiin, että muuntaaksen tietyn määrän ilmakehästä ottamaansa hiilidioksidia tietyksi määräksi sokereita (jotka muuntuvat lopulta esimerkiksi puuksi), kasvi tarvitsee energiakseen tietyn määrän valon fotoneita, eli tietyn määrän einsteineja. Tiedämme sen vakion kasvifysiologiasta: yhtä hiilidioksidin molekyyliä kohti tarvitaan 10 fotonia.
Toisin sanoen: kun kasvit sieppaavat ilmasta yhden moolin eli 44 grammaa hiilidioksidia, siihen kuluu PAR-säteilyä 10 einsteinia. Käytännössä kasvit eivät ole täydellisiä valon hyödyntäjiä. Osa PAR-säteilystä menee aina hukkaan. PAR-säteilystä voi siis laskea vain teoreettisen ylärajan esimerkiksi sille, kuinka paljon ihannetilassa kasvava metsikkö voisi siepata päivittäin ilmakehän hiilidioksidia.
Kokonaissäteilyn ja fotosynteesille käyttökelpoisen PAR-säteilyn välillä on selvä yhteys (kuvat 1 ja 2). Yhteys ei ole kuitenkaan vakio, koska maan pinnalle asti tulevan auringon säteilyn koostumus (ja muun muassa näkemämme auringon valon väri) vaihtelee auringon korkeuden, pilvisyyden ja ilmakehässä olevien hiukkasten myötä. Käyttökelpoinen nyrkkisääntö kuitenkin on, että yhtä auringonsäteilyn kokonaistehon wattia vastaa fotosynteesivalon (PAR-säteilyn) teho kaksi mikromoolia sekunnissa.
Kesäpäivän aikana sekä auringon säteilyn kokonaisteho että fotosynteesivalon teho saattavat vaihdella päivän mittaan äkillisesti. Se näkyy esimerkkikuvissa jo noin klo 7 lähtien. Jyrkkä vaihtelu johtuu pilvistä, jotka tuona puolipilvisenä päivänä peittivät usein suoran auringon säteilyn.
Värriön tutkimusaseman tuorein kokonaissäteilyn ja fotosynteesivalon tilanne päivittyy joka aamu siten, että edellisen päivän säteily- ja valohistoria näkyy vuorokauden ajan.
Tuesday, July 04, 2006
Hiukkasia Itä-Lapin metsikköilmassa - Aerosols in the tree line forest air
Värriön tutkimusaseman tieteellinen kärkihanke on metsikköilman hiukkasmittaus. Hiukkasia, joita myös aerosoleiksi kutsutaan, on ilmakehässä kaikkialla ympärillämme. Valtaosa hiukkasia on niin pieniä, että emme näe niitä paljain silmin. Silmämme erotuskyky päivänvalossa on kaksi kulmaminuuttia eli näemme 25 cm:n etäisyydeltä vain hiukkasia, joiden läpimitta on vähintään 0.145 millimetriä. Värriön SMEAR-aseman laskurit havaitsevat kuitenkin hiukkaset, joiden halkaisija on vain tuhannesosa (mikrometrin kokoluokka) tai miljoonasosa (nanometrin kokoluokka) siitä, mitä ihmissilmä näkee.
Ensimmäinen kuva on esimerkki päivästä (29.3.2006), jolloin Kotovaaran männikön ilmaan syntyi runsaasti hiukkasia. Ne syntyivät pienimpään (noin 10-8 metrin) kokoluokkaan aamupäivällä ja kasvoivat kooltaan noin 10-kertaiseksi iltaan mennessä. Syntyi hiukkasille tyypillinen (kuvassa punainen) banaanin muotoinen kuvio, joka ulottuu aika-akselilla (vaaka-akselilla) aamupäivästä iltaan. Pystyakseli kuvaa hiukkasten kokoa. Kun hiukkasmassan keskikoko kasvaa, banaanin "kaari" nousee ajan myötä kuvassa ylemmäksi.
Toinen kuva on esimerkki päivästä (30.5.2006), jolloin Kotovaaran männikköilmaan ei syntynyt hiukkasia. Miksi päivien välillä on niin selvä ero? Emme tiedä vielä varmasti.
Pohjoisissa havumetsissä syntyviä luontoperäisiä hiukkasia on käsitelty tarkemmin Science - lehdessä huhtikuussa 2006 ilmestyneessä artikkelissa. Hiukkasia syntyy tiedetään syntyvän myös boreaalisissa lehtipuissa, tosin hitaammin kuin havupuista, koska lehtipuilla hiukkasten tuotanto alkaa vasta selvästi lehteen puhkeamisen jälkeen.
Värriön tutkimusaseman tuorein hiukkastilanne päivittyy joka aamu siten, että edellisen päivän hiukkashistoria näkyy vuorokauden ajan. Silloin tällöin hiukkasmittauksissa on muutaman tunnin katko. Se johtuu yleensä tutkimusasemaa lähestyneestä ukkosesta, jolloin sähkölaitteet joudutaan irrottamaan verkosta.
Monday, July 03, 2006
Värriön luonnonpuiston linnut - Birds database of Varrio Nature Reserve
Värriön luonnonpuiston lintutietokannassa on kesä-heinäkuun vaihteessa 2006 yhteensä 137 lajia. Pajulintu on niistä ylivoimaisesti yleisin (3000 paria), ja yhtä selvä kakkonen on järripeippo (1760 paria). Kuvassa Värriön 25 yleisintä lintulajia ja niiden arvioidut parimäärät puiston sisällä.Lintutietokantaan hyväksytään kaikki lajit, jotka on todennetusti, kautta aikojen havaittu Värriön luonnonpuiston nykyisten rajojen sisäpuolella. Kustakin lajista on merkitty viimeisin havainto. Luonnonpuiston kantalajeja ei tietokantaan päivittäin merkitä, mutta keskiharvinaisista lajeista on tuorein merkintä, vaikka laji olisi tavattu sinä vuonna useammankin kerran. Vanhin todennettu (silti sille lajille viimeisin) havainto on vuodelta 1971: haapana 4 kpl Kuutsjärvessä (saunalammella) 3.10.1971. Itä-Lapin isommilla järvillä sinänsä yleinen haapana on todellinen harvinaisuus lähes järvettömässä luonnonpuistossa.
Arvio Värriön luonnonpuiston lintujen määristä perustuu säännöllisiin alkukesän linjalaskentoihin, joita tehdään vuosittain 3 kappaletta sarkalaskennan menetelmällä ja 3 kappaletta pistelaskennan menetelmällä. Linjalaskennat alkoivat 1984. Linjalaskentojen tuloksia tallennetaan parhaillaan digitaaliseen arkistoon. Tuloksista on tallennettu noin 40 prosenttia, mihin otokseen oheinen kuva perustuu. Lintumäärien arviot on suhteutettu Suomen "virallisesta" lintulaskennasta (lintuatlas) saatuun arvioon Itä-Lapin pajulintujen esiintymistiheydelle.
Currently there are 137 species in the birds database of Varrio Nature Reserve.
Sunday, July 02, 2006
Ojakellukka Kynsikurussa - Water avens below Kynsivaara hill
Värriön luonnonpuiston tunturien ja vaarojen kuruissa ja niiden yläpuolisissa kosteissa painanteissa kasvaa rehevän maan tyyppikasveja kuten metsäkurjenpolvea ja kulleroa. Kynsikurun länsipäässä kasvaa myös ojakellukka (Geum rivale).Saturday, July 01, 2006
Maakotka Kynsivaarassa - Golden eagle above Kynsivaara hill
Ollessamme etsimässä puolen päivän aikaan sinipyrstöjä Kynsivaaran ja Nuorttitunturin välisestä Kynsikurusta maakotka ilmestyi yhtäkkiä liitelemään kurun ylle (Jorma Laurilan havainto ja määritys). Maakotkan liitokäyttäytyminen viittasi siihen, että sen pesä on lähistöllä. Tarkastimme seuraavaksi Kynsivaaran vanhan kotkanpesän (kuvassa), joka on ollut autiona jo kymmenisen vuotta. Ei siellä pesintää ollut tänäkään vuonna. Koska Kynsikuru on aivan itärajan pinnassa (Suomen ulommainen poroaita kulkee Kynsikurussa), on mahdollista että näkemällämme maakotkalla on pesä Venäjän puolella ja että siitä huolimatta olimme sen reviirillä.Suomen Lapissa maakotkan reviirejä on keskimäärin 27 kilometrin välein. Värriön luonnonpuistoon sopisi yksi reviiri, sillä seuraavat tunnetut pesät ovat sen verran kaukana. Toivottavasti maakotkat vielä hyväksyvät Kynsivaaran vanhan pesäpuun ja palaavat siihen pesimään .
At noon Golden eagle suddenly appeared above us, when we were searching for Red-flanked bluetails in the Kynsikuru, which is an old Norway spruce dominated valley between Nuorttitunturi fell and Kynsivaara hill (observation and identification by Jorma Laurila). The behaviour of the eagle referred to nearby nest in the area. Next, we checked the old Golden eagle's nest on the south-western slope of Kynsivaara hill (in the photo), but it was unoccupied, as it has been already for about 10 years.
As Kynsikuru valley is near to the border between Finland and Russia (the outermost Finnish reindeer fence passes Kynsikuru), it is possible that the nest of the eagle is on Russian site, but its nesting territory extends to Finnish site as well.
In Finnish Lapland the nesting territories of Golgen eagle are situated on average 27 apart from each other. As the neighboring, pretty well known eagles' territories are far enough, we are expecting that Golden eagle returns to nest in Varrio Nature reserve any spring. Let us hope that it returns to the Kynsivaara nest.
Luontopäiväkirja vuoden ikäinen - First anniversary of Varrio Nature Diary
Värriön luontopäiväkirjaa on nyt pidetty vuoden ajan, sillä sen ensimmäinen merkintä "Värriön tutkimusasema tulopolulta" tehtiin 1.7.2005. Aluksi luontopäiväkirjaa pidettiin vain suomeksi. Jo 20.7.2005 mukaan tuli englanti, ulkomaisten lukijoiden pyynnöstä. Ensimmäinen kaksikielinen merkintä oli "Puolukka kukkii viimeksi - Lingonberry flowers as last". Lokakuun 27. päivä kielivalikoimaan ilmestyi venäjä, kun Teuvo Hietajärvi alkoi kirjoittaa luontohavaintoja kolmella kielellä (suomi, englanti, venäjä).
Kuluneen vuoden aikana luontopäiväkirjaa on luettu yhteensä 12 238 kertaa. Lukijoita on ollut yhteensä 7657. Heistä 3174 vieraili (vierailee) sivuilla toistamiseen, kun taas vain yhden lukukerran vierailijoita on ollut 4483.
Värriö Nature Diary was opened on 1 July 2005. Thus it is time for the first anniversary. In the beginning the diary was written in Finnish only, but as early as 20 July 2005 English was added in the languages, with the post "Puolukka kukkii viimeksi - Lingonberry flowers as last". On 27 October Mr. Teuvo Hietajarvi added Russian in the combination of languages.
During the first year there have been altogether 12 338 page loads. The number of all visitors was 7657. Out of them 3174 were (are) returning visitors; that is, such a visitor returned to the website for another visit an hour or more later. The rest, 4483 were first time visitors.
Kuluneen vuoden aikana luontopäiväkirjaa on luettu yhteensä 12 238 kertaa. Lukijoita on ollut yhteensä 7657. Heistä 3174 vieraili (vierailee) sivuilla toistamiseen, kun taas vain yhden lukukerran vierailijoita on ollut 4483.
Värriö Nature Diary was opened on 1 July 2005. Thus it is time for the first anniversary. In the beginning the diary was written in Finnish only, but as early as 20 July 2005 English was added in the languages, with the post "Puolukka kukkii viimeksi - Lingonberry flowers as last". On 27 October Mr. Teuvo Hietajarvi added Russian in the combination of languages.
During the first year there have been altogether 12 338 page loads. The number of all visitors was 7657. Out of them 3174 were (are) returning visitors; that is, such a visitor returned to the website for another visit an hour or more later. The rest, 4483 were first time visitors.
