Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön tutkimusasemalla alku- tai keskikesästä vieraileva, lintujen äänistä kiinnostunut tutkija tai luontoharrastaja ei voi olla huomaamatta, kuinka runsas käki (Cuculus canorus) on luonnonpuistossa. Käen kukuntaa kuulee pitkospuureitillä, se kähisee tutkimusaseman ympäristössä, ja sen voi tavata aivan avotunturissa, kuten kuvan uroskäki Värriö III:n laen länsilaidalla.

Värriön tutkimusaseman säännöllisten, ennen juhannusta tehtävien lintulaskentojen (3 pistelaskentareittiä ja 3 sarkalaskentareittiä) perusteella käki kuuluu Värriön luonnonpuiston 20 yleisimmän linnun joukkoon. Se on yleisempi kuin riekko tai metso. Kaikki muutkin kookkaat metsälinnut, kuten korppi tai haukat jäävät runsaudessaan käen taakse. Mahdollisesti käki on myös yleisempi kuin esimerkiksi kuukkeli tai tavallisin kahlaaja liro. On tosin muistettava, että kesäkuun reittilaskennoilla hyvin kuuluvan käen runsaus korostuus hiljaisempiin lintulajeihin verrattuna.


Viimeiset 10 vuotta käki on ollut Värriön luonnonpuistossa runsastumaan päin. Se havaittiin (pääosaksi kuulohavaintoja) kuudella lintulaskennan reitillä 2000-luvun puolivälissä noin 50 kertaa vuodessa, kun vuosikymmen sitten havaintoja oli vain kymmenisen kappaletta vuodessa. Onko muutos todellinen? Tämä vaatii vielä havaintosarjojen tarkempaa tutkailua.

Mistä käen runsaus Värriössä mahtaa johtua? Käki loisinee Värriön luonnonpuistossa etupäässä lajeilla järripeippo, leppälintu ja niittykirvinen. Ne kaikki ovat luonnonpuiston yleisimpiä lintuja.

Osansa käen runsauteen (ja runsastumiseen) lienevät antaneet myös lintujen 300 tutkimuspönttöä, joissa pesivien lintujen biologiaa on tutkittu vuodesta 1970. Leppälinnun runsaus ja sitä seuraava käkien runsaus selittynee osaksi juuri näillä tutkimuspöntöillä.