Wednesday, September 20, 2017

Yli-Nuorttia ruskassa - Ylinuortti river in ruskacolors


Värriön luonnonpuiston pohjoispuolen rajajokena virtaava Yli-Nuortti voi jonakin syksynä puskea vettä tosissaan; kuten syyskuun puolivälin 2006 ruskakuva kertoo.


Ylinuortti river is the northern boundary river for Varrio strict nature reserve. In some autumns the river pushes abundant water downstream, like the ruskacolor photo from mid September 2006 tells.

Labels: , ,


Tuesday, September 19, 2017

Siperiankuusia ja ruskaa - Siberian spruces and ruskacolors


Suippolatvainen siperiankuusi (Picea abies ssp. obovata) erottuu Värriön luonnonpuistossa paitsi tykyn aikaan myös ruskan aikaan. Myös kynttiläkuuseksi nimetty puu voi muodostaa, salaperäisen sankkoja kuusikoita reunustamaan tunturialuetta. Kenttäkerrosta hallitsee mustikka. Eri sammallajit muodostavat valtaosan maanpinnan kasvillisuudesta. Kuva 19.9.2007 Värriötuntureiden välisestä notkosta.


Narrow Siberian spruce (Picea abies ssp. obovata) separates from the background forest twice in the year, in heavy snow (tykky) time and in autumn colors (ruska) time. The species (subspecies of Norway spruce) has also been called as Candle spruce. Typically it grows as boundary zone on the foothill of the fells, like here between the tops of Varriotunturi fells. Photo of 19.9.2007.

Labels: ,


Monday, September 18, 2017

Ekosilta Värriön luonnonpuistoon - Ecological bridge to Varrio Nature reserve


Entisaikaan, ennen mönkijäuran aikaa, kulku (patikoimalla) Värriön luonnonpuistoon alkoi ylittämällä Ylinuortin silta. Se oli rakennettu paikallisesta ekomateriaalista. Kuva syyskuulta 2004.


In the older times the track to Varrio strict nature reserve started by crossing (by walking) the Ylinuortti river over this wooden bridge. It is made of old Scots pines. Photo from September 2004.

Labels:


Sunday, September 17, 2017

Nollalinjalla / No grouses

Tänään kävin aseman kanalintulinjan. Jatkettiin nollalinjalla, kuten talousmetsien linjoillakin. Ei siis kanalintuhavaintoja. Nyt on kato.




Muita havaintoja kyllä tuli. Isokäpylintuja kuului pitkin päivää. Metsähanhia lensi Nuorttiaapaa pitkin länteen ainakin kaksi, jotka vain kuulin.




Nuorttiaavan etelälaidan koivikosta löysin taigauunilinnun. Itäinen vieras oli pysähtynyt muuttomatkallaan kahden hömötiaisen ja ison urpiaisparven seuraan. Lintu ei äännellyt, mutta näin sen selvästi.



Idempänä metsässä Nuorttiaavan suuntaan lensi erikoinen parvi - 4 hanhea ja 4 joutsenta.  Ne lensivät hieman aikaisemmin Tippakurun yli, siis 14.45, todistivat Ritu ja Sanni. Hanhet olivat ilmeisiä metsähanhia.










Aamulla Kuutsjärven rantapensaikossa oli pajulintu, peukaloinen ja punarinta. Nuorttiaavalla näin lisäksi lapinharakan. Tyttäret kuulivat peukaloisen Tippakurulla.



Hirvivaatimen vasoineen tapasin Nuorttiaavalta yhden ja kahden välillä. Idempänä metsässä oli myös hirvipari, toinen niistäkin saattoi olla vasa.



Kuutsjärven länsikurulla oli vielä syötäviä korpihilloja. Ne olivat aika kylmiä. Olihan lämmintä vain viitisen astetta. Tuuli koillisesta ja aamusumun jälkeen hi
eman kirkastui. TH

Labels: , , , , , , , ,


Saturday, September 16, 2017

Valkeampaa itärajan takana - More whitesh behind the eastern border


Sopivalla säällä, esimerkiksi ruskan aikaan, poronjäkälien runsaampi esiintyminen itärajan takana korostuu. Näin voi näkyä esimerkiksi Värriön luonnonpuiston tasolla. Tosiasiahan on, että Venäjän puolella poronhoitoa ei harjoiteta kuin vasta Kuolan niemimaalla, luoteisessa Luujärven piirissä. Ja porojen rauhoittama venäläisen rajavyöhykkeen maaperä voi näkyä valkeampana, myös ruska-aikana. Kuva (16.9.2006) Värriö ykkösen laelta itään.


In suitable weather, for instance during the autumn ruskacolor period, the more abundant growth of reindeer lichens is seen behind the eastern border. Now and then this can be seen from the top of Varriotunturi fell, by looking (and photographing) towards east. It is a fact that there is no reindeer husbandry in the Russian side near to Finland border. For reindeers you must go to Lovozero county, to northeastern corner of Kola peninsula. This husbandry setup may make the soil looking paler in Russian side than in Finnish side, like here in the photo of 16.9.2006

Labels: ,


Friday, September 15, 2017

Rakitsalla ruskaa - Ruskacolors on top of Rakitsa hill


Rakitsa on laeltaan kivinen vaara Värriötuntureiden itäpuolella (taustalla Sauoiva). Ruskaa tulee riekonmarjalla kivienkin sekaan. Sana rakitsa juontunee sanasta rakka. Se on laajempaa kivikkoa yleensä mäntymetsässä, jos puuta ylipäänsä kivien välissä kasvaa. Kuva 15.9.2006.


Rakitsa is a stony hill east of Varriotunturi chain (Sauoiva fell in the horizon). Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) lives between the stones. Photo of 15.9.2006.

Labels: , , ,


Thursday, September 14, 2017

Lintulinjoilla / On the game bird lines

Kävin talousmetsien kanalintulinjat 13-14.9. Säät olivat aika sateisia ja tuulistakin oli. Lämpötilat olivat 5-8 asteen vaiheilla.
Kanalintuja ei linjoilla näkynyt (40 km). Mönkijäuralta sentään lähti 14.9. aamulla mennessä ukkometso ja se istui mäntyyn.

Automatkalla aamulla sattui mielenkiintoinen tapaus. Tapasin erään poromiehen tien päällä ja pysäytin auton. Jutellessamme näytin erästä keloa ja kerroin kuvanneeni koppelon istuneen pari vuotta sitten sen latvassa ja saaneeni siitä kuvia. Lähdin sitten ajelemaan. Iltapäivällä soittelin poromiehelle porohavainnostani. Siinä yhteydessä hän kertoi käyneensä aamullisen juttuhetkemme päätteeksi kävelemässä hieman maastossa koiransa kanssa ja juuri saman kelon (mistä kerroin) alta lähistöltä maasta oli lähtenyt koppelo. Ja minä kävelin 40 km lähialueilla näkemättä yhtään kanalintua!

Muita lintuja kyllä näin. 13.9. näin palokärjen Nuorttijokivarressa ja toisen Ainijärvellä. Metsäkirvisiä, pajulintuja, hippiäisiä näkyi ja vanha maakotka lensi Sokliaavan eteläpäässä 14.9. Karhunpaskoja näin myös.

Ruska alkaa olla parhaimmillaan, vaikka se on väreiltään keskinkertaista luokkaa. Illalla satoi räntää niin, että aseman katot olivat valkeana. TH

Labels: , , , , , , ,


Värriön kairaa perusruskassa - Basic ruskacolors in Varrio wilderness


Hieskoivu ja tunturikoivu ruskan perusvärin antavat, vaikka eihän sekään ruskeaa ole. Maisema Varriötunturien ketjun itäpuolesta. Keltaruskan huippu on tavallisesti puolivälissä syyskuuta (kuva 14.9.2006).


Downy birch Betula pubescens and the subspecies Betula pubescens ssp. czerepanovii give the yellow basic color for the September wilderness. The yellow peak is usually in the middle of September (here 14.9.2006). Scenery from the eastern side of Varrio fell chain.

Labels: , ,


Wednesday, September 13, 2017

Entinen päätie Värriöön - The previous main route to Varrio Research Station


Värriön tutkimusasemalle oli alunperin vain kävellen taivallettava maastopolku, 7 kilometriä Ainijärven rajavartioasemalta. Reitin puolivälissä ylitettiin pitkospuita myöten - Puolivälinjänkä. Myös lankapuhelimen tieto kulki samaa maastopolun reittiä, puhelinlinjan pylväissä; sähkö sentään kulkee vielä pylväissä. Kuva 13.9.2006.


Originally there was only a (summer time) field track leading to Varrio Research Station, 7 kilometers from Ainijarvi border station. In about half way of the track we had to cross the Puolivalinjanka (Midwaybog) over the duckboards. It was also time of old telephones. Telephone line poles followed next to the track; electricity is still in the outer poles. Photo of 13.9.2006.

Labels: ,


Tuesday, September 12, 2017

Koppelopoikue / Capercaillie brood

Aika viileä ja tuulinen päivä, illalla satoi. Parhaimmillaan 8-9 astetta lämmintä.



Aamulla yhdeksän maissa kuulin palokärjen Kuutsjärven eteläpuolelta ja nuoren näköinen virtavästäräkki lenteli saunan liepeillä.



Mutta koppelopoikueen löysin Kotovaarasta hekokentän takaa. Emon lisäksi siinä oli yksi naaraspoikanen ja neljä urospoikasta. Sain kaikki uroot samaan kuvaan, neljäs on kuvan oikeassa laidassa runkoa vasten. Myös naaraspoikasen ja koppelon kuvasin. Poikaset olivat vielä aika nuoria. Yleensä tuon näköisiä ovat elokuun lopussa.



Leppälintu, pohjansirkku, pajusirkku, rautiainen löytyivät vielä tänään.  Eilen näin metsäkirvisen. TH

















Labels: , , , , , , ,


Monday, September 11, 2017

Elämää luonnossa / Life in nature

Jukka (Kangasvieri) kertoi seur. havainnot: Viime viikon torstaina 7.9. oli illalla ukkometto mönkijäuralla Pitkänjängän maastossa. Joku toinen oli havainnut sen aamulla.

Sunnuntaiaamuna 10.9. Jukka näki koppelopoikueen hekokentän luona Kotovaarassa klo 6.45. Emon lisäksi porukassa oli kolme naaraspoikasta ja yksi urospoikanen. Porukka oli aika kesyä, joten niitä pääsi hyvin kattelemaan.

Iltahämärissä 10.9. Jukka sitten näki näädän laukkomassa aseman länsipään kautta Kuutsjärven suuntaan.

Tänään yksi sähkömies näki kärpän aseman portaiden luona.

Minä näin hiiripöllön Ainikuusikossa ja palokärjen Pitkänjängän kakkoispuolella mönkijämatkan aikana puolenpäivän maissa. On sitä siis elämääkin vielä, vaikka aika hiljaista on viime aikoina ollut.

Ruska on alkamassa, mutta taitaa hieman myöhästyä. Puolukat ovat vielä raakoja. TH
 

Labels: , , , ,


Sunday, September 10, 2017

Riekonmarjasta ruska lähtee - Alpine bearberry in the heart of arctic autumn colors


Ruskan värittävä riekonmarja tulee tunturivarvuistamme pisimmälle etelään – sitä löytyy aina eteläisintä tunturiamme, Pudasjärven Iso-Syötettä myöten. Metsäisten vaarojen lakiosissa se edustaa usein yksinään varsinaista tunturilajistoa. Pohjoisempana se vastaavasti tervehtii usein ensimmäisenä tunturikasvina huipulle nousevaa vaeltajaa, kuten tämä Värriö kakkosen ryväs syyskuun alkupuolella 2006.


Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) is arctic dwarf shrub in the heather family Ericaceae. Its occurrence follows the Finnish fells. The most southern growing sites are on top of most southern Finnish fell, Iso-Syöte in Pudasjärvi. North-east of that, on the tops of ordinary hills it is often the only representative of more northern arctic fell flora. In September, in North-eastern and Lapland fells, it regularly greets the tracker who is wandering to the top. These ones in Varrio (Varrio II) fells did so in early September 2006.

Labels: ,


Saturday, September 09, 2017

Valkkoporo vai suivakkoporo, ikimetsässä - White reindeer in evergreen forest


Poroja pyörii näkyvästi syyskuun metsissä. Aina silmään pistää valkoinen poro; miten ihmeessä se selvisi vasa-aikanaan vaikkapa maakotkan kynsiltä? Valkoisin poro on oikonimeltään valkko, valkeaturpainen poro on suivakko. Eiköhän tämä kuvan poro valkkoihin kuulu. Kuva Nuorttitunturin liepeiltä syyskuulta 2006.


Reindeers are quite visible in September forests. Some of the reindeers are naturally white. You may wonder how they could manage in their calf period, without getting captured for instance by The golden eagle (Aquila chrysaetos). The reindeers have been named by their color. This white reindeer has local name of "valkko". Photo from Nuorttitunturi wilderness in Varrio Nature reserve, September 2006.

Labels: , , , , ,


Friday, September 08, 2017

Ruskan ripausta rajavyöhykkeellä - Spots of autumn colors on border zone


Myös Värriössä on selvästi merkitty, missä rajavyöhyke menee. Se alkaa noin 5 kilometrin päässä itärajasta; rajavyöhykkeellä liikkuminen edellyttää erityislupaa. Kaira jatkuu keltaisten merkkien takana entisenään. Muutama kymmenen tai satakunta metriä ennen rajaa kulkee vahva poroaita, ja sen takana poronjäkälä rehottaa. Kuvassa (syyskuun alkupuolella 2006) sitä on vain hieman; jäkälää laiduntavat porot eivät rajavyöhykkeelle erityslupaa tarvitse. Ruskan ripauksen antaa jäkälältä hieman tilaa vallannut riekonmarja.


The (eastern) border zone is well marked also in Varrio Nature Reserve. The zone starts at about five kilometers distance from Russian border. To enter the zone you need a special permit. Before the border line there is another zone, no reindeer zone. It has been lined with a firm, solid reindeer fence, some 10 meters or 100 meters before the border line. Reindeer lichen is abundant behind the fence. In the photo (from early September 2006) you can see only some, low reindeer lichens. Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) has partly taken over.

Labels: , ,


Thursday, September 07, 2017

Luppojen porolaidun kuluu vain pariin metriin - Reindeers have eaten lichens in Scots pines


Porojen talvinen laidunnuspaine näkyy laajimmin poronjäkälien vähäisyytenä Lapin paliskunnissa. Luppoa, etenkin tummaluppoa sen sijaan riittää, ainakin porojen talvisen syömärajan yläpuolella. Raja näkyy (lumettomaan aikaan) noin kahden metrin korkeudessa.

Entisaikaan luppopuita kaadettiin talvisin poroille, luppokaskiksi. Valtion metsissäkin näin saattoi tehdä vuoteen 1932 asti. Värriön etäisessä kairassa luppokaskista ei jäänteitä ole. Kuvan (syyskuulta 2006) luppoinen ikimetsä kasvaa puiston pohjoisosassa.


The winter grazing pressure of reindeers is known as diminishing of normal reindeer lichens (Cladonia sp.) on the ground soil. Other lichens, hanging in trees, like Bryoria fuscescens can be abundant. This is the case above the winterly grazing limit of reindeers. In snowless time you can see the limit in the tree stems at about two meters.

In previous times trees with abundant Bryoria lichen, could be cut down for reindeers in winter time. This was possible in state forests until 1932. Varrio forests, however, are so remote wilderness area that you do not find signs of lichen tree cut downs. This old Scots pine stand with plenty of Bryoria lichen (photo from September 2006) grows in the northern part of Varrio nature reserve.


Wednesday, September 06, 2017

Kuohuvat kaltiot, kylmä vesi kiehuu Kemmassa - Mystery of boiling cold water


Lapin tunturimaastosta, tunturien juurelta löytyy usein kuohuvia kaltioita, joista jokien ylälatvat saavat lähdevetensä. Eniten kuohuvia kaltioita lienee etsitty suurimman jokemme, eli Kemijoen latvoilta.

Nimi Kemi juontuu lapin sanasta Kemma eli Kemme (eteläisissä lapinmaissa – Ruotsissa – Kebne, vrt. Kebnekaise). Kemma on nuotiossa kuumennettava pata, eritoten kiehuva keittopata. Kemma-patoihin kuohuvia kaltioita on aikoinaan verrattu. Kuvan (syyskuulta 2006) kemma eli kemi on Nuorttitunturin juurella; siitä saa alkunsa Ylinuortti - joki.


In the Lapland highlands you may find living springs, where it looks like the cold water is boiling. The highland rivers start here. Living springs are found most in the upper parts of Kemijoki, the longest river in Finland.

The word Kemi comes from Lappish work kemma or kemme (also from kebne, refer to Swedish Lapland town name Kebnekaise). Kemma was an iron pot used in fires to boil water or making food. The boiling spring water was like boiling kemma water. The kemma (or kemi) in the photo (from early September 2006) is on the peatbog below Nuorttitunturi fell.




Tuesday, September 05, 2017

Kairan ekorakentamista - Climate friendly track building in wilderness


Tukevista männyistä veistetyt pitkospuut olivat aikoinaan ilmastoystävällistä ekorakentamista. Pitkospuut olivat pitkäikäisiä hiilen nieluvarastoja, ylipäänsä puurakentamisen tapaan. Hiili säilyi niissä maanpinnan tasolla noin 50 vuotta. Ja senkin jälkeen, pitkospuiden korjauksen yhteydessä, vanhat pitkospuut usein painuivat suohon, ainakin seuraavaksi 50 vuodeksi. Pitkospuut taitavat joutua katoavaksi ekoperinteeksi. Nykyäänhän ne korvataan mönkijärurilla, sorakäytävillä ja tarvittaessa betonimurskeella. Eipä siihen ilmasto tykästy. Kuvan (syyskuulta 2006) pitkospuut Nuorttitunturin kairassa.


Duckboards made from old Scots pines were traditional, climate friendly track building in northern wilderness areas. Duckboards were long lasting carbon sinks, similar to wood-based building in general. The elementary carbon was stored in them for 50 years. And when the duckboard track was renewed the old lumber often remained inside the peat nearby, for the next 50 years. The duckboard building is an old tradition, currently disappearing in Finland. It is replaced with All Terrain Vehicle (ATV) tracks and gravel corridors. They are not as climate friendly as duckboards. Photo (September 2006) from Nuorttitunturi wilderness.

Monday, September 04, 2017

Erämaa elää - Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa / Living wilderness - In eastern Lapland with Capercaillie


Viisikymmenvuotisjuhlien yhteydessä julkistettiin kirjani "Erämaa elää - Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa". Kirja kertoo erämaista, lähinnä Itäkairasta, mutta myös laajemminkin itäisen Lapin kairoista ja erämaisesta luonnosta, Suomen ja Venäjän puolelta. Kirjassa tarkemman tarkastelun kohteena on metso, jota seurataan vuoden ympäri. Seurataan myös monta muutakin eläinlajia ja myös kasveja ja olosuhteita, kuvin ja sanoin. Alueista on karttoja, kuvista on tietoja. Kirjan loppupuolella pohditaan tieteellisesti ja hengellisesti, voiko tällainen luonto syntyä itsekseen tai sattumien kautta, vai onko oltava myös yliluonnollinen Luoja.


Kirjassa on 372 sivua, lähes 400 kuvaa ja se painaa 1.6 kg. Kirjaa myy lappilainen Väyläkirjat (www.vaylakirjat.fi) hintaan 39 € + postikulut 5 €.

P.S. Kirjaa on jo eri puolilla myynnissä 7.9. Mm.  Kemijärvellä K-Koivuniemessä ja Sortteerissa ja Sallassa Erätulessa.


Ohessa kuvia ja tekstejä teoksesta.
















Sunday, September 03, 2017

Värejä luonnossa / Colours in nature

Tähän aikaan löytyy luonnosta alkavan syksyn värejä, kun ruskan ensi vaikutukset tulevat näkyviin. Kuvassa haavantaimi. Vielä kukkivat myös loppukesän kukat, kuten kanerva. Kesä ja syksy kohtaavat. Kurussa on kesäistä. Kuvat TH, Karin Helmens



Arktinen ruska alkaa suolta - Arctic autumn colors start from peat bogs


Sarat alkavat kellastua jo elokuun lopulla, suon vaivaiskoivu ja pajut syyskuun alussa. Suon laidalla hieskoivut seuraavat perässä. Kynttiläkuuset suon takana, seuraavat ylväänä. Kuva (syyskuun alusta, 2006) Ylinuortin suolta, taustalla Nuorttitunturin huippu.


Sedges (Carex sp.) start to turn yellow in the latter half of August, Dwarf birch (Betula nana) and willows (Salix sp.) in the beginning of September. The downy birches (Betula pubescens) at the boundary of the peatbog follow next. Arctic "Candle" spruces (Picea abies) behind, follow the development of colors. Photo (early September, 2006) from Ylinuortti peat bog, behind the top of Nuorttitunturi fell.

Saturday, September 02, 2017

Syysaamun puhtaita vesiä - Pure waters of autumn mornings


Syysaamuisin poimulehden pinnalla on yleensä pulleita vesipisaroita. Kyseessä on juuripaineesta johtuva ilmiö, guttaatio eli pisarointi. Nuo pisarat olivat taannoin, alkemian aikaan legendaarisia, sillä niiden uskottiin olevan puhtainta vettä mitä luonto tuottaa. Alkemistit käyttivät poimulehden guttaatiovettä yrittäessään tehdä kultaa. Siitä poimulehden latinankielinen nimi: Alchemilla. Tämä Rakitsankurussa kasvava yksilö (kuva 2.9.2006) on ilmeisesti lajia Alchemilla alpina - tunturipoimulehti.


In the autumn mornings there are often porky water drops on the leaves of Alchemilla sp. Scientifically it is called guttation water. These beads of water were considered by alchemists to be the purest form of water. They utilised this water in their quest to turn base metal into gold. Hence the name Alchemilla. This specimen, growing in Rakitsankuru, apparently belongs to the species Alchemilla alpina - Alpine lady's-mantle. Photo of 2.9.2006.

Tunturissa / On the fells

Tukholman yliopiston kurssilaiset vetäjänään Karin Helmens kävivät Värriötunturissa 2.9. Pieni hirvasporukka tuli ihmettelemään heitä. Kurssilaiset tutkivat maaperän historiaa ja jääkauden merkkejä.


Komeimmalla hirvaalla sarvet olivat jo paljaat.


Labels:


This page is powered by Blogger. Isn't yours?