Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön luonnonpuiston lintuja havainnoidaan kahdella päämenetelmällä: piste- ja sarkalaskennoin vakioreiteiltä vakioaikaan. Laskentoja on tehty 22 vuoden ajan, vuosina 1985 - 2006 (ohessa, klikkaa taulukkoa isommaksi, kerran tai kahdesti).

Yksittäisiä, mutta säännöllisiä lintuhavaintoja on linjoilta tallennettu yhteensä 13,725 kappaletta. Niistä on laskettu lajien suhteellinen runsaus niin, että pajulinnun kannaksi on arvioitu puiston 125 neliökilometrin alueelle yhteensä 3000 paria. Arvio perustuu Suomen lintulaskennan ("atlaslaskennan") antamaan pajulintutiheyteen Itä-Lapin alueelle.

Pajulintu ja järripeippo erottuvat selvästi Värriön yleisimpinä lintuina. Niiden jälkeen tulevassa lajijoukossa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Käyttämämme laskentamenetelmä suosii äänekkäästi laulavia lajeja. Esimerkiksi käen runsaus lienee liioiteltu, kun taas juhannuksen alla hiljaisen lapintiaisen havainnot ovat aliedustettuja.

Mutta esimerkiksi aina näkyvä kuukkeli on odottamattoman harvinainen. Se on vasta sijaluvulla 21. Kuukkeleita on puistossa laskentojen perusteella vain 55 paria, kun esimerkiksi samankokoisia punakylkirastaita on 10 kertaa enemmän. - Kuvassa kuukkelin vuoden 2006 poikanen Rakitsanvaarassa.

Ehkä hämmästyttävintä on kanalintujen vähyys, onhan Värriön luonnonpuisto ollut rauhoitettu metsästykseltä vuodesta 1981 pääosin (paikallisilla asukkailla rajallinen metsästysoikeus) ja täysin vuodesta 1995. Riekko on vasta sijaluvulla 28 ja metso sijaluvulla 35. Riekkoja nähdään laskentalinjoilla vuosittain 1-2 yksilöä, metsoa nipin napin yksi kappale vuodessa. Vähäiset havainnot tosin selittyvät osin sillä, että kanalinnut eivät laula, eivät äänetele, eivätkä pidä muutenkaan soidintaan enää juhannuksen alla. Ne päinvastoin väistyvät kulkijaa jo kaukaa, mikä vähentää havaintomääriä.

The birds of Varrio Nature Reserve have been monitored through spotwise and blockwise counting lines for 22 years, over 1985 to 2006 (click the above table once or twice, to get it bigger). Single, but regular bird observations have been recorded altogether 13,725 observations.

The used method overestimates some noisy species like Cuculus canorus, and underestimates others, which are silent in June, like Parus cinctus. However, there are some interesting details in the table. Like the Siberian jay, Perisoreus infaustus. It is visible in the forest all the year round. It is number 21 in the table with 55 pairs, less common than we would have expected. - In the photo a Siberian jay chick from 2006 breed on Rakitsa hill.

Maybe the most striking observation is for the game birds Willow ptarmigan (Lagopus lagopus) and Capercaillie (Tetrao urogallus). It must be remembered that Varrio Nature Reserve was established in 1981, and since then hunting of game birds has been eliminated (partillay until 1995, and totally since then). Willow ptarmigan is number 28 and Capercaillie number 35 of the Varrio birds. Willow ptarmigan is met on the bird counting lines only 1-2 times per year, Capercaillie on average only once a year.