Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Pitkältä ajanjaksolta, 1968-2006, tarkastellen Värriön riekkokannat ovat ilmiselvässä nousussa. Tästäkin ilmiöstä saa parhaan kuvan talvisilta lumilinjoilta (joiden havaintojen tallennus saatiin päätökseen heinäkuussa 2006). Riekon jäljet on laskettu 39 talven aikana yhteensä 6534 kertaa.

Kun jälkiä havaittiin jakson alussa alle 100 kertaa vuodessa, jakson lopussa havaintoja oli yli 300 kappaletta vuodessa. Nousu on tilastotieteellisesti merkitsevä, sillä sen todennäköisyystaso on yli 99 prosenttia.

Värriön luonnonpuiston alue oli normaalia Itä-Lapin metsästysmaata aina vuoteen 1981, jolloin luonnonpuisto perustettiin. Senkin jälkeen puiston alueella oli sallittua rajallinen metsästys paikallisille asukkaille aina tammikuuhun 1995. Täysrauhoitus metsästykseltä toteutui vasta silloin säädetyllä luonnonpuistoja koskevan asetuksen muutoksella. Metsästyksen asteittainen loppuminen vuodesta 1981 on epäilemättä vaikuttanut Värriön riekkokantojen nousuun.

Riekkokantojen nousua ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan lintujen kesälaskennoissa. Ne tehdään ennen juhannusta sellaiseen aikaan, jolloin riekko pakenee kulkijaa eikä se laululinnuista poiketen paljasta itseään äänelläkään. Esimerkiksi kesän 2006 yhteensä kuudella pistelaskenta- tai sarkalaskentalinjalla riekko havaittiin vain yhden kerran.

Willow ptarmigan (Lagopus lagopus) population in Varrio Nature Reserve is in clear uprising trend. This phenomenon is best seen in the winterly track counts, that have been taken over 39 years' period 1968-2006. Willow ptarmigan tracks wee counted altogether 6534 times. In the beginning of the period the count was less than 100 times per winter season. In the end of the period they were cointed over 300 times per season. The rising trend is statistically significant as the propability level is over 99 per cent.

Varrio Nature Reserve was established in 1981. Game birg hunting came already then near to end, with an exception local people that lasted to January 1995. Then a special ordinance, given on nature parks, effected a complete block of game bird hunting in the nature reserves. One can see that the gradual elimination of willow ptarmigan hunting has had a positive effect on the bird population, at least on the frequency of their observed tracks.

The rising trend in the Willow ptarmigan population cannot, however, be verified wih summer bird counts. This is apparently due to the midsummer season. Ptarmigans are very shy at that time, they escape the observer, and they do not sing as most other birds do before midsummer. For instance in 2006 summer counts only one Willow ptarmigan was observed on altogether six point counting and block counting bird lines.