Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön luonnonpuisto perustettiin 1981, jolloin metsästys alueella lähes päättyi. Paikallisille asukkaille jäi enää rajallinen metsästysoikeus, joka sekin poistui tammikuussa 1995. Mitä mahtoi tapahtua kanalinnuista arvokkaimmelle, metsolle, metsästysrauhoituksen tultua asteittain voimaan? Kääntyivätkö puiston metsokannat nousuun, niinkuin rauhoituksen voisi uskoa vaikuttavan? Kysymykseen löytynee vastaus Värriön tutkimusaseman pitkäaikaisista havaintosarjoista.

Lintujen piste- ja sarkalaskennoista metso tavataan niin harvoin (ks. Luontopäiväkirjan merkintä 26.7.2006), että kannan muutosta ei niiltä linjoilta voi todentaa. Sen sijaan talvisessa jälkilaskennassa, pitkällä lumilinjalla metson jälkiä havaitaan vuosittain.

Jaksolla 1968-2006 metson jäljet on kirjattu viikoittain havainnoitavalla, seitsemän kilometriä pitkällä lumilinjalla yhteensä 395 kertaa. Värriön metsokannassa näyttäisi olevan hienoinen noususuunta. Kun jälkiä laskettiin 1960-luvun lopulla keskimäärin viisi kertaa talvessa, 2000-luvun puolivälissä niitä laskettiin keskimäärin 15 kertaa. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin niin suuri, että nousu ei ole tilastotieteen puolesta (vielä) merkitsevä , koska nousun todennäköisyystaso on alle 95 prosenttia (se on 94 prosenttia).

Varrio strict nature reserve has been conserved since 1981. The conservation has graually eliminated for instance hunting of game birds (local people had restricted hunting right until January 1995). What has happened during the past 25 years to the most valuable and popular Eastern Lapland game bird, the capercaillie (Tetrao urogallus). One would have expected that the capercaillie stock starts to grow, or it jumps to a new level, as the hunting pressure is away and capercaillie has but few other enemies than man.

In general, capercaillie is quite rare in Varrio. It is not regularly seen even on the annual, long bird counting lines (see Nature diary post of July 26). The winterly animal track monitoring lines, instead, give some light to the capercaillie stock question.

During the period 1968-2006 Capercaille tracks (footsteps) were counted altogether 395 times on the long snow monitoring line. It is seven kilometers long line which is observed weekly during the whole snow season, when the animal tracks are visible.

There does seem to be a slight rising trend in the capercaillie population. In late 1960s capercaillie tracks were counted on average five time per snow season. In the middle of 2000s the track were counted on average 15 times per snow season.

The annual variation between the years is, however, considerable. Thus the rising trend has not (yet) statistical significance, as the probability level for the rise is under the threshold value 95 per cent (it is 94 per cent).