Saturday, September 30, 2017
Maaruska näyttävimmillään - Soil ruskacolors most visible
Maaruska hohtaa parhaiten juuri koivun lehtien lähdettyä, kuten tässä Värriötunturin kuvassa syyskuun lopussa (2005).
The soil ruskacolors are clearest and they shine best just when the leaves from birches dropped down, like here in the photo from end of September (2005) in Varriotunturi fells.
Labels: ruska, ruskacolors
Friday, September 29, 2017
Tunturikoivun oksaan matalalle teki järripeippo pesän - Brambling made a nest in Mountain birch
Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi kaiken kesän. Pesä löytyi (29.9.2005) Värriö ykköseltä vasta kun koivusta olivat lehdet lähteneet.
Brambling (Fringilla montifringilla) made a well-masked nest in Mountain birch. It was so well-masked that we needed no leaves and ruskacolors behind, to note it. It was found on 29.9.2005 in Varrio I fell.
Labels: brambling, järripeippo, mountain birch, tunturikoivu
Thursday, September 28, 2017
Soklin koivikkoa ruskan jälkeen - Sokli birch forest after ruskacolors
Soklin kaivosalue sijaitsee Ylinuortin varressa, 9 kilometriä Värriön luonnonpuistosta luoteeseen. Kairan ilme yhtäkkiä muuttuu: tasainen männikkö muuttuu merkilliseksi kaksijaksoiseksi metsäksi. Alempi kerros on katajaa ja ylempi kerros koivua, ks. kuvaa 28.9.2005. Näkymä kuulunee Lapina sanastoon "kuolpuna". Kaksijakoisuuden selityksenä pidetään fosforipitoista maaperää. Vai johtuuko se maaperän fosforin kumppaneista, radioaktiivisina säteilevistä sivumalmeista? Soklin malmio löytyi 1966. Sokliin suunniteltiin fosforikaivosta heti 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, aikana jolloin etenkin fosforipitoisten metsälannoitteiden tuleva menekki näytti aina vain kasvavalta. Metsälannoitus kuitenkin uupui 1970-luvun energiakriiseihin, eikä Soklin fosforikaivosta siksi avattu. 2000-luvulla Soklin kaivoshanke virisi uudelleen, mutta 2010-luvulla se lämpeni radioaktiivisen kuumaksi, seuraa lisää https://www.facebook.com/soklieramaana/?fref=ts
Sokli phosphorite area is situated 9 km north-west of Varrio nature reserve. In Sokli the Scots pine forest suddenly changes into strange two-layer forest: the upper layer is pure birch (Betula pubescens) and the lower layer is growing dense juniper (Juniper communis), see the photo from 28.9.2005. The explanation for this is thought to be the phosprorus-rich soil of Sokli. Or is it result from radioactive partner metals for phosprorus in the soil? Sokli phosprorite was found in 1966. The phosphorite mine was planned to be opened in Sokli already at the turn of 1960s to 1970s. This was the time when forest fertilization (which needed a lot of phosphorus) was in a steady rise in Finland. The forest fertilization, however, went drastically down after the 1970s energy crises. As a result, Sokli mine was not opened. In 2000s the Sokli mining plan was reopened but in 2010s the debate heatened as radioactive hot, follow more in https://www.facebook.com/soklieramaana/?fref=ts
Labels: Downy birch, hieskoivu, juniper, kataja, kuolpuna, sokli
Wednesday, September 27, 2017
Värriön vanhaa poroaitaa - Old reindeer fence in Varrio
Entisaikaan paliskuntain väliset poroaidat pystytettiin paikallisesta puusta. Sitä riitti, niin työtäkin ja työn tekijöitä. Nyt poroaidat ovat pääosin verkkoaitoja. Kuvan (syyskuulta 2004) poroaidan jäännös Jyppyrävaaran eteläpuolella.
In the previous times the fences between the Reindeer herding districts were made of local material. There was (and there still is) plenty of conifer wood available. Plenty of work was needed. Nowadays the fences are made following netfence types. The old fence in the photo (from late September 2004) is south of Jyppyravaara hill.
Labels: poroaita, reindeer herding
Tuesday, September 26, 2017
Pirunkuru ruskan jälkeen - The Devil's canyon after ruskacolors
Värriön tutkimusaseman pohjoispuolella, Kotovaaran (oikealla) ja Jyppyrävaaran välissä on syvähkö kuru nimeltään Pirunkuru. Sen pohjalla on myös lampi, Pirunkurunlampi. Mistähän nuo nimet aikoinaan tulivat, ja kuka nimet lieneekään antanut? Syyskuun loppupuolella (2004) näkymä on jo karun arktinen.
North of Varrio research station there is a small canyon between Kotovaara (to the right) and Jyppyravaara hills. The canyon is called Devil's canyon of Devil's gorge. At the bottom of the gorge there is a small lake called Devil's canyon lake. What might be the history of these names, and whoever gave the names in oldern times? In the latter half of September (here 2004) the scenery is already quite arctic.
Labels: Devil's canyon, Pirunkuru
Monday, September 25, 2017
Värriötunturin tunturikoivu - Mountain birch in Varrio fell
Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii) on hieskoivun alalaji, joka tunnettiin aiemmin omana lajinaan nimellä Betula tortuosa. Tunturikoivu ei ole hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymä, vaikka ulkonäön perusteella voisi niin arvella. Lapissa tunturikoivua on koetellut Suomen mittavin metsätuho, 1960-luvulla. Tunturimittarin toukka nakersi lähes 90 prosenttia Ylä-Lapin koivikoista. Viidenkymmenen vuoden takainen koivutuho näkyy edelleen kaikkialla Ylä-Lapissa. Koivut eivät ole palanneet takaisin tuntureiden kupeille ja laaksoihin. Utsjoella koivutuhosta on jäänyt avotunturiksi, tundraksi 60 000 hehtaaria. - Kuvan (syyskuulta 2004) terve tunturikoivu kasvaa Värriö ykkösen ylärinteessä.
Mountain birch (Betula pubescens ssp. czerepanovii) is subspecies of Downy birch. Earlier the Mountain birch was given a full species status with name Betula tortuosa. Mountain birch is the only tree species in Finland which has suffered from massive insect damage. The autumnal moth (Epirrita autumnata) attacked Mountain birches in 1960s in northern part of Lapland. In large areas the moth caterpillars ate almost 90 per cent of all Mountain birch leaves and the trees started to die. The damage behind 50 years is still visible in Lapland as the Mountain birches have not yet reforested the slopes of fells and valleys between them. In Utsjoki area 60 000 hectares are still open tundra. - The healthy Mountain birch in the photo (from September 2004) grows in Varrio I fell.
Labels: autumnal moth, mountain birch, tunturikoivu, tunturimittari
Sunday, September 24, 2017
Varrion saunajarvi ruskan loppupuolella - The saunalake of Varrio at the end of ruskacolors
Varrion tutkimusasemalta johtaa puuportaat alapuolisen pienen järven rantaan. Kyseessä on Kuutsjärvi, jonka rannassa on tutkimusaseman sauna. Se oli tapana lämmittää joka ilta. Kuva syyskuun loppupuolelta 2004.
Below the Varrio research station, south of the yard there are ladders leaving to a small lake, named Kuutsjarvi. There is sauna at the lake; the habit was to to warm the sauna every night. Photo from latter half of September 2004.
Labels: Kuutsjärvi, ruska, ruskacolors
Saturday, September 23, 2017
Pihlajakin ruskan väriä antaa - Also rowan gives ruskacolors
Pihlaja ei ole kovin yleinen napapiirin pohjoispuolella, mutta siellä täällä yksittäispuita kasvaa, varmaan tilhin tai punatulkun levittämänä. Syyskuun loppupuolen (2007) kuvan pihjaja kasvaa verraten korkealla Värriötunturissa. Taustalla siintää Nuorttitunturi; vaaleana hohtava oikea rinne on Venäjän puolen porotonta vyöhykettä.
Rowan (Sorbus aucuparia) is not a common tree species above Arctic Circle. Here and there you can however see scattered specimen, apparently spread by Bohemian waxwing (Bombycilla garrulus) or Bullfinch (Pyrrhula pyrrhula). The rowan in photo (from late September 2007) grows near to top of Varrio fell. In the horizon you can see the Nuortti fell. The whitesh right slope in on Russian side; there are no reindeers there.
Labels: Nuorttitunturi, pihlaja, ruska, ruskacolors
Friday, September 22, 2017
Riekonmarja jatkaa - Alpine bearberry continues
Kun koivusta on jo ruskan huippu mennyt ohi, riekonmarja jatkaa vielä pari viikkoa. Tämä erottaa Lapin ruskan Keski-Suomen ruskasta. Kuva 22.9.2007 Värriötunturista.
When the birches are already after the peak of ruskacolors, Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) still continues for about two weeks. This separates Lapland ruskacolors from the colors on a bit more southern Finnish locations. Photo from Varriotunturi fell, 22.9.2007.
Labels: Arctostaphylos alpina, riekonmarja, ruska, ruskacolors
Thursday, September 21, 2017
Ruskan voi lumikin yllättää - Ruskacolors may be mixed with first snow
Kuva Värriön tutkimusasemalle johtavalta polulta syyskuun puolivälistä 2004. Polun vierellä aseman sähkö- ja lankapuhelinlinja.
Mid September 2004 photo of walking track leading to Varrio research station. Right of the track you can see the power line and old-time telephone line connecting the wilderness to non-wilderness.
Wednesday, September 20, 2017
Yli-Nuorttia ruskassa - Ylinuortti river in ruskacolors
Värriön luonnonpuiston pohjoispuolen rajajokena virtaava Yli-Nuortti voi jonakin syksynä puskea vettä tosissaan; kuten syyskuun puolivälin 2006 ruskakuva kertoo.
Ylinuortti river is the northern boundary river for Varrio strict nature reserve. In some autumns the river pushes abundant water downstream, like the ruskacolor photo from mid September 2006 tells.
Labels: ruska, ruskacolors, Yli-Nuortti
Tuesday, September 19, 2017
Siperiankuusia ja ruskaa - Siberian spruces and ruskacolors
Suippolatvainen siperiankuusi (Picea abies ssp. obovata) erottuu Värriön luonnonpuistossa paitsi tykyn aikaan myös ruskan aikaan. Myös kynttiläkuuseksi nimetty puu voi muodostaa, salaperäisen sankkoja kuusikoita reunustamaan tunturialuetta. Kenttäkerrosta hallitsee mustikka. Eri sammallajit muodostavat valtaosan maanpinnan kasvillisuudesta. Kuva 19.9.2007 Värriötuntureiden välisestä notkosta.
Narrow Siberian spruce (Picea abies ssp. obovata) separates from the background forest twice in the year, in heavy snow (tykky) time and in autumn colors (ruska) time. The species (subspecies of Norway spruce) has also been called as Candle spruce. Typically it grows as boundary zone on the foothill of the fells, like here between the tops of Varriotunturi fells. Photo of 19.9.2007.
Labels: kynttiläkuusia, siperiankuusi
Monday, September 18, 2017
Ekosilta Värriön luonnonpuistoon - Ecological bridge to Varrio Nature reserve
Entisaikaan, ennen mönkijäuran aikaa, kulku (patikoimalla) Värriön luonnonpuistoon alkoi ylittämällä Ylinuortin silta. Se oli rakennettu paikallisesta ekomateriaalista. Kuva syyskuulta 2004.
In the older times the track to Varrio strict nature reserve started by crossing (by walking) the Ylinuortti river over this wooden bridge. It is made of old Scots pines. Photo from September 2004.
Labels: Yli-Nuortti
Sunday, September 17, 2017
Nollalinjalla / No grouses
Tänään kävin aseman kanalintulinjan. Jatkettiin nollalinjalla, kuten talousmetsien linjoillakin. Ei siis kanalintuhavaintoja. Nyt on kato.
Muita havaintoja kyllä tuli. Isokäpylintuja kuului pitkin päivää. Metsähanhia lensi Nuorttiaapaa pitkin länteen ainakin kaksi, jotka vain kuulin.
Nuorttiaavan etelälaidan koivikosta löysin taigauunilinnun. Itäinen vieras oli pysähtynyt muuttomatkallaan kahden hömötiaisen ja ison urpiaisparven seuraan. Lintu ei äännellyt, mutta näin sen selvästi.
Idempänä metsässä Nuorttiaavan suuntaan lensi erikoinen parvi - 4 hanhea ja 4 joutsenta. Ne lensivät hieman aikaisemmin Tippakurun yli, siis 14.45, todistivat Ritu ja Sanni. Hanhet olivat ilmeisiä metsähanhia.
Aamulla Kuutsjärven rantapensaikossa oli pajulintu, peukaloinen ja punarinta. Nuorttiaavalla näin lisäksi lapinharakan. Tyttäret kuulivat peukaloisen Tippakurulla.
Hirvivaatimen vasoineen tapasin Nuorttiaavalta yhden ja kahden välillä. Idempänä metsässä oli myös hirvipari, toinen niistäkin saattoi olla vasa.
Kuutsjärven länsikurulla oli vielä syötäviä korpihilloja. Ne olivat aika kylmiä. Olihan lämmintä vain viitisen astetta. Tuuli koillisesta ja aamusumun jälkeen hi
eman kirkastui. TH
Labels: hirvi, isokäpylintu, isolepinkäinen, joutsen, metsähanhi, pajulintu, peukaloinen, punarinta, taigauunilintu
Saturday, September 16, 2017
Valkeampaa itärajan takana - More whitesh behind the eastern border
Sopivalla säällä, esimerkiksi ruskan aikaan, poronjäkälien runsaampi esiintyminen itärajan takana korostuu. Näin voi näkyä esimerkiksi Värriön luonnonpuiston tasolla. Tosiasiahan on, että Venäjän puolella poronhoitoa ei harjoiteta kuin vasta Kuolan niemimaalla, luoteisessa Luujärven piirissä. Ja porojen rauhoittama venäläisen rajavyöhykkeen maaperä voi näkyä valkeampana, myös ruska-aikana. Kuva (16.9.2006) Värriö ykkösen laelta itään.
In suitable weather, for instance during the autumn ruskacolor period, the more abundant growth of reindeer lichens is seen behind the eastern border. Now and then this can be seen from the top of Varriotunturi fell, by looking (and photographing) towards east. It is a fact that there is no reindeer husbandry in the Russian side near to Finland border. For reindeers you must go to Lovozero county, to northeastern corner of Kola peninsula. This husbandry setup may make the soil looking paler in Russian side than in Finnish side, like here in the photo of 16.9.2006
Labels: ruska, ruskacolors
Friday, September 15, 2017
Rakitsalla ruskaa - Ruskacolors on top of Rakitsa hill
Rakitsa on laeltaan kivinen vaara Värriötuntureiden itäpuolella (taustalla Sauoiva). Ruskaa tulee riekonmarjalla kivienkin sekaan. Sana rakitsa juontunee sanasta rakka. Se on laajempaa kivikkoa yleensä mäntymetsässä, jos puuta ylipäänsä kivien välissä kasvaa. Kuva 15.9.2006.
Rakitsa is a stony hill east of Varriotunturi chain (Sauoiva fell in the horizon). Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) lives between the stones. Photo of 15.9.2006.
Labels: Arctostaphylos alpina, riekonmarja, ruska, ruskacolors
Thursday, September 14, 2017
Lintulinjoilla / On the game bird lines
Kävin talousmetsien kanalintulinjat 13-14.9. Säät olivat aika sateisia ja tuulistakin oli. Lämpötilat olivat 5-8 asteen vaiheilla.
Kanalintuja ei linjoilla näkynyt (40 km). Mönkijäuralta sentään lähti 14.9. aamulla mennessä ukkometso ja se istui mäntyyn.
Automatkalla aamulla sattui mielenkiintoinen tapaus. Tapasin erään poromiehen tien päällä ja pysäytin auton. Jutellessamme näytin erästä keloa ja kerroin kuvanneeni koppelon istuneen pari vuotta sitten sen latvassa ja saaneeni siitä kuvia. Lähdin sitten ajelemaan. Iltapäivällä soittelin poromiehelle porohavainnostani. Siinä yhteydessä hän kertoi käyneensä aamullisen juttuhetkemme päätteeksi kävelemässä hieman maastossa koiransa kanssa ja juuri saman kelon (mistä kerroin) alta lähistöltä maasta oli lähtenyt koppelo. Ja minä kävelin 40 km lähialueilla näkemättä yhtään kanalintua!
Muita lintuja kyllä näin. 13.9. näin palokärjen Nuorttijokivarressa ja toisen Ainijärvellä. Metsäkirvisiä, pajulintuja, hippiäisiä näkyi ja vanha maakotka lensi Sokliaavan eteläpäässä 14.9. Karhunpaskoja näin myös.
Ruska alkaa olla parhaimmillaan, vaikka se on väreiltään keskinkertaista luokkaa. Illalla satoi räntää niin, että aseman katot olivat valkeana. TH
P.S. Maskaselässä näin viisi tervapääskyä 13.9.
P.S. Maskaselässä näin viisi tervapääskyä 13.9.
Labels: hippiäinen, karhu, koppelo, maakotka, metsäkirvinen, metso, pajulintu, palokärki, tervapääsky
Värriön kairaa perusruskassa - Basic ruskacolors in Varrio wilderness
Hieskoivu ja tunturikoivu ruskan perusvärin antavat, vaikka eihän sekään ruskeaa ole. Maisema Varriötunturien ketjun itäpuolesta. Keltaruskan huippu on tavallisesti puolivälissä syyskuuta (kuva 14.9.2006).
Downy birch Betula pubescens and the subspecies Betula pubescens ssp. czerepanovii give the yellow basic color for the September wilderness. The yellow peak is usually in the middle of September (here 14.9.2006). Scenery from the eastern side of Varrio fell chain.
Labels: hieskoivu, ruska, tunturikoivu
Wednesday, September 13, 2017
Entinen päätie Värriöön - The previous main route to Varrio Research Station
Värriön tutkimusasemalle oli alunperin vain kävellen taivallettava maastopolku, 7 kilometriä Ainijärven rajavartioasemalta. Reitin puolivälissä ylitettiin pitkospuita myöten - Puolivälinjänkä. Myös lankapuhelimen tieto kulki samaa maastopolun reittiä, puhelinlinjan pylväissä; sähkö sentään kulkee vielä pylväissä. Kuva 13.9.2006.
Originally there was only a (summer time) field track leading to Varrio Research Station, 7 kilometers from Ainijarvi border station. In about half way of the track we had to cross the Puolivalinjanka (Midwaybog) over the duckboards. It was also time of old telephones. Telephone line poles followed next to the track; electricity is still in the outer poles. Photo of 13.9.2006.
Labels: pitkospuut, ruska
Tuesday, September 12, 2017
Koppelopoikue / Capercaillie brood
Aika viileä ja tuulinen päivä, illalla satoi. Parhaimmillaan 8-9 astetta lämmintä.
Aamulla yhdeksän maissa kuulin palokärjen Kuutsjärven eteläpuolelta ja nuoren näköinen virtavästäräkki lenteli saunan liepeillä.
Mutta koppelopoikueen löysin Kotovaarasta hekokentän takaa. Emon lisäksi siinä oli yksi naaraspoikanen ja neljä urospoikasta. Sain kaikki uroot samaan kuvaan, neljäs on kuvan oikeassa laidassa runkoa vasten. Myös naaraspoikasen ja koppelon kuvasin. Poikaset olivat vielä aika nuoria. Yleensä tuon näköisiä ovat elokuun lopussa.
Leppälintu, pohjansirkku, pajusirkku, rautiainen löytyivät vielä tänään. Eilen näin metsäkirvisen. TH
Labels: koppelopoikue, leppälintu, metsäkirvinen, pajusirkku, palokärki, pohjansirkku, rautiainen, virtavästäräkki
Monday, September 11, 2017
Elämää luonnossa / Life in nature
Jukka (Kangasvieri) kertoi seur. havainnot: Viime viikon torstaina 7.9. oli illalla ukkometto mönkijäuralla Pitkänjängän maastossa. Joku toinen oli havainnut sen aamulla.
Sunnuntaiaamuna 10.9. Jukka näki koppelopoikueen hekokentän luona Kotovaarassa klo 6.45. Emon lisäksi porukassa oli kolme naaraspoikasta ja yksi urospoikanen. Porukka oli aika kesyä, joten niitä pääsi hyvin kattelemaan.
Iltahämärissä 10.9. Jukka sitten näki näädän laukkomassa aseman länsipään kautta Kuutsjärven suuntaan.
Tänään yksi sähkömies näki kärpän aseman portaiden luona.
Minä näin hiiripöllön Ainikuusikossa ja palokärjen Pitkänjängän kakkoispuolella mönkijämatkan aikana puolenpäivän maissa. On sitä siis elämääkin vielä, vaikka aika hiljaista on viime aikoina ollut.
Ruska on alkamassa, mutta taitaa hieman myöhästyä. Puolukat ovat vielä raakoja. TH
Labels: hiiripöllö, kärppä, koppelopoikue, metso, näätä
Sunday, September 10, 2017
Riekonmarjasta ruska lähtee - Alpine bearberry in the heart of arctic autumn colors
Ruskan värittävä riekonmarja tulee tunturivarvuistamme pisimmälle etelään – sitä löytyy aina eteläisintä tunturiamme, Pudasjärven Iso-Syötettä myöten. Metsäisten vaarojen lakiosissa se edustaa usein yksinään varsinaista tunturilajistoa. Pohjoisempana se vastaavasti tervehtii usein ensimmäisenä tunturikasvina huipulle nousevaa vaeltajaa, kuten tämä Värriö kakkosen ryväs syyskuun alkupuolella 2006.
Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) is arctic dwarf shrub in the heather family Ericaceae. Its occurrence follows the Finnish fells. The most southern growing sites are on top of most southern Finnish fell, Iso-Syöte in Pudasjärvi. North-east of that, on the tops of ordinary hills it is often the only representative of more northern arctic fell flora. In September, in North-eastern and Lapland fells, it regularly greets the tracker who is wandering to the top. These ones in Varrio (Varrio II) fells did so in early September 2006.
Labels: Arctostaphylos alpina, riekonmarja
Saturday, September 09, 2017
Valkkoporo vai suivakkoporo, ikimetsässä - White reindeer in evergreen forest
Poroja pyörii näkyvästi syyskuun metsissä. Aina silmään pistää valkoinen poro; miten ihmeessä se selvisi vasa-aikanaan vaikkapa maakotkan kynsiltä? Valkoisin poro on oikonimeltään valkko, valkeaturpainen poro on suivakko. Eiköhän tämä kuvan poro valkkoihin kuulu. Kuva Nuorttitunturin liepeiltä syyskuulta 2006.
Reindeers are quite visible in September forests. Some of the reindeers are naturally white. You may wonder how they could manage in their calf period, without getting captured for instance by The golden eagle (Aquila chrysaetos). The reindeers have been named by their color. This white reindeer has local name of "valkko". Photo from Nuorttitunturi wilderness in Varrio Nature reserve, September 2006.
Labels: evergreen forest, ikimetsä, Nuorttitunturi, reindeer, valkko, wilderness
Friday, September 08, 2017
Ruskan ripausta rajavyöhykkeellä - Spots of autumn colors on border zone
Myös Värriössä on selvästi merkitty, missä rajavyöhyke menee. Se alkaa noin 5 kilometrin päässä itärajasta; rajavyöhykkeellä liikkuminen edellyttää erityislupaa. Kaira jatkuu keltaisten merkkien takana entisenään. Muutama kymmenen tai satakunta metriä ennen rajaa kulkee vahva poroaita, ja sen takana poronjäkälä rehottaa. Kuvassa (syyskuun alkupuolella 2006) sitä on vain hieman; jäkälää laiduntavat porot eivät rajavyöhykkeelle erityslupaa tarvitse. Ruskan ripauksen antaa jäkälältä hieman tilaa vallannut riekonmarja.
The (eastern) border zone is well marked also in Varrio Nature Reserve. The zone starts at about five kilometers distance from Russian border. To enter the zone you need a special permit. Before the border line there is another zone, no reindeer zone. It has been lined with a firm, solid reindeer fence, some 10 meters or 100 meters before the border line. Reindeer lichen is abundant behind the fence. In the photo (from early September 2006) you can see only some, low reindeer lichens. Alpine bearberry (Arctostaphylos alpina) has partly taken over.
Labels: Arctostaphylos alpina, riekonmarja, ruska
Thursday, September 07, 2017
Luppojen porolaidun kuluu vain pariin metriin - Reindeers have eaten lichens in Scots pines
Porojen talvinen laidunnuspaine näkyy laajimmin poronjäkälien vähäisyytenä Lapin paliskunnissa. Luppoa, etenkin tummaluppoa sen sijaan riittää, ainakin porojen talvisen syömärajan yläpuolella. Raja näkyy (lumettomaan aikaan) noin kahden metrin korkeudessa.
Entisaikaan luppopuita kaadettiin talvisin poroille, luppokaskiksi. Valtion metsissäkin näin saattoi tehdä vuoteen 1932 asti. Värriön etäisessä kairassa luppokaskista ei jäänteitä ole. Kuvan (syyskuulta 2006) luppoinen ikimetsä kasvaa puiston pohjoisosassa.
The winter grazing pressure of reindeers is known as diminishing of normal reindeer lichens (Cladonia sp.) on the ground soil. Other lichens, hanging in trees, like Bryoria fuscescens can be abundant. This is the case above the winterly grazing limit of reindeers. In snowless time you can see the limit in the tree stems at about two meters.
In previous times trees with abundant Bryoria lichen, could be cut down for reindeers in winter time. This was possible in state forests until 1932. Varrio forests, however, are so remote wilderness area that you do not find signs of lichen tree cut downs. This old Scots pine stand with plenty of Bryoria lichen (photo from September 2006) grows in the northern part of Varrio nature reserve.
Wednesday, September 06, 2017
Kuohuvat kaltiot, kylmä vesi kiehuu Kemmassa - Mystery of boiling cold water
Lapin tunturimaastosta, tunturien juurelta löytyy usein kuohuvia kaltioita, joista jokien ylälatvat saavat lähdevetensä. Eniten kuohuvia kaltioita lienee etsitty suurimman jokemme, eli Kemijoen latvoilta.
Nimi Kemi juontuu lapin sanasta Kemma eli Kemme (eteläisissä lapinmaissa – Ruotsissa – Kebne, vrt. Kebnekaise). Kemma on nuotiossa kuumennettava pata, eritoten kiehuva keittopata. Kemma-patoihin kuohuvia kaltioita on aikoinaan verrattu. Kuvan (syyskuulta 2006) kemma eli kemi on Nuorttitunturin juurella; siitä saa alkunsa Ylinuortti - joki.
In the Lapland highlands you may find living springs, where it looks like the cold water is boiling. The highland rivers start here. Living springs are found most in the upper parts of Kemijoki, the longest river in Finland.
The word Kemi comes from Lappish work kemma or kemme (also from kebne, refer to Swedish Lapland town name Kebnekaise). Kemma was an iron pot used in fires to boil water or making food. The boiling spring water was like boiling kemma water. The kemma (or kemi) in the photo (from early September 2006) is on the peatbog below Nuorttitunturi fell.
Tuesday, September 05, 2017
Kairan ekorakentamista - Climate friendly track building in wilderness
Tukevista männyistä veistetyt pitkospuut olivat aikoinaan ilmastoystävällistä ekorakentamista. Pitkospuut olivat pitkäikäisiä hiilen nieluvarastoja, ylipäänsä puurakentamisen tapaan. Hiili säilyi niissä maanpinnan tasolla noin 50 vuotta. Ja senkin jälkeen, pitkospuiden korjauksen yhteydessä, vanhat pitkospuut usein painuivat suohon, ainakin seuraavaksi 50 vuodeksi. Pitkospuut taitavat joutua katoavaksi ekoperinteeksi. Nykyäänhän ne korvataan mönkijärurilla, sorakäytävillä ja tarvittaessa betonimurskeella. Eipä siihen ilmasto tykästy. Kuvan (syyskuulta 2006) pitkospuut Nuorttitunturin kairassa.
Duckboards made from old Scots pines were traditional, climate friendly track building in northern wilderness areas. Duckboards were long lasting carbon sinks, similar to wood-based building in general. The elementary carbon was stored in them for 50 years. And when the duckboard track was renewed the old lumber often remained inside the peat nearby, for the next 50 years. The duckboard building is an old tradition, currently disappearing in Finland. It is replaced with All Terrain Vehicle (ATV) tracks and gravel corridors. They are not as climate friendly as duckboards. Photo (September 2006) from Nuorttitunturi wilderness.
Monday, September 04, 2017
Erämaa elää - Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa / Living wilderness - In eastern Lapland with Capercaillie
Viisikymmenvuotisjuhlien yhteydessä julkistettiin kirjani "Erämaa elää - Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa". Kirja kertoo erämaista, lähinnä Itäkairasta, mutta myös laajemminkin itäisen Lapin kairoista ja erämaisesta luonnosta, Suomen ja Venäjän puolelta. Kirjassa tarkemman tarkastelun kohteena on metso, jota seurataan vuoden ympäri. Seurataan myös monta muutakin eläinlajia ja myös kasveja ja olosuhteita, kuvin ja sanoin. Alueista on karttoja, kuvista on tietoja. Kirjan loppupuolella pohditaan tieteellisesti ja hengellisesti, voiko tällainen luonto syntyä itsekseen tai sattumien kautta, vai onko oltava myös yliluonnollinen Luoja.
Kirjassa on 372 sivua, lähes 400 kuvaa ja se painaa 1.6 kg. Kirjaa myy lappilainen Väyläkirjat (www.vaylakirjat.fi) hintaan 39 € + postikulut 5 €.
P.S. Kirjaa on jo eri puolilla myynnissä 7.9. Mm. Kemijärvellä K-Koivuniemessä ja Sortteerissa ja Sallassa Erätulessa.
P.S. Kirjaa on jo eri puolilla myynnissä 7.9. Mm. Kemijärvellä K-Koivuniemessä ja Sortteerissa ja Sallassa Erätulessa.
Ohessa kuvia ja tekstejä teoksesta.
