Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Labels: pajulintu, peukaloinen, punatulkku, puukiipijä, rautiainen, taigauunilintu, telkkä

Labels: hirvi, isokäpylintu, isolepinkäinen, joutsen, metsähanhi, pajulintu, peukaloinen, punarinta, taigauunilintu

Tänään oli mukava ilma. Puolipilvistä, tyyntä ja hieman toistakymmentä astetta lämmintä.

Aamulla 7. jälkeen kuulin heti taigauunilinnun talitiaisparvessa pihalla. Myöhemmin tapasin vielä kaksi lintua tiaisparvissa. Toinen oli hippiäisten kanssa yhdessä ja meinasi olla vaikeata erottaa niitä toisistaan. Hippiäiset olivat kuitenkin vähän epäsiistimmän näköisiä ja pyrstö hieman lyhyempi, vaikka ei se pitkä ole taigauunilinnullakaan.

Hippiäisiä oli kolme kertaa, ensin 5, sitten 4 ja lopulta 2 omassa porukassaan.

Tapasin vielä peipon lennossa, vihervarpusia, isokäpylintuja, rautiaisia, punarintoja, puukiipijän. Räkättejä lenteli 5-20 yks. porukoissa NW suuntaan.






Hirvasjoen takana kiljui kotka kaarrellessaan viitisen minuuttia. Ei se ollut kuitenkaan kiljukotka, vaan esiaikuinen maakotka.

Metsojakin alkaa näkyä. Tänään löysin ensin 3-4 uroksen porukan kuusten alta Hirvasjokivarresta. Sitten oli 1-2 kerralla, 3 koppeloa ja 7 urosta kaikkiaan. Muut kanalintulajit on kai maa niellyt.

Hirvet olivat tehneet kiimakuoppiaan muutamaan paikkaan. Ja kuulin puhelimesta, että jonkun koira oli tullut karhun perässä puistoon Ainikuusikon suunnalta. Kumpaakaan en kuitenkaan nähnyt, tosin melko tuoreen, ison marjapaskan löysin Petäjärinteeltä.

Niin, ja jänis oli makuulla kuusen alla Kuntasjoen varrella ei kaukana Kuutsjärvestä. TH

Labels: hippiäinen, hirvi, jänis, karhu, koppelo, maakotka, metso, puukiipijä, räkättirastas, taigauunilintu, vihervarpunen

Alkuviikosta asemalla oli väkeä. Aseman johtoporukka oli paikalla. Mönkijäreittikin on valmistunut.

Ukkometso näkyi reitin varrella muutama päivä sitten ja myös tänään.

Aseman pihanurmella käy öisin ruokailemassa kolme nuorta jänistä. Väliin ne laukkovat päivälläkin.

Eilen kiinnitti huomioni tiaisten kova varoittelu. Helmipöllöhän siellä oli rähinän kohteena Kuutsjärven lähikuusessa.

Myös taigauunilinnun löysin tiaisten sekaparvesta lähistöltä (kuvassa talitiaisten kanssa). Parvessa oli myös hippiäisiä. N. 25 yks. isokäpylintuparvi lensi SW.

Punarintoja oli tänään Kuntasjoen varrella ja aseman lähialueella neljän yksilön porukka. Puukiipijän ääntä kuulin ja metsähanhiparvi 34 yks. lensi aseman yli SW klo 12.24. Liekö jo rauhoitus vaikuttanut, kun alkaa taas hanhia lentää puiston yli syysmuutolla.

Tänään oli vielä västäräkki aseman pihalla, peippoja kuului eilen.

Sää on ollut vaihtelevaa. Yöllä yleensä pari astetta plussalla, päivällä 10 asteen molemmin puolin. Väliin sadetta, väliin aurinkoista. TH

Labels: helmipöllö, hippiäinen, isokäpylintu, jänis, metsähanhi, metso, peippo, punarinta, puukiipijä, taigauunilintu, västäräkki

Aamulla satoi vettä. Sitä tuli iltapäivälle asti. Lämmintä oli kymmenkunta astetta.

Aamusumussa ennen kahdeksaa laidunsi koppeloporukka koirankopin ruohikossa. Karin huomasi neljä isoa lintua aamiaispöydässä. Aleksi oli nähnyt ilmeisesti samat linnut Kotovaaran lakialueella eilen. Varmaankin osa näistä oli samoja lintuja, jotka kävivät keväällä samalla paikalla.

Vesisateessa ennen aamukymmentä kuulin selvän sinipyrstön piippauksen aseman puista. Lintua itseään en kuitenkaan löytänyt. Mutta vähän myöhemmin sama lintu äänteli Kuutsjärven pusikossa. Sain sen näkyviin ja jonkinlaisen kuvankin.

Samaan aikaan huomasin myös pienenpienen linnun pajukossa lähellä sinipyrstöä. Arvasin, mistä oli kysymys ja kohta näinkin sen kunnolla ja sain kuvia (k). Siis taigauunilintu.

Sen lähellä oli toinenkin lintu, jonka luulin olevan sinipyrstö. Aleksi kävi myöhemmin katselemassa tilannetta ja totesi näitä "inoja" olevan kaksi. Hän näki sinipyrstönkin ja sai siitä paremman kuvan kuin minä (k).

Kuutsjärven pöpelikkö on osoittautunut vuosien varrella hyväksi muuttolintujen tapaamispaikaksi.

Iltasella lähdin vieraana olevan Päivin kanssa etsimään lapinleinikkiä, jonka hän tiesi löydetyn alueelta kauan sitten. Parista paikasta puron varrelta kasvin lehtiä löytyikin (se kukkii alkukesästä). Minulle uusi laji, eikä mikään yleinen täällä. TH, AM

Labels: koppelo, sinipyrstö, taigauunilintu

6-7.9. oli vuorossa talousmetsien linjat. Kävin ensin B-linjan, jolla näin kaksi ukkometsoa. Tien varrella näin koppelon ja metson sekä linjan ulkopuolella vielä ukkometson.

Mutta tali-hömötiaisparvessa näin syksyn ensimmäisen taigauunilinnun (k). Parvessa oli vielä kaksi pajulintuakin (k). Pahasrovanselässä.

Muita lintuja kaksi hiiripöllöä, kolme piekanaa (k), 6+4 pohjansirkkua, 4 metsäkirvistä, peukaloinen, vihervarpusia, 2 isolepinkäistä, 10 isokäpylintua ja lapinsirkku.

Nuoren uroshirven näin rajan varressa.

Illalla katsellessani Rajavaaroista näin kaukana Venäjällä lumihuippuisia tuntureita.

A-linjalla näin kaksi teertä, joista ainakin toinen oli naaras. Linjan ulkopuolella n. 100 m linjasta näin 7 yks. teeripoikueen, jossa oli ainakin 4 naarasta ja 2 urosta. Myös koppelon näin linjan ulkopuolella.

Lisäksi 15 yks. isokäpylintuparvi, 4 peippoa, esiaikuinen merikotka (k), leppälintu, tiaisparvi jossa 2 pajulintua, metsäkirvisiä, vihervarpusia, isolepinkäinen, hiiripöllö ja räkättejä matkalla NW. Myös nuoren uroshirven näin taas, mutta eri elukan.

Ensimmäisenä päivänä oli aika kirkasta, mutta toisena satoi aamusta pitkään. Lämpötila oli keskim. 8 astetta. TH

Labels: ampuhaukka, hiiripöllö, hirvi, isokäpylintu, koppelo, lapinsirkku, merikotka, metsäkirvinen, metso, pajulintu, peukaloinen, piekana, pohjansirkku, taigauunilintu, teeri

Saariselkä on hienoa aluetta, varsinkin itäosa lähellä rajaa ja siellä on mukava käydä. Tunturiselännehän alkaa nelostien tienoilta ja sitä riittää 50-60 km, Suomen puolella. Saariselkä jatkuu kuitenkin Venäjän puolella jopa vielä pitemmästi, 60-70 km, riippuen miten lasketaan.

Vanhojen tietojen mukaan itse Saariselkä alkaa vasta Luirojärveltä itään ns. Sodankylän Saariselkänä. Rajalta itään sijaitsi taas Petsamon Saariselkä, niinä aikoina, kun Petsamo kuului Suomeen. Senkin alueen itäpuolella jatkuu selänne vanhan rajan takana parikymmentä kilometriä, riippuen mistä kohtaa lasketaan. Venäjällä ei kuitenkaan käytetä Saariselkä-nimeä eikä alueella retkeillä siinä mielessä kuin Suomessa.

Värriötunturiin näkyy Saariselänne Sokostilta alkaen ja päättyen itäisimpiin lakiin Lounajärven tuntureille 60-80 km päässä pohjoisen suunnilla. Joutsenpää korkeimpana on tämä alue näkynyt ja ikäänkuin houkutellut katsojaa monet vuodet. Vasta muutama viikko sitten katsoja ryhtyi toimenpiteisiin tämän salatun maan kokemiseksi.

Eli siis kävin alueella 9-16.9 2015, tunturialueella 4 päivää. Kiitokset Heikki Kauhaselle ja varsinkin Jorma Luotiolle, jotka ovat käyneet alueella useita kertoja, suuntasin kulkuni alueen itäisimpiin osiin, Lounajärven tuntureille, mitkä suurimmaksi osaksi sijaitsevat vanhankin rajan itäpuolella. Ilmeisesti se alue on komeinta seutua tuolla Itä-Saariselällä.

Lounajärvelle on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä Luttojokivarren asfalttitieltä ja kymmenen kilometriä siitä pääsin polkupyörällä metsätaloustietä. Siihen vielä lisäksi 40 km rajalta pyöräilyä ja patikointia vanhaa tienpohjaa. Toki muitakin tapoja on.

Luton ja tunturien välinen alue on kosteaa ja tiheää nuorta metsää suureksi osaksi. Vaivaiskoivu ja suopursu ovat hyvin yleisiä. Metsät on suureksi osaksi käsitelty. Joskus 50-luvulla Lounajärvellä toimivat geologit ja sitä perua ovat muutamat tienpohjat (traktornaja) alueella. Näissä vaiheissa ilm. hakattiin Lounajärven ympäristökin. Tienpohjia on hyvä käyttää alueella siirtymiseen, koska itse metsä ei ole mitään patikointimaastoa.

Lounajärvi on luonnonkaunis järvi hietikkorantoineen, niemineen ja saarineen. Edelleen, vaikka venäläiset ovat jättäneet vahvan kulttuurillisen jälkensä olostaan alueella, esim. lasinsirpaleita löytyy hiekkarannoilta ja vedestä muun romun muassa. Ym. Järven pituudeksi arvioin 15 km, leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä metristä pariin kilometriin.

Järven pohjoisrannalla asui 1930-luvulla helmenpyytäjä Huhti-Heikki, joka joutui jättämään paikan talvisodan alettua. Hänen luonaan kävi vierailulla metsäalan tutkija ja toimija ja myöhemmin Helsingin yliopiston metsäprofessori Valter Keltikangas. Tästä matkasta ym. Keltikangas kirjoitti kirjan Seitsemän tuntia erämaata, tosin vasta v. 1977 kirja julkaistiin.

Lounajärven eteläpuolella on ns. 7 tunnin laakso, missä Keltikangas kävi ihastelemassa kirveenkoskematonta metsäaluetta sen seitsemän tunnin ajan. Kuljin tuon laakson poikki vanhaa tienpohjaa ja totesin alueen aarniometsäaikojen olevan aika lailla mennyttä. Metsänhakkuut ja ilm. palotkin olivat muuttaneet pääosan alueesta aivan toisen näköiseksi, ilm. jo ennen kirjan kirjoittamista. Vain vanhan rajan itäpuolen rinteessä oli vanhaa kuusikkoa. Samanlaista kuusikkoa löysin myöhemmin tunturien eteläpuolelta laajasti. Laakson itäosassa en käynyt, mutta kauempaa katsellen sekään ei juuri kummemmalta näyttänyt, liekö sinne joku sirpale sattunut jäämään. Samat toimenpiteet, jotka olivat olleet käytössä järven eri puolilla, oli ilm. toteutettu sielläkin. Keltikankaan kirjan arvoa nämä eivät kuitenkaan heikennä.

Tunturimaasto on selvästi saariselkämäistä. Lakien korkeus enimmillään n. 650 m (Lounatunturi (k), Saukkoselkä, Luovapää ja Njurmtunturi) ja rinteet loivia tai keskijyrkkiä, jyrkkiä pahtoja siellä ei ole, en ainakaan nähnyt. Korkeuserot ovat kuitenkin yleensä suurempia kuin Suomen puolella. Kuvasin Värriön Sauoivan Luovapään rinteeltä.

Suomen puoleen verrattuna suuri ero on jäkälän määrä. Väliin tunturipaljakka on aivan valkoisenaan ja siellä täällä koivikossakin on kuin lumilaikkuja. Jäkälämaton paksuus vaihtelee 10-20 cm välillä. Suomen Lapissa oli muuten samanlainen tilanne ennen tehoporonhoidon aloittamista. Myös tunturikoivikot ovat rehevämpiä ja kuusikoissa luppoa alaoksille asti.

Halusin nähdä ja kuvata, paitsi maisemia, myös tunturipeuroja, joita alueella saamieni viestien perusteella asustaa. Peuroja on kuitenkin niin vähän, että jäkälä ilm. koko ajan vain lisääntyy. En tiedä, onko venäläisillä käsitystä niiden määrästä, mutta ilm. Itä-Saariselältä ainakin 100 peuraa löytyy (Jorma Luotio). Kauempana sijaitsevassa Lapin luonnonpuistossa niitä arvioidaan olevan n. 800 yks. Lapin puisto on UKK-puiston laajuinen, mutta ei mitenkään aidattu, joten peurat pääsevät leviämään sieltä vapaasti.

Peuroja löysin kiikaroimalla tunturien rinteitä, ensin kolmen uroksen porukan Saukkoselästä. Niiden karattua tuli vastaan yksinäinen iso hirvas. Kaikki olivat tosi arkoja. Myöhemmin samana iltana Njurmtunturissa (Njuorram) avotunturissa kilometrien päässä tästä kulki telttani ohi 27 eläimen tokka. Siinä oli monenlaista elukkaa, vasaa, vaadinta, urosta.

Tämän jälkeen näin vielä yhden uroksen lähes pimeässä. Enempää peuroja en nähnyt. Karhuja näin, mutta niistä ei tässä yhteydessä enempää (kuva sentään).

Erikoista oli tunturisopulien määrä. Kuolleita sopuleita näin jo tiellä muutama kilometri Luttojoen jälkeen. Kaikkiaan 13 tunturisopulia näin kuolleina teillä ja kolme muualla. Teillä lisäksi 2 kuollutta metsäsopulia ja yksi harmaakuvemyyrä. Elävinä näin tunturissa 3 tunturisopulia. Suomen rajan jälkeen sopulit loppuivat. Täällä Värriötunturissa olen tunturisopulin nähnyt viimeksi v. 1993.

Sopulien ja muiden jyrsijöiden esiintyminen oli johdattanut myös petoja paikalle. Sinisuohaukkoja näin tunturissa 3 yks., piekanoita 3, tuulihaukkoja myös 3, suopöllöjä 2 ja hiiripöllöjä kuulin tai näin joka yö, jonka vietin metsässä, siis 6 yks. + 1 muu. Muita petolintuja olivat Luton tienvarrella tapaamani merikotka ja maakotka, tunturissa nuori maakotka muutolla korppien ahdistamana. Vielä Saukkojärvellä läh. Lounajärveä tapasin nuorehkon merikotkan (k). Tunturissa lentävää koiraskanahaukkaa ahdisteli korppi 13.9.

Lounajärvellä oli kettu kaivanut pesäkoloa ja laukkonut rantahietikolla. Näinkin sen istuskelemassa rantakivillä.

Muita lintuja tunturissa olivat lapinsirkut vielä 14.9. ja 3 pulmusta samoihin aikoihin. Mahdollisesti tunturikiuruja oli 5 porukka 13.9. Linnut näin ja kuulin liian kaukaa. Kiirunoita näin yhden ja mahd. vielä 5, ellei ne olleet riekkoja. Samassa porukassa oli ainakin 3 riekkoa. Riekkoja näin vielä 12 yks. parven ja 5 yks. parven, 3 yksinäistä ja yhden parin, metsätaipaleella 5 yks. porukan. Teeriä 6, metsoja 3 k, 4 n ja 2 pyytä, niistä vain 1 koppelo tunturialueella.

Pikkulintuja vielä tiltaltti lounajärvellä 15.9., taigauunilintu Koallanjoen eteläpuolella ja toinen tienvarren männikössä kilometri tullista 16.9. Kerran kirjosiiven ääntä, metsäkirvinen, leppälintu 12.9., hippiäisiä, vihervarpusia. Tylli Lounajärvellä 14.9., 7 kuikkaa myös, isokoskeloita ja muutama joutsen samassa paikassa, palokärki Saukkoselän rinteellä, isolepinkäisiä siellä täällä, rautiaisia melko paljon.

Yllättävän paljon oli lapintiaisia, varsinkin Luttojokivarressa parvi vähän väliä. Myös räkättejä oli paljon muutolla, suuntana NW jopa lähes 100 yks. parvi.

Paluumatka tapahtui suurin piirtein samoin kuin menokin. Kaikkiaan kävelin arviolta 100 km ja pyöräilin saman verran. Kaksi kalamiestä tuli yöksi parakkiin, jossa nukuin. He olivat liikkeellä Gaz-kuorma-autolla (tornigatsi). Muita ihmisiä en erämaassa nähnyt.  TH

Labels: harmaakuvemyyrä, kanahaukka, karhu, kettu, kiiruna, kirjosiipikäpylintu, maakotka, merikotka, metsäsopuli, piekana, riekko, sinisuohaukka, taigauunilintu, tiltaltti, tunturipeura, tunturisopuli, tuulihaukka, tylli

Satoi rankastikin yöllä ja sitten taas päivällä. Aamupäivällä oli aika kirkasta ja saattoi tehdä hommia. Lämmintä kymmenisen astetta.

Rakitsanojan varrella kuulin tuttua "tsiist"-ääntä aika monta kertaa peräkkäin, aivan läheltä klo 10. Lintu ehti jo häipyä, ennen kuin löysin mp3-soittimelta lajin ääntä. Sitten lintu tuli näyttäytymäänkin ja sain kuvia. Taigauunilintu oli tullut Siperiasta ja tuonut syksyn tullessaan, tai päinvastoin. Mutta havainto on varhaisin, mitä on Värriöllä tehty. Yleensähän nämä läpimuuttajat tulevat vasta syyskuun loppupuolella. Nyt sitä on havaittu lähinnä viime päivinä Pohjanlahden rannikolla, mikä on Suomessa parasta havaintoaluetta lajille.

Näin samalla paikalla räkättiparven lentävän länsi-luoteeseen, kuten on tavallista, mutta nekin vähän etuajassa. Arvioin lintuja olleen 100-150 yks. Kuulin myös peukaloisen vikisevän.

Lähempänä Latvalampea näin pohjantikan kuusen latvassa ja kuulin kirjosiiven ja näinkin lentävän pohjoiseen. Rakitsanjängän itäpuolella oli yksinäinen riekkokoiras.

Tukholman yliopiston väki näki tunturin matkallaan tuoreita karhunpaskoja Syväkurun pohjoispuolella. TH

P.S. Kuutsjärven pajuissa pyrähteli aamulla 3 pajulintua.

Labels: karhu, kirjosiipikäpylintu, peukaloinen, pohjantikka, räkättirastas, riekko, taigauunilintu

Perjantaina 26.9. näin parisenkymmentä järripeippoa, 1-2 peippoa ja pajusirkun Ainijärvellä. Kävin Värriö III:lla katsomassa, olisiko sinne tullut tunturikiuruja. Niitä ei näkynyt. Muutama sentti lunta maassa ja kova tuuli saattoivat vaikuttaa jollain tavalla asiaan.

Kuutsjärven kurussa pihlajanmarjat alkavat olla vähissä 26.9. Linnut ovat syöneet ja monet jo lähteneet.

27.9. näin Kemijärvellä Taiteilijaniemessä taigauunilinnun. Huomasin sen autosta, kun se vaihtoi puuta. Pysäytettyäni auton kuulin linnun ääntelevänkin muutaman kerran. Sain siitä vielä jonkinlaisen tunnistuskuvankin, joka ohessa. Ainakaan toistaiseksi ei Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella ole muita taigauunilintuja tavattu tänä syksynä kuin tämä ja Kuutsjärvellä tapaamani.  Muuten Suomessa on niitä tavattu aika lailla normaali määrä.

Särkikankaalla tapasin myös parin tiltaltteja. Joutsenia laskin 730 yks. ja pari päivää myöhemmin Jukka Jokimäki sai Kemijärvellä lepäilevien joutsenten määräksi n. 2000 yks.

Lunta oli Kemijärven seudulla satanut 20-30 senttiä, jopa enemmänkin. Kuusamossa oli laskettu jossain päin jopa 40 cm. Muutamia lumikasoja lukuunottamatta lumet häipyivät ainakin kemijärveltä ja Värriön alueelta muutamassa päivässä. TH

Labels: järripeippo, pajusirkku, peippo, taigauunilintu

Aamulla satoi kovasti. Lämpötila laski koko ajan ja kun se läheni nollaa, vesi muuttui rännäksi ja lopulta märäksi lumeksi. Kaikkiaan lunta satoi sentin verran puolenpäivän maissa, mutta se suli pian pois. Iltaa kohti alkoi kirkastua ja puoli kymmenen aikaan oltiin 1.5 astetta pakkasella. Käyrä meni jyrkästi alaspäin.

Eilen muuten satoi hiljalleen koko päivän. Lämmintä oli 5-8 astetta.

Jos on viime päivinä rastaat metelöineet Kuutsjärven ympärillä, niin tänään pistettiin vielä reilusti paremmaksi. Ei keväälläkään ole sellaista konserttia kuin nyt oli. Punakyljet jopa lauloivat ja muutkin rastaat olivat koko ajan äänessä. Lintuja tuli koko ajan jostain yläilmoista ja laskeutui pihlajiin. Varmaankin lumisade sai lentävät linnut laskeutumaan ja etsimään ruokaa. Räkättejä, punakylkiä, laulurastaita oli suurin piirtein yhtä paljon, mutta kulorastaita tuntui olevan eniten. Kaikkiaan rastaita täytyi olla satoja. Ne eivät olleet räntäkelissä kovin arkojakaan.

Myös tilhiä lenteli kymmenien yksilöiden parvia. Muutama punatulkkukin näkyi, mutta taviokuurnat puuttuivat. Miksi ne jättivät ruokapöydän rastaille? Tosin ei niitä ole monta ollutkaan, eikä niiden muuttoaika ole vielä käsillä. Muutama järripeippo ja 1-2 peippoa lenteli vielä muiden mukana ja vihervarpusiakin oli n. 12 yks. parvi, urpiaisia vähän enemmän. Niittykirvisen ääntä kuului jonkin kerran. Telkkä oli vielä lammessa. Eilen Niko tapasi Kotovaarassa riekkoparven, n. 6 yks. Niin, ja pohjantikat tapasin kurulla parinsadan metrin päässä asemasta ja aseman pihalla.

Puoli kahdentoista maissa kurun koivuissa vilahteli päivän paras laji. Kuin pieni, lyhytpyrstöinen pajulintu hypähteli vilkkaasti oksalta toiselle. Arvasin heti, mistä oli kysymys, mutta vaati kuitenkin ottaa sarja kuvia linnusta, että saataisiin asia varmistettua. Siperian harvinaisuus, taigauunilintu oli ehtinyt Suomen Lappiin. Etelämpää onkin jo koko lailla havaintoja tälle syksylle, mutta täältä ei ole vielä ollut. Lintu oli hiljainen, mutta myöhemmin päivällä näin sen vielä ja kuulin äänenkin, "tsii-ist", mutta vain kerran.
Kuvissa kelossa tilhiä ja räkättirastas. Marja suussa kulorastas ja tilhi. Koivussa laulurastas ja toisessa taigauunilintu. TH

Labels: järripeippo, kulorastas, laulurastas, niittykirvinen, peippo, pohjantikka, punakylkirastas, punatulkku, räkättirastas, riekko, taigauunilintu, telkkä, tilhi, urpiainen, vihervarpunen