Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Labels: hirvi, ilves, jänis, kettu, kirjosiipikäpylintu, koppelo, metso, poronraato, riekko, taviokuurna

Labels: isokäpylintu, kirjosiipikäpylintu, koppelo, koskelo sp., metso, närhi, räkättirastas

Labels: kirjosiipikäpylintu, koppelo, metso, närhi, orava

Labels: kirjosiipikäpylintu, lapintiainen, metsäkirvinen, metso, orava, pajulintu, pikkukäpylintu, punakylkirastas, rautiainen

Eilinen oli pääosin aurinkoinen päivä, pakkasta 7-8 astetta. Tänään oli kymmenisen astetta pakkasella, aamupäivällä satoi pientä hiukkasta, mutta aurinko näkyi heikonlaisesti pilvien läpi. Odotettua lumisadetta ei sen pahemmin tullut.

Labels: kirjosiipikäpylintu, koppelo, taviokuurna

Tänä kesänä hillaa riittää kaikille. Kerätä silti pitää, jos haluaa nauttia jänkien aromimarjasta. Nämä marjat ovat Haaskaojan varrelta Värriön luonnonpuistosta. Kiitokset Jaanalle ja Ollille, jotka kertoivat paikasta!

Ihmeellinen on luonto. Myöhästynyt kesäntulo vaikutti tämän runsaan hillasadon. Säät olivat suotuisat lähestulkoon koko Lapissa. Mutta aivan hieman myöhemmin kukkiva mustikka tuottikin harvinaisen huonon sadon.

19.8. piippasi kirjosieppo aseman pihassa. Käpylintuja kuulee päivittäin, myös kirjosiipiä silloin tällöin. Pai päivää sitten tuuli kääntyi pohjoiseen ja lämpö putosi alla 10 asteen. Samoin vettä alkoi sataa. TH

Labels: käpylinnut, kirjosieppo, kirjosiipikäpylintu

Tänään sateli väliin, väliin paisteli. Lämmintä enimmillään +18 astetta.


Aamusella taivalsi uroshirvi yli Nuorttiaavan. Myöhemmin kuulin kirjosiiven ääntä, ain. 2 lintua.


Ainikuusikossa näin iltapäivällä riekkoparven, 2 emoa ja 4 poikasta. Ensimmäiset näkemäni kanalinnunpojat tälle kesälle. Aamulla tuli sähkö- ja huoltomiehiä, mutta he eivät nähneet kanalintuja. Yleensä tänä kesänä on nähty erittäin vähän kanalintupoikueita ja vähän aikuisiakin.


Ensimmäiset hillat söin Nuorttiaavalta. TH

Labels: hirvi, kirjosiipikäpylintu, riekko

Yöllä oli pikku pakkanen, pari kolme astetta ja maa kuurassa. Päivällä lämpesi 12 asteeseen. Aurinko paisteli suurimman osan päivää, mutta illalla alkoi sataa.

Neljän koppelon porukka oli nyt mönkijäuran varrella puolisen kilometriä asemasta aamulla. Pitkänjängän sivulla oli koppelo ja kaksi poikametsoa. Siitä muutama sata metriä ja yksinäinen koppelo. Iltapäivällä niillä seuduin karkasi ukkometso.

Nuorttiaavan laidalla oli hirvisonni tulossa  lännen suunnasta. Se meni sitten uran yli itään. Piikkejä laskin 8+6.

Ainijärvellä näin 3 kirjosiipeä. Ei niitä ole vähään aikaan ollutkaan. TH

Labels: hirvi, kirjosiipikäpylintu, koppelo, metso

Kävin viikonloppuna 6-7.8.16 talousmetsien kanalintulinjat. Tienvarsilla ei ole juuri viime aikoina lintuja näkynyt, joten arvelin havaintoja tulevan hyvin vähän. Tulos oli kuitenkin odotettua parempi.

A-linjalla näin ukkometsoparin (k), yksinäisen samanlaisen ja teeripoikueen kaikkiaan 5 lintua.

B-linjalla oli teeripoikue 5 lintua ja koppelopoikue 2 lintua (emo + poikametto).

Lintumäärä oli jopa hyvä verrattuna viime vuosien tuloksiin linjalla. Yleensähän tänä vuonna lintuja on ollut vähän Itä-Lapin alueella, poikkeuksena viime talven urosmetsot Värriön alueella.

Muita lintuja linjoilla ja niiden liepeillä olivat vanhat maakotka, merikotka ja muuttohaukka. Tuulihaukkoja näkyi muutama, tavipoikue, kolme kertaa kirjosiipiä ja kaksi hiiripöllöä. Pikkukuovin näin ruokailevan tiellä aamusumussa. TH

Labels: hiiripöllö, kirjosiipikäpylintu, koppelo, maakotka, merikotka, metso, muuttohaukka, pikkukuovi, tavi, teeri, tuulihaukka

Saariselkä on hienoa aluetta, varsinkin itäosa lähellä rajaa ja siellä on mukava käydä. Tunturiselännehän alkaa nelostien tienoilta ja sitä riittää 50-60 km, Suomen puolella. Saariselkä jatkuu kuitenkin Venäjän puolella jopa vielä pitemmästi, 60-70 km, riippuen miten lasketaan.

Vanhojen tietojen mukaan itse Saariselkä alkaa vasta Luirojärveltä itään ns. Sodankylän Saariselkänä. Rajalta itään sijaitsi taas Petsamon Saariselkä, niinä aikoina, kun Petsamo kuului Suomeen. Senkin alueen itäpuolella jatkuu selänne vanhan rajan takana parikymmentä kilometriä, riippuen mistä kohtaa lasketaan. Venäjällä ei kuitenkaan käytetä Saariselkä-nimeä eikä alueella retkeillä siinä mielessä kuin Suomessa.

Värriötunturiin näkyy Saariselänne Sokostilta alkaen ja päättyen itäisimpiin lakiin Lounajärven tuntureille 60-80 km päässä pohjoisen suunnilla. Joutsenpää korkeimpana on tämä alue näkynyt ja ikäänkuin houkutellut katsojaa monet vuodet. Vasta muutama viikko sitten katsoja ryhtyi toimenpiteisiin tämän salatun maan kokemiseksi.

Eli siis kävin alueella 9-16.9 2015, tunturialueella 4 päivää. Kiitokset Heikki Kauhaselle ja varsinkin Jorma Luotiolle, jotka ovat käyneet alueella useita kertoja, suuntasin kulkuni alueen itäisimpiin osiin, Lounajärven tuntureille, mitkä suurimmaksi osaksi sijaitsevat vanhankin rajan itäpuolella. Ilmeisesti se alue on komeinta seutua tuolla Itä-Saariselällä.

Lounajärvelle on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä Luttojokivarren asfalttitieltä ja kymmenen kilometriä siitä pääsin polkupyörällä metsätaloustietä. Siihen vielä lisäksi 40 km rajalta pyöräilyä ja patikointia vanhaa tienpohjaa. Toki muitakin tapoja on.

Luton ja tunturien välinen alue on kosteaa ja tiheää nuorta metsää suureksi osaksi. Vaivaiskoivu ja suopursu ovat hyvin yleisiä. Metsät on suureksi osaksi käsitelty. Joskus 50-luvulla Lounajärvellä toimivat geologit ja sitä perua ovat muutamat tienpohjat (traktornaja) alueella. Näissä vaiheissa ilm. hakattiin Lounajärven ympäristökin. Tienpohjia on hyvä käyttää alueella siirtymiseen, koska itse metsä ei ole mitään patikointimaastoa.

Lounajärvi on luonnonkaunis järvi hietikkorantoineen, niemineen ja saarineen. Edelleen, vaikka venäläiset ovat jättäneet vahvan kulttuurillisen jälkensä olostaan alueella, esim. lasinsirpaleita löytyy hiekkarannoilta ja vedestä muun romun muassa. Ym. Järven pituudeksi arvioin 15 km, leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä metristä pariin kilometriin.

Järven pohjoisrannalla asui 1930-luvulla helmenpyytäjä Huhti-Heikki, joka joutui jättämään paikan talvisodan alettua. Hänen luonaan kävi vierailulla metsäalan tutkija ja toimija ja myöhemmin Helsingin yliopiston metsäprofessori Valter Keltikangas. Tästä matkasta ym. Keltikangas kirjoitti kirjan Seitsemän tuntia erämaata, tosin vasta v. 1977 kirja julkaistiin.

Lounajärven eteläpuolella on ns. 7 tunnin laakso, missä Keltikangas kävi ihastelemassa kirveenkoskematonta metsäaluetta sen seitsemän tunnin ajan. Kuljin tuon laakson poikki vanhaa tienpohjaa ja totesin alueen aarniometsäaikojen olevan aika lailla mennyttä. Metsänhakkuut ja ilm. palotkin olivat muuttaneet pääosan alueesta aivan toisen näköiseksi, ilm. jo ennen kirjan kirjoittamista. Vain vanhan rajan itäpuolen rinteessä oli vanhaa kuusikkoa. Samanlaista kuusikkoa löysin myöhemmin tunturien eteläpuolelta laajasti. Laakson itäosassa en käynyt, mutta kauempaa katsellen sekään ei juuri kummemmalta näyttänyt, liekö sinne joku sirpale sattunut jäämään. Samat toimenpiteet, jotka olivat olleet käytössä järven eri puolilla, oli ilm. toteutettu sielläkin. Keltikankaan kirjan arvoa nämä eivät kuitenkaan heikennä.

Tunturimaasto on selvästi saariselkämäistä. Lakien korkeus enimmillään n. 650 m (Lounatunturi (k), Saukkoselkä, Luovapää ja Njurmtunturi) ja rinteet loivia tai keskijyrkkiä, jyrkkiä pahtoja siellä ei ole, en ainakaan nähnyt. Korkeuserot ovat kuitenkin yleensä suurempia kuin Suomen puolella. Kuvasin Värriön Sauoivan Luovapään rinteeltä.

Suomen puoleen verrattuna suuri ero on jäkälän määrä. Väliin tunturipaljakka on aivan valkoisenaan ja siellä täällä koivikossakin on kuin lumilaikkuja. Jäkälämaton paksuus vaihtelee 10-20 cm välillä. Suomen Lapissa oli muuten samanlainen tilanne ennen tehoporonhoidon aloittamista. Myös tunturikoivikot ovat rehevämpiä ja kuusikoissa luppoa alaoksille asti.

Halusin nähdä ja kuvata, paitsi maisemia, myös tunturipeuroja, joita alueella saamieni viestien perusteella asustaa. Peuroja on kuitenkin niin vähän, että jäkälä ilm. koko ajan vain lisääntyy. En tiedä, onko venäläisillä käsitystä niiden määrästä, mutta ilm. Itä-Saariselältä ainakin 100 peuraa löytyy (Jorma Luotio). Kauempana sijaitsevassa Lapin luonnonpuistossa niitä arvioidaan olevan n. 800 yks. Lapin puisto on UKK-puiston laajuinen, mutta ei mitenkään aidattu, joten peurat pääsevät leviämään sieltä vapaasti.

Peuroja löysin kiikaroimalla tunturien rinteitä, ensin kolmen uroksen porukan Saukkoselästä. Niiden karattua tuli vastaan yksinäinen iso hirvas. Kaikki olivat tosi arkoja. Myöhemmin samana iltana Njurmtunturissa (Njuorram) avotunturissa kilometrien päässä tästä kulki telttani ohi 27 eläimen tokka. Siinä oli monenlaista elukkaa, vasaa, vaadinta, urosta.

Tämän jälkeen näin vielä yhden uroksen lähes pimeässä. Enempää peuroja en nähnyt. Karhuja näin, mutta niistä ei tässä yhteydessä enempää (kuva sentään).

Erikoista oli tunturisopulien määrä. Kuolleita sopuleita näin jo tiellä muutama kilometri Luttojoen jälkeen. Kaikkiaan 13 tunturisopulia näin kuolleina teillä ja kolme muualla. Teillä lisäksi 2 kuollutta metsäsopulia ja yksi harmaakuvemyyrä. Elävinä näin tunturissa 3 tunturisopulia. Suomen rajan jälkeen sopulit loppuivat. Täällä Värriötunturissa olen tunturisopulin nähnyt viimeksi v. 1993.

Sopulien ja muiden jyrsijöiden esiintyminen oli johdattanut myös petoja paikalle. Sinisuohaukkoja näin tunturissa 3 yks., piekanoita 3, tuulihaukkoja myös 3, suopöllöjä 2 ja hiiripöllöjä kuulin tai näin joka yö, jonka vietin metsässä, siis 6 yks. + 1 muu. Muita petolintuja olivat Luton tienvarrella tapaamani merikotka ja maakotka, tunturissa nuori maakotka muutolla korppien ahdistamana. Vielä Saukkojärvellä läh. Lounajärveä tapasin nuorehkon merikotkan (k). Tunturissa lentävää koiraskanahaukkaa ahdisteli korppi 13.9.

Lounajärvellä oli kettu kaivanut pesäkoloa ja laukkonut rantahietikolla. Näinkin sen istuskelemassa rantakivillä.

Muita lintuja tunturissa olivat lapinsirkut vielä 14.9. ja 3 pulmusta samoihin aikoihin. Mahdollisesti tunturikiuruja oli 5 porukka 13.9. Linnut näin ja kuulin liian kaukaa. Kiirunoita näin yhden ja mahd. vielä 5, ellei ne olleet riekkoja. Samassa porukassa oli ainakin 3 riekkoa. Riekkoja näin vielä 12 yks. parven ja 5 yks. parven, 3 yksinäistä ja yhden parin, metsätaipaleella 5 yks. porukan. Teeriä 6, metsoja 3 k, 4 n ja 2 pyytä, niistä vain 1 koppelo tunturialueella.

Pikkulintuja vielä tiltaltti lounajärvellä 15.9., taigauunilintu Koallanjoen eteläpuolella ja toinen tienvarren männikössä kilometri tullista 16.9. Kerran kirjosiiven ääntä, metsäkirvinen, leppälintu 12.9., hippiäisiä, vihervarpusia. Tylli Lounajärvellä 14.9., 7 kuikkaa myös, isokoskeloita ja muutama joutsen samassa paikassa, palokärki Saukkoselän rinteellä, isolepinkäisiä siellä täällä, rautiaisia melko paljon.

Yllättävän paljon oli lapintiaisia, varsinkin Luttojokivarressa parvi vähän väliä. Myös räkättejä oli paljon muutolla, suuntana NW jopa lähes 100 yks. parvi.

Paluumatka tapahtui suurin piirtein samoin kuin menokin. Kaikkiaan kävelin arviolta 100 km ja pyöräilin saman verran. Kaksi kalamiestä tuli yöksi parakkiin, jossa nukuin. He olivat liikkeellä Gaz-kuorma-autolla (tornigatsi). Muita ihmisiä en erämaassa nähnyt.  TH

Labels: harmaakuvemyyrä, kanahaukka, karhu, kettu, kiiruna, kirjosiipikäpylintu, maakotka, merikotka, metsäsopuli, piekana, riekko, sinisuohaukka, taigauunilintu, tiltaltti, tunturipeura, tunturisopuli, tuulihaukka, tylli

Satoi rankastikin yöllä ja sitten taas päivällä. Aamupäivällä oli aika kirkasta ja saattoi tehdä hommia. Lämmintä kymmenisen astetta.

Rakitsanojan varrella kuulin tuttua "tsiist"-ääntä aika monta kertaa peräkkäin, aivan läheltä klo 10. Lintu ehti jo häipyä, ennen kuin löysin mp3-soittimelta lajin ääntä. Sitten lintu tuli näyttäytymäänkin ja sain kuvia. Taigauunilintu oli tullut Siperiasta ja tuonut syksyn tullessaan, tai päinvastoin. Mutta havainto on varhaisin, mitä on Värriöllä tehty. Yleensähän nämä läpimuuttajat tulevat vasta syyskuun loppupuolella. Nyt sitä on havaittu lähinnä viime päivinä Pohjanlahden rannikolla, mikä on Suomessa parasta havaintoaluetta lajille.

Näin samalla paikalla räkättiparven lentävän länsi-luoteeseen, kuten on tavallista, mutta nekin vähän etuajassa. Arvioin lintuja olleen 100-150 yks. Kuulin myös peukaloisen vikisevän.

Lähempänä Latvalampea näin pohjantikan kuusen latvassa ja kuulin kirjosiiven ja näinkin lentävän pohjoiseen. Rakitsanjängän itäpuolella oli yksinäinen riekkokoiras.

Tukholman yliopiston väki näki tunturin matkallaan tuoreita karhunpaskoja Syväkurun pohjoispuolella. TH

P.S. Kuutsjärven pajuissa pyrähteli aamulla 3 pajulintua.

Labels: karhu, kirjosiipikäpylintu, peukaloinen, pohjantikka, räkättirastas, riekko, taigauunilintu

Jäniksenpoika näkyi tänäkin aamuna, meni ilm. taas aseman alle.

Kävin aseman lintulinjan. Viime yönä oli kova sade ja aamullakin vielä ripisteli. Kova tuuli kuivatti paikkoja ja kymmenen astetta lämmintä siivitti menoa linjalla. Aurinko paistoi etupäässä vasta illalla.

Tuulessa lähti isohko lintu Ykkösen tunturikoivikosta. Koppelon kokoluokkaa, mahd. juuri se. Kaksi yksinäistä ukkometsoa Pommituskukkulain-Puolivälinjängän laidan alueella. Jängän laidalla oli myös yksinäinen poikametso. On siis jollain lailla onnistunut metson pesintä puistossa. Muita kanalintuja ei näkynyt.


Piekanat huutelivat em. alueella pesältä jonkin matkaa. Em. alueella näin myös hiiripöllön, joka karkasi ilm. metson lentoonlähtöä. Poikametton karattua  löytyi paikalta kuusenlatvasta toinen hiiripöllö. Kolmas hiiripöllö näkyi lentävän Ainikuusikossa.

Em. alueella kuulin väh. kaksi kirjosiipeä lennossa ja samall paikalla isokäpylintuparven n. 20 yks. Toisen, n. 15 yks. parven näin Puolivälinjängän luoteispuolella. Ja em. alueella näin myös sinisuohaukkanaaraan, joka tuli kaartelemaan ja kitisemään yläpuolelleni, Puolivälinjängän etelälaidalla. Toisenkin sinisuohaukkanaaraan näin risteilevän Nuorttiaavalla.

Vielä näin 2 peippoa muuttamassa Nuorttiaavan eteläpuolella, 5 keltavästäräkin parven muutolla samoilla seuduin, hippiäisiä 2 paikassa, puukiipijän, peukaloisia 1+1, mahd. tuulihaukan Ainikuusikossa, metsäkirvisen ääntä, vihervarpusen, leppälinnun, pajulintuja, pajusirkkuja, 2 isolepinkäistä Nuorttiaavalla ym. tavallisempia lajeja.

Lintukurulla kuvasin koivupökkelössä kasvavia hillanlehtiä, oispa ollut marjakin.

Ja aseman Länsikurulla aikuinen jänis karkasi pajukon luota. Hirviä ei nyt näkynyt, mutta tuoretta paskaa kyllä. TH

Labels: hiiripöllö, hippiäinen, isokäpylintu, jänis, kirjosiipikäpylintu, metsäkirvinen, metso, peippo, peukaloinen, puukiipijä, sinisuohaukka, vihervarpunen

Eilen kävimme riistakolmion. Sää oli poutainen, kymmenisen astetta lämmintä. Satoi vain yhden heikon kuuron. Illalla paistoi jopa aurinko.

Näimme kolme lintua, ukkoteeren kuusikossa, ukkometson tunturikoivikossa Syväkurulla ja ukkometson Kakkosen tunturikoivikossa. Metsot olivat sulkasatoisia.

Muista lajeista näimme kirjosiipikäpylintuja 1 + 15 yks., iso- ja pikkukäpylintuja, pohjantikan, suopöllön ja tuulihaukan ym. Metsäsopulinkin näimme ja kaksi muuta myyrää.

Tänään oli sateinen ja tuulinen päivä. Lämmintä enimmillään yhdeksän astetta ja vähän valoa.

Ykkösen pohjoisrinteen männikössä ruokaili isokäpylintuja. Niitä oli 15-20 yks. Poikasia oli keväällisiä (k ylh.), jotka olivat jo aikuisen kokoisia ja kesällisiä, jotka olivat vielä ruokinnassa. Niiden nokat alkoivat olla jo hieman ristissä, mutta männynkävyt olivat niiden nokille vielä liian tiukkoja avata.

Männyn käpysato on tänä kesänä hyvä. Kävyt ovat vielä vihreitä, mutta käpylinnuille syötäviä. Mänty onkin kukkinut runsaasti, ilmeisesti koko Suomessa. Isokäpylintu on spesialisti aukomaan männynkäpyjä, mutta mutkin käpylinnut voivat niitä avata. Tosin kirjosiiven nokka on heikoin ja niitä onkin vähiten. Kuusenkäpyjä oli viime talvena niin paljon, että kirjosiipien ravintotilanne oli hyvä, mutta nyt männynkävyt eivät saa niitä pysymään täällä, vaan monet ovat häipyneet. Kuusen tilanne on nyt huonompi. TH

Labels: isokäpylintu, kirjosiipikäpylintu, metsäsopuli, metso, myyrät, pikkukäpylintu, pohjantikka, suopöllö, teeri, tuulihaukka

Viileä sää jatkuu. 5-10 astetta plussalla, tänään sadekuuroja ja välissä aurinkoakin.


Leppälinnun (k) ja kirjosiepon poikasia näkee maastossa. Tunturissa oli taviokuurnapoikue. Emot ruokkivat isoja poikasia (k) karhunsammaleen itiöpesäkkeillä ja variksenmarjan siemenillä ja juolukankukilla, muun muassa. Yleensäkin linnunpoikia on siellä täällä. Löysinpä taas laulurastaan pesän tunturikoivikosta pienestä kuusesta. Siellä oli kolme munaa. Toinen pesye tälle kesälle.


Eilen näin ison jalohaukan lennossa tunturissa. Myös piekana kaarteli taivaalla. Myyriä vilistelee silloin tällöin. Rautiainen kuului vielä laulavan pajulintujen lisäksi.

Käpylinnut ovat alkaneet vähentyä. Isokäpylintuja on entiseen malliin, mutta kirjosiipiä en ole moneen päivään tavannut. Tänään sentään kuulin ääntä Nuorttiaavan eteläpuolella. Pikkukäppäreitä kuulin pari päivää sitten. TH

Labels: isokäpylintu, kirjosieppo, kirjosiipikäpylintu, leppälintu, pajulintu, piekana, pikkukäpylintu, rautiainen, taviokuurna