Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

TH

Labels: harmaakuvemyyrä, lapinmyyrä, lapintiainen, metsämyyrä, päästäinen, punamyyrä

Lämmin sää jatkui, tänään myös +22. Välissä tosin oli jo pilvistäkin. Huomiseksi on luvattu jopa sadetta.

Myyränpyynti päättyi. Saalis oli 58 myyrää, 6 metsäsopulia, 2 päästäistä, 1 kirjosiepponaaras ja yksi lumikko, ilm. uros. Lumikko oli hyvin elossa ja päästin sen vapaaksi, mikä ei ollut aivan helppoa, ilman hanskoja.

Tämä oli ensimmäinen lumikko pyynnin historiassa ja lintujakin on ollut hyvin harvoin saaliina.

Myyristä suurin osa oli harmaakuvemyyrää, paljon oli myös punamyyrää. Metsämyyrää oli aika vähän. Kuitenkin tulos oli yllättävän hyvä, siis jo toinen kova myyräkevät peräkkäin. Viime vuonnahan saalis oli 72 myyrää ym. V. 2011 oli ennätyskevät, myyriä 81 ym.

Käki kukkui aseman puissa iltapäivällä ja saunareissulla sain tavista kuvia. Tapani löysi saunan ikkunalaudan takaa västäräkinpesän. TH

Labels: harmaakuvemyyrä, kirjosieppo, lumikko, metsämyyrä, metsäsopuli, päästäinen, peltomyyrä, punamyyrä, tavi, västäräkki

Aseman pihassa on taas käynyt koppeloita, ainakin kaksi. Niitä tulee aina tähän aikaan. Koppelot syövät vihertävää ruohoa, marjaa ja mustikanvarpua. Aivan kesyjä ne eivät ole, mutta 30 m päästä pääsee katselemaan. Joltain soitimelta ne ovat varmaan saaneet kukkoa ja tankkaavat nyt ravinteita munan valmistukseen.

Myyriä näkee myös vielä, kannat eivät ole romahtaneet. Pari lapinmyyrää näin myöskin ruohonsyönnissä pihalla tänään. Olipa eilen harmaakuvemyyräkin.

Muita aseman vieraita ovat viherpeipot ja varsinkin järripeipot, joita on sankoin joukoin ruokintapaikalla. Joku peippo ja tinttikin käy paikalla.

Tänään kuulin keltavästäräkin ja pajulinnun uusina lajeina. Metsonkin näin Pirunkurun laiteilla.

Kuntasjoen pönttöalueella näin lumilaikulla jäljet, jotka kattoin aluksi Tarmon tekemiksi. Kynnet olivat kuitenkin liian pitkät. Ilmeisesti viime syksyn "pihakarhu" on edelleen maisemissa.

Viime yönä ja tänään sateli vettä ja niin luvataan huomisellekin. TH

Labels: harmaakuvemyyrä, järripeippo, karhu, keltavästäräkki, koppelo, lapinmyyrä, metso, pajulintu, peippo, viherpeippo

Saariselkä on hienoa aluetta, varsinkin itäosa lähellä rajaa ja siellä on mukava käydä. Tunturiselännehän alkaa nelostien tienoilta ja sitä riittää 50-60 km, Suomen puolella. Saariselkä jatkuu kuitenkin Venäjän puolella jopa vielä pitemmästi, 60-70 km, riippuen miten lasketaan.

Vanhojen tietojen mukaan itse Saariselkä alkaa vasta Luirojärveltä itään ns. Sodankylän Saariselkänä. Rajalta itään sijaitsi taas Petsamon Saariselkä, niinä aikoina, kun Petsamo kuului Suomeen. Senkin alueen itäpuolella jatkuu selänne vanhan rajan takana parikymmentä kilometriä, riippuen mistä kohtaa lasketaan. Venäjällä ei kuitenkaan käytetä Saariselkä-nimeä eikä alueella retkeillä siinä mielessä kuin Suomessa.

Värriötunturiin näkyy Saariselänne Sokostilta alkaen ja päättyen itäisimpiin lakiin Lounajärven tuntureille 60-80 km päässä pohjoisen suunnilla. Joutsenpää korkeimpana on tämä alue näkynyt ja ikäänkuin houkutellut katsojaa monet vuodet. Vasta muutama viikko sitten katsoja ryhtyi toimenpiteisiin tämän salatun maan kokemiseksi.

Eli siis kävin alueella 9-16.9 2015, tunturialueella 4 päivää. Kiitokset Heikki Kauhaselle ja varsinkin Jorma Luotiolle, jotka ovat käyneet alueella useita kertoja, suuntasin kulkuni alueen itäisimpiin osiin, Lounajärven tuntureille, mitkä suurimmaksi osaksi sijaitsevat vanhankin rajan itäpuolella. Ilmeisesti se alue on komeinta seutua tuolla Itä-Saariselällä.

Lounajärvelle on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä Luttojokivarren asfalttitieltä ja kymmenen kilometriä siitä pääsin polkupyörällä metsätaloustietä. Siihen vielä lisäksi 40 km rajalta pyöräilyä ja patikointia vanhaa tienpohjaa. Toki muitakin tapoja on.

Luton ja tunturien välinen alue on kosteaa ja tiheää nuorta metsää suureksi osaksi. Vaivaiskoivu ja suopursu ovat hyvin yleisiä. Metsät on suureksi osaksi käsitelty. Joskus 50-luvulla Lounajärvellä toimivat geologit ja sitä perua ovat muutamat tienpohjat (traktornaja) alueella. Näissä vaiheissa ilm. hakattiin Lounajärven ympäristökin. Tienpohjia on hyvä käyttää alueella siirtymiseen, koska itse metsä ei ole mitään patikointimaastoa.

Lounajärvi on luonnonkaunis järvi hietikkorantoineen, niemineen ja saarineen. Edelleen, vaikka venäläiset ovat jättäneet vahvan kulttuurillisen jälkensä olostaan alueella, esim. lasinsirpaleita löytyy hiekkarannoilta ja vedestä muun romun muassa. Ym. Järven pituudeksi arvioin 15 km, leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä metristä pariin kilometriin.

Järven pohjoisrannalla asui 1930-luvulla helmenpyytäjä Huhti-Heikki, joka joutui jättämään paikan talvisodan alettua. Hänen luonaan kävi vierailulla metsäalan tutkija ja toimija ja myöhemmin Helsingin yliopiston metsäprofessori Valter Keltikangas. Tästä matkasta ym. Keltikangas kirjoitti kirjan Seitsemän tuntia erämaata, tosin vasta v. 1977 kirja julkaistiin.

Lounajärven eteläpuolella on ns. 7 tunnin laakso, missä Keltikangas kävi ihastelemassa kirveenkoskematonta metsäaluetta sen seitsemän tunnin ajan. Kuljin tuon laakson poikki vanhaa tienpohjaa ja totesin alueen aarniometsäaikojen olevan aika lailla mennyttä. Metsänhakkuut ja ilm. palotkin olivat muuttaneet pääosan alueesta aivan toisen näköiseksi, ilm. jo ennen kirjan kirjoittamista. Vain vanhan rajan itäpuolen rinteessä oli vanhaa kuusikkoa. Samanlaista kuusikkoa löysin myöhemmin tunturien eteläpuolelta laajasti. Laakson itäosassa en käynyt, mutta kauempaa katsellen sekään ei juuri kummemmalta näyttänyt, liekö sinne joku sirpale sattunut jäämään. Samat toimenpiteet, jotka olivat olleet käytössä järven eri puolilla, oli ilm. toteutettu sielläkin. Keltikankaan kirjan arvoa nämä eivät kuitenkaan heikennä.

Tunturimaasto on selvästi saariselkämäistä. Lakien korkeus enimmillään n. 650 m (Lounatunturi (k), Saukkoselkä, Luovapää ja Njurmtunturi) ja rinteet loivia tai keskijyrkkiä, jyrkkiä pahtoja siellä ei ole, en ainakaan nähnyt. Korkeuserot ovat kuitenkin yleensä suurempia kuin Suomen puolella. Kuvasin Värriön Sauoivan Luovapään rinteeltä.

Suomen puoleen verrattuna suuri ero on jäkälän määrä. Väliin tunturipaljakka on aivan valkoisenaan ja siellä täällä koivikossakin on kuin lumilaikkuja. Jäkälämaton paksuus vaihtelee 10-20 cm välillä. Suomen Lapissa oli muuten samanlainen tilanne ennen tehoporonhoidon aloittamista. Myös tunturikoivikot ovat rehevämpiä ja kuusikoissa luppoa alaoksille asti.

Halusin nähdä ja kuvata, paitsi maisemia, myös tunturipeuroja, joita alueella saamieni viestien perusteella asustaa. Peuroja on kuitenkin niin vähän, että jäkälä ilm. koko ajan vain lisääntyy. En tiedä, onko venäläisillä käsitystä niiden määrästä, mutta ilm. Itä-Saariselältä ainakin 100 peuraa löytyy (Jorma Luotio). Kauempana sijaitsevassa Lapin luonnonpuistossa niitä arvioidaan olevan n. 800 yks. Lapin puisto on UKK-puiston laajuinen, mutta ei mitenkään aidattu, joten peurat pääsevät leviämään sieltä vapaasti.

Peuroja löysin kiikaroimalla tunturien rinteitä, ensin kolmen uroksen porukan Saukkoselästä. Niiden karattua tuli vastaan yksinäinen iso hirvas. Kaikki olivat tosi arkoja. Myöhemmin samana iltana Njurmtunturissa (Njuorram) avotunturissa kilometrien päässä tästä kulki telttani ohi 27 eläimen tokka. Siinä oli monenlaista elukkaa, vasaa, vaadinta, urosta.

Tämän jälkeen näin vielä yhden uroksen lähes pimeässä. Enempää peuroja en nähnyt. Karhuja näin, mutta niistä ei tässä yhteydessä enempää (kuva sentään).

Erikoista oli tunturisopulien määrä. Kuolleita sopuleita näin jo tiellä muutama kilometri Luttojoen jälkeen. Kaikkiaan 13 tunturisopulia näin kuolleina teillä ja kolme muualla. Teillä lisäksi 2 kuollutta metsäsopulia ja yksi harmaakuvemyyrä. Elävinä näin tunturissa 3 tunturisopulia. Suomen rajan jälkeen sopulit loppuivat. Täällä Värriötunturissa olen tunturisopulin nähnyt viimeksi v. 1993.

Sopulien ja muiden jyrsijöiden esiintyminen oli johdattanut myös petoja paikalle. Sinisuohaukkoja näin tunturissa 3 yks., piekanoita 3, tuulihaukkoja myös 3, suopöllöjä 2 ja hiiripöllöjä kuulin tai näin joka yö, jonka vietin metsässä, siis 6 yks. + 1 muu. Muita petolintuja olivat Luton tienvarrella tapaamani merikotka ja maakotka, tunturissa nuori maakotka muutolla korppien ahdistamana. Vielä Saukkojärvellä läh. Lounajärveä tapasin nuorehkon merikotkan (k). Tunturissa lentävää koiraskanahaukkaa ahdisteli korppi 13.9.

Lounajärvellä oli kettu kaivanut pesäkoloa ja laukkonut rantahietikolla. Näinkin sen istuskelemassa rantakivillä.

Muita lintuja tunturissa olivat lapinsirkut vielä 14.9. ja 3 pulmusta samoihin aikoihin. Mahdollisesti tunturikiuruja oli 5 porukka 13.9. Linnut näin ja kuulin liian kaukaa. Kiirunoita näin yhden ja mahd. vielä 5, ellei ne olleet riekkoja. Samassa porukassa oli ainakin 3 riekkoa. Riekkoja näin vielä 12 yks. parven ja 5 yks. parven, 3 yksinäistä ja yhden parin, metsätaipaleella 5 yks. porukan. Teeriä 6, metsoja 3 k, 4 n ja 2 pyytä, niistä vain 1 koppelo tunturialueella.

Pikkulintuja vielä tiltaltti lounajärvellä 15.9., taigauunilintu Koallanjoen eteläpuolella ja toinen tienvarren männikössä kilometri tullista 16.9. Kerran kirjosiiven ääntä, metsäkirvinen, leppälintu 12.9., hippiäisiä, vihervarpusia. Tylli Lounajärvellä 14.9., 7 kuikkaa myös, isokoskeloita ja muutama joutsen samassa paikassa, palokärki Saukkoselän rinteellä, isolepinkäisiä siellä täällä, rautiaisia melko paljon.

Yllättävän paljon oli lapintiaisia, varsinkin Luttojokivarressa parvi vähän väliä. Myös räkättejä oli paljon muutolla, suuntana NW jopa lähes 100 yks. parvi.

Paluumatka tapahtui suurin piirtein samoin kuin menokin. Kaikkiaan kävelin arviolta 100 km ja pyöräilin saman verran. Kaksi kalamiestä tuli yöksi parakkiin, jossa nukuin. He olivat liikkeellä Gaz-kuorma-autolla (tornigatsi). Muita ihmisiä en erämaassa nähnyt.  TH

Labels: harmaakuvemyyrä, kanahaukka, karhu, kettu, kiiruna, kirjosiipikäpylintu, maakotka, merikotka, metsäsopuli, piekana, riekko, sinisuohaukka, taigauunilintu, tiltaltti, tunturipeura, tunturisopuli, tuulihaukka, tylli

Eilen sain myyränpyynnin päätökseen. Tulos ei ollut aivan kevätpyyntien ennätys, mutta osoitti myyräkannan olevan huipputasolla, kuten 4 vuotta sitten. Nyt ainakin 4 vuoden sykli toimi. Saalis oli 78 yksilöä (86 v. 2011), joista edelleenkin suurin osa metsämyyriä, mutta harmaakupeisia ja punamyyriä oli normaalia suurempi prosentti. En kuitenkaan laskenut niiden määriä. Metsäsopuleita oli 4, yksi peltomyyrä ja yksi lapinmyyräkin. Päästäisiä 2 yksilöä.

Koska ensimmäisenä vuorokautena tulos oli ennätyksellinen, voi päätellä, että ehkä eilisen aamuyöllinen vesisade hieman vaikutti toisen vuorokauden tulokseen. Vettä satoi melko runsaasti puolille päivin, minkä jälkeen heikommin ja jopa aurinko paisteli kuurojen välissä. Eilen lämpötila oli 5-10 astetta.

Tänään sen sijaan tuuli kovasti, lähes myrsky. Kuurojakin oli, mutta aamulla ja illalla aurinkoista. Lämpötila enimmillään alun toistakymmentä astetta.

Koivuissa on jo pienet lehdet, jotkut vielä hiirenkorvalla.

Eilen kävi sinitiainen ruokintapaikalla, ajoittain. Oili sen huomasi. Muutenkin paikalla oli vilskettä, koska oli kylmää ja sateista. Ruokinta on lopetettu, mutta maasta löytyy vielä siemeniä. Oili nakkasi vielä pari kourallista siemeniä sateen takia.

Ykkösen pohjoispuolelta löysin eilen koppelonmunan kuoret polulta. Ne olivat reilun kilometrin ed. paikasta ja luult. toisesta pesästä. Varmaankin kettu kulkee polkua pitkin. Tänään Aleksi osui riekonpesälle saman polun varrelta kuorilöytöjen väliltä. Pesässä oli yksitoista munaa ja myös koiras oli lähistöllä naaraan lisäksi.

Pönttölinnut ovat aloittaneet laajasti muninnan viime päivinä. Kirjosiepoilla oli yl. 1-5 munaa tänään. Talitiaisen poikaset olivat juuri kuoriutuneet kesäpolun pönttöalueella. Niitä oli 9, totesi myös Aleksi. TH

P.S. Aleksi ym. kuulivat helmipöllön puputtavan iltayöstä 1.6. jossain Pommituskukkulain itäpuolella, kun käppäilivät asemalle.

Labels: harmaakuvemyyrä, helmipöllö, kirjosieppo, koppelo, lapinmyyrä, metsämyyrä, metsäsopuli, päästäinen, peltomyyrä, punamyyrä, riekko, sinitiainen, talitiainen

Aleksi kävi eilen aamuvarhaisella tarkastamassa Syväkurun. Sää oli aika kylmä ja harmaa, tunturinhuiput sumussa. Mukavia havaintoja kuitenkin kertyi.

Värriö I:n päällä sumussa Aleksi kohtasi ketun, joka tuli sumussa häntä kohti. Liikkumatonta miestä ei kettu osannut pelätä, ennen kuin pysähtyi katsomaan parinkymmenen metrin päästä. Sitten se tajusi, että olentohan on "vaarallinen" ja puikki pakoon. Kuvia ei ketusta voinut ottaa, koska se olisi karannut silloin jo varmasti paljon kauempaa.

Syväkurulla kuului ja näkyi ensin koskikarapari, joista toisella oli rengas vasemmassa jalassa. Sitten syvemmältä kurusta löytyi virtavästipari, koiras ja naaras. Pesimiseen viittaavaa toimintaa ei tutkija havainnut. Kurusta huutelivat vielä korpinpojat emoineen eli siellä oli pesä. Myös koirastuulihaukka viittaili pesinnän suuntaan ja kurun itäpuolella veteli säkeitään peukaloinen. Koirastaveja oli Syväkurunlammessa pari.

Ykkösen pönttöalueelta lähti vanha maakotka matalan männyn latvasta. Mitään erikoisempaa ei näkynyt paikalla. Ehkä se oli vain istahtanut tarkkailemaan maastoa ja levähtämään.



Tänään oli kaunis auringonpaiste, mutta viileähkö sää, vajaat viisitoista astetta. Minä näin virtavästäräkkikoiraan Kuntasjoen pönttöalueella aamupäivällä. Se istahti joen puunrungolle vähäksi aikaa. Se on luult. eri kuin Aleksin näkemät.

Myyränpyynnissä tuli 18 myyrää ja 3 päästäistä, eli ihan hyvä tulos. Myyrissä oli eniten metsämyyriä, sitten puna- ja harmaakuvemyyriä. TH, kuvat ym. Aleksi Mikola

Labels: harmaakuvemyyrä, kettu, kirjosiipikäpylintu, korppi, koskikara, maakotka, metsämyyrä, päästäinen, peukaloinen, punamyyrä, tavi, tuulihaukka, virtavästäräkki

Luoteistuuli toi viileätä ilmaa ja lämpötila jäi kymmenen asteen paikkeille, vaikka aurinko paistoi suurimman osan päivää. Illalla tuli joku lumihiutalekin.

Myyränpyynti jatkuu huomiseen, mutta ensimmäinen päivä osoitti jo, että kanta on romahtanut. Saalis oli vain kymmenkunta myyrää. Harmaakuvemyyrä näyttää selvinneen parhaiten.

Kävin myös tarkastamassa sinipyrstön reviirin Pulkalla. Vanha koiras oli paikalla laulellen silloin tällöin. Naaraasta ei ollut merkkejä, joten ilm. pesää ei ole rakennettu. Sinipyrstön naapurina lauleli mm. peippokoiras, jonka olemista erämaassa tunturikurulla voidaan pitää erikoisena. Yleensähän täällä pohjoisessa peipot asuvat ihmisasutuksen läheisyydessä. Naapureita olivat myös kirjosieppo ja järripeippo, joiden koiraista kuvat.

2-kv-sinipyrstö on voinut vaihtaa maisemia, koska siitä en havainnut merkkiäkään tänään.

Kuulin, että etelä-Sallassa Paloperällä kärpät tuhoavat telkän pesintöjä. 12 tiedossa olevasta pesinnästä uutuissa oli enää vain neljä toimivaa. 3 telkkänaarasta oli tapettu uuttuihin ja osa syöty ja viidessä uutussa oli rikkinäisiä munia. Oli myös merkkejä nimenomaan kärpän syyllisyydestä tekoihin.

Myyräkanta on sielläkin romahtanut, joten pikkupedot etsivät muuta syötävää. Jatkossa jää nähtäväksi, miten käy aseman pikkulinnunpöntöille ja miten pärjäävät esim. kanalinnunpojat.

Koivut olivat tänään jo hiirenkorvalla ja eilen illalla Kuutsjärvi oli kokonaan vapaa, vaikka päivällä jäätä vielä oli. TH

Labels: harmaakuvemyyrä, järripeippo, kärppä, kirjosieppo, peippo, sinipyrstö, telkkä

Aloitin eilen kevään myyränpyynnin. Kuntasjoen pönttöalueelle laittaessani pyydyksiä tuli lapintiainen viereeni ääntelemään kuin tervehtien. Lähistöllä oli lapintiaisen pesä pöntössä ja ilmeisesti tämä oli pesän linnuista toinen. Kaivoin pussista myyrille tarkoitettuja leivänpalasia ja nostin kädelläni niitä ylös samalla kutsuen tinttiä. Se tulikin lähelle kuusen oksalle killistelemään ja yhden hieman pelästyneen yrityksen jälkeen pääsikin kädelleni istumaan. Ensin se nokki sormeani, mutta todettuaan sen sopimattomaksi otti leivänpalasen ja häipyi sen kanssa äännellen metsään. Toista kertaa se ei heti tullut, enkä jäänyt odottelemaan.

Tänään sama toistui lähistöllä. Tintti kävi nyt toisenkin kerran, mutta toisen tiaisen tultua osingolle, se häipyi varoitellen metsään. Sinne se jäi pitemmäksi aikaa.

Näin siis aseman ruokinnalla käyneet tiaiset pesivät lähialueella (n. 1 km asemalta) ja muistavat, miten voi saada ruokaa. Vaikka en niitä enää loppukeväästä samoin ruokkinutkaan, niillä on säilynyt asia muistissa.











Koin myyränpyydykset ensimmäisen kerran tänään ja totesin saalista tulleen ennätysmäisesti, 53 myyrää ja 2 metsäsopulia. Yksi myyristä oli erikoisen näköinen, melkein musta ja sillä oli vaalea, osaksi kellertävä alapuoli. Kellertävää väriä oli myös tumman turkin seassa. Myyrä tuli mäntykankaalta ja luulen sen olleen punamyyrän värimuunnos. Lähetin kuitenkin kuvia asiantuntijalle ja toivon mukaan asia selviää.







Ohessa kuvia "mustamyyrästä" ja vertailuksi laitan kuvat myös punamyyrästä ja harmaakuvemyyrästä. Kuvista näkee, kuinka punamyyrän (oik.) ja harmaakuvemyyrän (vas.) kuonot eroavat toisistaan. Näillä lajeilla on selvästi erilainen ilme, vaikka ne nopeasti nähtynä ovat aika samannäköisiä. Harmaakuvemyyrän kuono on harmaa ja tylppä, kun taas punamyyrällä kuonossa on enemmän punertavaa ja se on aika terävä. Metsämyyrä taas on jotenkin siltä väliltä, mutta sillä on pitkähkö häntä, mitä em. lajeilla ei ole. TH

Labels: harmaakuvemyyrä, lapintiainen, punamyyrä

Labels: harmaakuvemyyrä, lapinsirkku, piekana, urpiainen

Labels: ahma, harmaakuvemyyrä, näätä, susi, tilhi