Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Kirjoitin Värriön aikojani muistellen Lapin Kansaan tarjolle mielipiteen tutkimusaseman varhaisesta päätutkimuksesta: suurpetojen liikkeistä länteen ja itään Koillis-Lapin kairassa ja laajemminkin Suomen ja silloisen Neuvostoliiton erämaiden välillä. Lapin Kansa julkaisi tekstin 30.1.2020. Aiheensa ja historiallisen tärkeytensä puolesta se on luonnollinen kirjata samalle päivälle Luontopäiväkirjaan. Painettu artikkeli löytyy linkistä:  https://www.lapinkansa.fi/lukijalta-susikannan-elpyminen-luonnonsuojelun-men/582065

I wrote and offered a (Finnish) article to Lapin Kansa newspaper, about the history and wolf research carried out by prof emeritus Erkki Pulliainen. The article was published on 30 Jan 2020. It is found in the link: https://www.lapinkansa.fi/lukijalta-susikannan-elpyminen-luonnonsuojelun-men/582065

*****

Susikannan elpyminen luonnonsuojelun menestystarina

Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Värriön tutkimusasema on toiminut jo yli 50 vuoden ajan. Aseman perusti 1967 nuori Helsingin yliopiston tutkija Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti hän on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

Pulliainen tutki Värriön kairassa, mikä merkitys silloisen Neuvostoliiton puolen suurpedoilla oli Suomen riistakannoille. Meillä oli sotien jälkeisellä kaudella vahva usko siihen, että etenkin susia on rajantakaisissa erämaissa lähes loputtoman paljon. Kiihkein kantamme oli, että kaikki rajan ylittäneet, Suomen puolelle harhautuneet sudet on paras heti lopettaa. Jokaisesta ammutusta sudesta maksettiin 500 markan tapporaha.

Pulliaisen susitutkimusta avustivat rajavartijat. He kirjasivat niin kesällä kuin talvella kaikki rajakaistan säännöllisillä partiomatkoilla näkemänsä suurpetojen jäljet.

Pulliainen tutki aineistoa ja mallitti susikantojen kehitystä molemmin puolin rajaa. Johtopäätös oli etenkin Koillis-Lapin asukkaille yllättävä. Neuvostoliiton puolen susikanta ei ole suinkaan loputon, vaan vähenevä. Siksi sudenpyyntiä tulisi Suomen puolella rajoittaa. Muuten oma susikantamme on vaarassa hävitä. Värriön tutkimusasema sai lempinimensä ”Pulliaisen petosiittola”.

Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, todellinen susitilanne alkoi valjeta. Liikkuminen Kantalahden – Kuolan kairoissa, normaalia rajavyöhykettä lukuun ottamatta, vapautui niin tavallisille venäläisille kuin heidän vieraikseen tulleille suomalaisille. Yllätyksekseen suomalaiset luontomatkailijat tai –tutkijat eivät talvisessa itäpuolen kairassa susiin tai niiden jälkiin juuri törmänneet.

Kun moottorikelkkailu oli vapautunut Venäjällä, se toi auttamattomana kylkiäisenään susien salametsästyksen. Onneksi Venäjän puoleinen Lapin luonnonpuisto jäi moottorikelkalle kielletyksi alueeksi. Salametsästys ei sinne asti yltänyt. Itänaapurin puisto on kooltaan 22 kertaa Värriön luonnonpuistoa suurempi, riittävän suuri suojelemaan Kuolan niemimaan ja sen lähialueiden susikantaa.

Naapurimme Lapin luonnonpuisto ei kuitenkaan ulotu Suomen rajalle asti. Itärajamme takana on moottorikelkoille vapaa välivyöhyke. Sudet eivät enää Venäjän kaudella ole uskaltaneet ylittää välivyöhykettä ja siirtyä Suomeen samassa määrin, kuin ne tekivät moottorikelkattomalla Neuvostoliiton kaudella. Tämä näkyy Värriön tutkimusaseman suurpetojen pitkäaikaisissa havaintosarjoissa.

Yllättävän analyysin molemman puolisiin susikantoihin saimme venäläisiltä tiedemiehiltä 2007, kun vierailimme Värriön kenttämestari Teuvo Hietajärven kanssa rajan takaisessa Lapin luonnonpuistossa. Venäläiset susitutkijat kiittelivät erämaista Suomea siitä, että olimme onnistuneet suojelemaan suden Värriössä ja muissa Suomen Lapin luonnonpuistoissa.

Koko Kantalahti – Kuolan alue ja siihen kuuluva Venäjän Lapin luonnonpuisto olivat kuulemma saaneet läntiseltä naapuriltaan säännöllistä susikannan vahvistusta. Niinpä susi on onnistuttu Venäjän Lapin luonnonpuistossa suojelemaan. Kiitos Värriölle ja muille Suomen Lapin luonnonpuistoille, oli isäntiemme illallispuheen ympäristöviesti.

Tänään Suomen elinvoimainen, tosin vielä laikuittain paikallinen susikanta on levinnyt koilliskairasta lounaaseen aina Hangon ja Tammisaaren lähivyöhykkeitä myöten. Sutemme ovat tykästyneet muun muassa Varsinais-Suomen runsaisiin hirven ja valkohäntäpeuran kantoihin.

Suden onnistunut suojelu Suomen luonnon eläimistössä on luonnonsuojelun menestystarina, mitä emme olisi 50 vuotta sitten pystyneet edes kuvittelemaan. Suden pelastaminen on ympäristötieteelle vähintään samaa luokkaa kuin aikanaan sodanjälkeisten DDT-myrkkyjen uhkaaman merikotkan pelastaminen Suomen- ja Pohjanlahdella. Puhtia suden suojelu on saanut Värriön tutkimusasemalta yli puolen vuosisadan ajan. Suurin kiitos Suomen suden suojelusta kuuluu aseman perustajalle, Erkki ”Susi” Pulliaiselle.

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Näkökulma. 30.1.2020

Labels: Erkki Pulliainen, luonnonsuojelu, susi, suurpedot, Värriön luonnonpuisto

Aloitin eilen myyränpyynnin 3 vk myöhässä. Tulos ei varmaan muutu myöhästymisestä. Keli on hyvä, vaikkakin sateinen. Lämmintä kolmisen astetta ympäri vuorokauden.

Hiiripöllö, punakylkirastas, punatulkku ja viherpeippo tuli havaittua aamupäivällä (siis eilen). Iltapäivällä koppelo katseli ohikulkijaa Kotovaarassa, pomppasi lopulta siivilleen. Ukkometso oli ruokaillut männyssä - puun alla oli hakomispaskaa.

Tänään kiersin pyydykset ensimmäisen kerran. Saalista oli kovasti, tuleekohan ennätys. Pari 17 cm mittaista lapinmyyrääkin tuli, vanhoja elukoita. Kaikkea muutakin tavallista näkyi olevan. Kuvissa peltomyyrä, ylh. peltomyyrä, kaksi lapinmyyrää ja metsämyyrä. Tunturisopuleita ei nytkään ollut.
Punatulkun näin pihalla aamulla. TH

Tapani kertoi Tuntsalla liikkuvan susia ja karhun. Pulmusia hän oli nähnyt Suoltijokiseudussa 5 + 5 yks. Tarmo kertoi aseman jänisten olevan vielä aika harmaita pari päivää sitten. Ilm. nuoret jänikset vaihtavat puvun myöhemmin kuin aikuiset. TH

Labels: hiiripöllö, jänis, karhu, koppelo, lapinmyyrä, metsämyyrä, metso, peltomyyrä, pulmunen, punakylkirastas, punatulkku, susi, viherpeippo

Yöllä pakastui. Asemalla oli 11-12 astetta ja Yli-Nuortilla -20 astetta. Päivän mittaan pilvistyi ja lämpötila nousi -7 asteeseen. Aivan tyyntä oli.

Koppelopari hakoi muutama sata metriä asemasta länteen. Pitkänjängän maisemissa oli ukkometso ja Kynsikankaalla toinen hakomassa. Hauhon jänkärämiältä löytyi kaikkiaan 5 mustaa metsoa hakomasta.

Teeriä näin yhden Ainijärvellä ja mahd. toisen Yli-Nuortin varrella. Tai sitten se oli haukka, joka lähti jo satojen metrien päästä. Ainikuusikossa lähti riekkopari.

Poromies näki hirven hyppäävän väliaidasta yli Kynsikurulla, minäkin näin jäljet. Elukka oli kuulemma melko pienikokoinen. Iso sen sijaan oli hirvi, jonka löysin myöhemmin Kynsivaaran ylärinteestä. Sonnilla oli n. 4 piikkiä puolellaan, edelleen sarvet päässä.

Hirviä tuntuu vielä olevan, kertoili hirvenpyytäjä Ainikuusikossa. Samaan aikaan kuului lähistöltä kahden koiran haukkua.

Ahmanjäljet löytyivät Nuorttitunturista ja myös Tippaojan varrelta. Varmaan sama eläin ollut liikkeellä. Suden vanhempia jälkiä näkyi Peltoselässä.

Peltoselässä kuulin myös kirjosiiven ääntä. Vielä ne eivät ole kaikki häipyneet. Ja Ainijärvellä tuli talitintti aivan viereeni autokatoksessa, melkein kädelle. Olikohan sillä nälkä. Ei ollut mitä antaa.

 TH

Labels: ahma, hirvi, kirjosiipikäpylintu, koppelo, metso, riekko, susi, talitiainen, teeri

Pitkän, viikkojen mittaisen pilvisyysjakson jälkeen vihdoin kirkastui. Illalla jo oli taivas tähdessä, ainakin Kemijärvellä. Aamulla pilviä oli jonkin verran, mutta aurinko näyttäytyi monin paikoin työmatkan varrella. Pakkanen vaihteli 10-14 asteen välillä.

Teeriä näkyi siellä täällä, 50 yks. ei riitä tälle päivälle. Viimeiset lensivät aseman luona etelän suuntaan. Myös pyitä näkyi parissa paikkaa. Riekon näin tunturissa, mutta metsot pysyivät piilossa.

Sotajoella näin pyrstötiaisparin matkalla tien yli SE. Metsässä oli ilm. lisää äänistä päätellen. Jokohan pyrstötiaiset palailevat  takaisin etelän suuntiin?

Hiiripöllöjä ei näkynyt automatkan varrella, mutta kelkkamatkalla kyllä. Ainikuusikossa istui yksi kuusenlatvassa ja Ykkösen pohjoispuolella toinen.

Lunta muuten on vajaat kaksikymmentä senttiä.

Susia on kuulemma tapettu erikoisluvilla 5 Kemin-Sompion puolelta. TH

P.S. Eipä kannata aina luottaa kuulopuheisiin. Susia onkin tapettu vain 2, minkä verran on erikoislupiakin ollut. Korjaus tuli paikallisilta poromiehiltä. Pahoittelen virhettä.

Labels: hiiripöllö, pyrstötiainen, pyy, riekko, susi, teeri

Riistakamera kuvasi ohikulkijoita rajan varressa Hirvasjokiseudussa aikaisempien kesien tapaan. Se laitettiin jo toukokuulla, mutta kulkijoita oli vain joku hirvi. 18.6.-6.7. aikana kulkijoita oli 17-18 hirveä, susi ja urosmetso. Susi oli ollut liikkeellä kaakon suuntaan 26.6. klo 22.58 ja metso 25.6. klo 3.40. Hirvet liikkuivat yleensä illasta aamuun. TH, TK

Labels: hirvi, metso, susi

Aamun työmatkalla 9.12. näin toistakymmentä teertä (k), lähinnä Pelkosenniemen ja Savukosken välillä, 2 riekkoa ja Tapani näki ukkometson lähtevän hakomasta Nuorttiaavan etelälaidalla.

Pakkasta oli Yli-Nuortilla 36.5 astetta puolenpäivän maissa ja yöllä sitä oli ollut 40 astetta. Aurinko paistoi vielä heikosti Nuorttitunturin lakeen. Asemalla oli enimmillään -18 astetta.

Aseman johtoporukka Markku Kulmalan johdolla (Pertti Hari, Tuukka Petäjä, Jaana Bäck) ja työsuojeluryhmä (Pirjo Kekäläinen, Seija Lemettinen ja Merja Soosalu) tulivat asemalle 9.12. iltapäivällä. Seuraavana aamuna ennen puoltapäivää he lähtivät takaisin, osa hiihtäen.

Pakkanen oli jo hellittänyt ja oli vain -12 astetta, mutta länsituuli jäähdytti.

Aseman ruokintapaikalla kävi vilskettä, kun viisi kuukkelia (k), 3 hömötiaista ja muutama lapintiainen kävivät ruokailemassa. Ilmeisesti oravakin on käynyt jäljistä päätellen. Nyt sitä ei näkynyt. Viime aikoina on luonnossa ollut hiljaista. Joku kanalintu on näkynyt ja maakotkasta on Tarmolla pari havaintoa, mutta pöllöt ovat kadoksissa. Ilveksiä on ilmeisesti pari jossain lähitienoilla ja ahmakin on liikuskellut. Susia on tapettu luvilla useita Sallan ja Savukosken puolelta. Karhujakin kaatui viisi Pohjois-Sallasta, mutta Savukoskella niistä on vain vähän havaintoja, mutta on kuitenkin.

Aseman mittakepissä on lunta 43 senttiä. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. TH

Labels: ahma, hömötiainen, ilves, karhu, kuukkeli, lapintiainen, metso, orava, riekko, susi, teeri

Kiersin lenkin rajan varresta Saulle ja sitä kautta asemalle. Vanhoja sudenjälkiä näkyi aitavarressa. Ilves oli tullut etelän suunnasta ja tappanut hirvaan toissa yönä Sauojan latvoille. Jälkiä näkyi myös Hauhonjängällä.

Riekkoja näin 3 parven ja ukkometsoja 4 parven matkan varrella. Urpiaisiakin näkyi kaksi yksilöä.

Hirvasjoella rajan varressa oli pakkanen ihistänyt kosken tukkoon ja vesi oli levennyt metsiin ja jäätynyt. Kuvassa kelkkapolanne on jäänyt veden alle.

Aseman johtoporukka halusi löytää kylmimmän paikan Nuorttiaavalla ja sitä varten veimme eilen mittarin aavan länsipäähän. Aamulla siellä oli pakkasta 27.1 astetta, kun taas vanhassa mittauspaikassa oli vain 23 astetta. Mitähän siellä on lie ollut silloin, kun vanhassa mittauspaikassa mitattiin -51 astetta? TH

P.S. Vesa näki maakotkan lentävän itää kohti Nuorttiaavalla, kun hän mittaili siellä lämpötiloja.

Labels: ilves, maakotka, metso, riekko, susi, urpiainen

Automatkalla näin n. 400 yks. tilhiparven Kaakkurivaarassa. Lisäksi näin yhden teeren ja Kakkisessa kaksi närheä.

Ainijärvellä huomasin pulun pihapiirin tiellä klo 10.55. Lintu oli punaruskea, jollaisia en ole Itä-Lapissa nähnyt. Todennäköisesti lintu on Venäjältä, missä sen värisiä puluja kyllä on näkynyt.

Mutta vertailin lintua toisen samanlaisen kanssa, jonka näin vartion pihalla 5.10.2007. Lintu on lähes täysin samannäköinen. Näyttää siltä, että kysymyksessä on sama lintu, muutamassa vuodessa höyhenpuku on vain hieman kaunistunut iän myötä. Ajankohta on lähes päivälleen sama ja käyttäytyminen samanlaista. Mistähän kaupunkilinnun vaelluskäyttäytymisestä siinä tapauksessa olisi kyse? Voi olla, että lintu on käynyt täällä muinakin vuosina, mutta en ole ollut sitä havaitsemassa.

Parin tunnin päästä en pulua enää nähnyt.

Ohessa kuva kyyhkystä (al.) ja vertailuksi kuva vuodelta 2007 (yl.).

Ainijärvellä uiskenteli naarasalli ja pihapiirissä kuulin pajusirkun, punatulkun ja peipon.

Kävelymatkalla asemalle tapasin pyrstötiaisparven (kuvassa 4 yks.) Värriöojan maastossa. 7 virkeää sirkuttajaa matkasi melko vauhdikkaasti länsiluoteeseen. Muita havaintoja olivat 2 koppeloa, 2 teertä ja 2 puukiipijää, kaikki erikseen. Rastaita on edelleen 4 lajia paikalla. Tarmo näki Ainijärven reissulla myös pyyparven.

30.9. oli karhu kaatunut ja kuollut Kuivahaaranselässä. Se oli n. 100 kilon luokkaa. Parin suden jäljet oli nähty Vedenjakajalla.

Lämpötila oli tänään vajaa 10 astetta ja oli tyyntä. Iltapäivällä ja illalla satoi vettä. Muutama päivä sitten oli tullut lunta maa valkeaksi.

Labels: alli, karhu, koppelo, pajusirkku, peippo, pulu, punatulkku, puukiipijä, pyrstötiainen, pyy, susi, teeri, tilhi

Eilen työmatkalla näin hiiripöllön Lattunassa ja 3 teertä Yli-Nuortin varrella.

Illalla 8. jälkeen hiiripöllö istui kuusen latvassa Kuutsjärven eteläpuolella.

Tänään kävin rajan varrella. Sudet olivat käyneet tappamassa poron Kotkakurulla ja palanneet Venäjän puolelle. Poromiehet olivat myös todenneet tapauksen. Raadolla oli puolenpäivän aikoihin kevään ensimmäinen talitiainen, koiras.

Talitiaisia (k) näin lisäksi koiraan Petäjä-Pulkan itärinteella ja rinteen alla rajan varrella oli pariskunta, koiras ja naaras. Mistä lie lähteneet, mutta parina olivat varmaankin etsimässä itselleen pesimäaluetta. Iltapuoleen kuulin vielä aseman ruokintapaikan luonakin talitintin särinää. Eilen vielä ei kuulunut mitään.

Talitiainenhan on täällä muuttolintu, tai ainakin sen kaltainen. Se ei menesty erämaassa talvella, koska ei osaa tehdä ruokavarastoja puihin eikä edes käyttää toisten varastoja. Se selviää jatkuvalla ruokinnalla kyllä läpi talven hyvinkin, kylmän kanssa se tulee toimeen. Keväin ja syksyin talitiaiset vaeltelevat laajasti ja kesällä ne kyllä pärjäävät erämaassakin ilman ruokintaa. Yleisimmin ne ovat kyllä ihmisen seuralaisia ja tämän päivän linnutkin kävivät minua moikkaamassa, lähimmillään parin metrin päässä.

Ylimmäisen Papuhaaran pohjoispuolella karhu oli kävellyt rajan polannetta satakunta metriä ja mennyt sitten Venäjän puolelle sekin kuten sudetkin. Karhu oli tullut etelän suunnasta ja muutaman kilometrin vastajälkeen seurailtuani en todennut sen saaneen saalista. Karhun etukäpälän leveys oli n. 16 cm.

Nuori metso oli lentänyt lanka-aitaan Pirunkurun eteläpuolen muristalla (2 k). Linnut olivat käyneet sitä nokkimassa. Se on varmaan yksi 3-4:stä metsosta, jotka ovat asustelleet talven aikana alueella. Kaikkiaan muistan tämän lisäksi kolme tapausta lähistöltä muutaman sadan metrin matkalta, jolloin urosmetso on lentänyt aitaan ja kuollut.

Kanalinnuista näin lisäksi yhden poikametson Rakitsan pohjoisrinteeltä (k), kolme teertä ja kolme riekkoa matkan varrelta. Ainijärvellä oli aamulla yhdeksän pulmusen parvi.

Sää on ollut viime päivinä sateista ja plussan puolella. Tänään avautui taivas, mutta lämmintä piisasi, varmaan 5 astetta. Lumi oli aika sosetta. TH

Labels: hiiripöllö, karhu, metso, pulmunen, riekko, susi, talitiainen, teeri

Laitan tässä Jannen ja Juhan kuvia viime päiviltä, mitä he olivat asemalla ja puiston alueella. Kuvat on otettu 8-10.4. Kuvissa on riekko Petäjikkö-Pulkalla, riekot Värriö II:lla, maisemat Saun kuruilta ja Syväkurulta, suden jälki ja hiiripöllö Kuutsjärvellä. TH, kuvat Janne Svärd, Juha Kaistila

Labels: hiiripöllö, riekko, susi

Hirvasjoella olivat sudet käyneet Suomen puolella ruoanhankinnassa. Naarasporo oli tapettu joen jäälle muutama sata metriä rajasta ja peräpäätä oli syöty. Myös nuorta naarasporoa oli purtu kurkusta, mutta se oli vielä hengissä. Raanakko makasi rinteessä ja nousi vaivalloisesti ylös mennessäni lähelle. Se jäi seisomaan paikalleen ja oli siinä vielä n. tunnin päästä samassa asennossa.

Poronraadolta lähti kymmeniä korppeja, varis, harakka ja vanha merikotka (k oik.). Myös kuukkelit ja lapintiaiset ääntelivät lähistöllä, joten on poronlihalla ottajia täällä erämaassakin. Myöhemmin vanha maakotka lensi alueen yli
(k vas. alh.). Paikalla kuulin palokärjen äänen, mitä en ole talven aikana kuullutkaan ja pohjantikka naputteli kuusta lähistöllä.

Sudet olivat menneet takaisin rajan toiselle puolen. Samalla tavoin ne ovat käyneet jo muutaman viikon täällä tai lähialueilla Suomessa valtiovierailuilla. Tarmo on löytänyt niiden jäljiltä toistakymmentä poronraatoa.

Kuntaskurun itäpuolella kahlaili mäntykankaalla uroshirvi ja muutama sata metriä etelämpänä lähti yksinäinen vasa karkuun kelkanjälkeä pitkin. Seurasin vasaa jonkin matkaa, mutta mitään naarashirveä en nähnyt. Joko emä oli tapettu tai luultavimmin se oli hypännyt poroaidan yli Venäjän puolelle. Yksin jäänyt vasa oli kuitenkin hyväkuntoinen, joten se näyttää selviävän talvesta.

Metsoja näin kaksi päivän mittaan ja yhden koppelon Nuorttitunturin alla. Aamulla kuulin hiiripöllön pulinaa lammen eteläpuolella ja väki kuuli illalla pöllön pulputtavan kahdellakin suunnalla.

Janne ja Juha tapasivat päivän mittaan 5 metsoa, 6 riekkoa ja 6 yks. kiirunaparven Pikku Saulla. Tuntsajoen seudulla he näkivät hiiripöllön ja Sauojan maastossa näkivät kolme punatulkkua. TH

Labels: harakka, hiiripöllö, hirvi, kiiruna, metso, palokärki, pohjantikka, riekko, susi, varis

Tässä pari kuvaa sudesta, joka kävi 27.2. Hirvasjoen riistakameralla. Susi pysyi poroaidan toisella puolella. Susia kävi perättäisinä öinä paikalla, mutta kamera oli suunnattu liian alas, jotta toisella puolen aitaa olevat eläimet saataisiin kuvaan. Tarmo sääti ylemmäs ja susi kuvautti itsensä seuraavana yönä. Ei kuvat nyt mitään kymppikuvia ole, mutta parempia kuin ei mitään. TH

Labels: susi

Labels: hiiripöllö, hirvi, käpylintuja, metsäsopuli, metso, riekko, susi, teeri