Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Labels: hiiripöllö, järripeippo, karhu, kulorastas, laulujoutsen, maakotka, metso, peukaloinen, piekana, punakylkirastas, pyy, rautiainen, västäräkki

Labels: koppelo, metso, piekana, poronraato, riekko

Labels: isokäpylintu, jänis, karhu, koppelo, metso, piekana, riekko

6-7.9. oli vuorossa talousmetsien linjat. Kävin ensin B-linjan, jolla näin kaksi ukkometsoa. Tien varrella näin koppelon ja metson sekä linjan ulkopuolella vielä ukkometson.

Mutta tali-hömötiaisparvessa näin syksyn ensimmäisen taigauunilinnun (k). Parvessa oli vielä kaksi pajulintuakin (k). Pahasrovanselässä.

Muita lintuja kaksi hiiripöllöä, kolme piekanaa (k), 6+4 pohjansirkkua, 4 metsäkirvistä, peukaloinen, vihervarpusia, 2 isolepinkäistä, 10 isokäpylintua ja lapinsirkku.

Nuoren uroshirven näin rajan varressa.

Illalla katsellessani Rajavaaroista näin kaukana Venäjällä lumihuippuisia tuntureita.

A-linjalla näin kaksi teertä, joista ainakin toinen oli naaras. Linjan ulkopuolella n. 100 m linjasta näin 7 yks. teeripoikueen, jossa oli ainakin 4 naarasta ja 2 urosta. Myös koppelon näin linjan ulkopuolella.

Lisäksi 15 yks. isokäpylintuparvi, 4 peippoa, esiaikuinen merikotka (k), leppälintu, tiaisparvi jossa 2 pajulintua, metsäkirvisiä, vihervarpusia, isolepinkäinen, hiiripöllö ja räkättejä matkalla NW. Myös nuoren uroshirven näin taas, mutta eri elukan.

Ensimmäisenä päivänä oli aika kirkasta, mutta toisena satoi aamusta pitkään. Lämpötila oli keskim. 8 astetta. TH

Labels: ampuhaukka, hiiripöllö, hirvi, isokäpylintu, koppelo, lapinsirkku, merikotka, metsäkirvinen, metso, pajulintu, peukaloinen, piekana, pohjansirkku, taigauunilintu, teeri

Labels: hiiripöllö, kanahaukka, karhu, koppelo, kuukkeli, lapintiainen, maakotka, metso, niittykirvinen, pajulintu, piekana, taviokuurna, tuulihaukka

Aamun työmatkalla näin ukkometson Värriöjoentiellä. Piekana laskeutui lähelle puunlatvaan, vaihtoi toiseenkin, mutta ei uskaltanut käydä kimppuun. Metso ei näyttänyt sitä oikein pelkäävänkään. Piekanahan on etupäässä myyränsyöjä.

Kyörteslammen maastossa näin hiiripöllön ja vähän kauempana nuoren ketun.

Illalla piekana lensi Kuutsjärven yli ja istahti puunlatvaan. Lammella uiskenteli telkkä, mutta piekana ei alkanut pyytämään sitäkään.

Aika viileätä on ollut viime aikoina ja sateistakin. Tänään lämpeni 17 asteeseen. Vesi on korkealla.

Männyn vuosikasvaimet ovat jääneet tänä kesänä täällä lyhyiksi. Metsäntutkijat arvelevat syyn olevan kylmässä viime kesässä.

Niin, haarapääskyjä oli kertynyt satakunta langoille Arvospuolella Pelkosenniemellä.TH

Labels: haarapääsky, hiiripöllö, kettu, metso, piekana

Aseman kanalintulinjalta odotin ainakin jonkinlaista tulosta. Yllätys oli, kun siellä ei näkynyt yhtään kanalintua 9.8. Pari tuoretta ukkometson siipisulkaa kuitenkin näin, joten linnut olivat piilossa.

Hirviä näin nuoren sonnin ja naaraan ruokailemassa Pitkälläjängällä. Naaras pani maate syönnin päälle.

Porot ovat jo kesäpuvussa.

Piekanat huutelivat Puolivälinjängän mäellä ja tavipoikue löytyi lampareesta.

Urakoitsija näki kuulemma nuoren karhun varhaisaamuna 10.8. Tulppion tiellä.

Sinirintoja ja muitakin varpuslintuja näkee muutolla. Ensimmäinen rinta oli Kuutsjärven pusikossa 5.8. TH

Labels: hirvi, karhu, piekana, poro, sinirinta, tavi

Kävin Monchegorskissa parin päivän reissun. Siellä on myyräkannat romahtaneet. Alex Giljazovin mukaan piekanoita ei ole juuri ollenkaan, eikä muitakaan myyränsyöjiä. Tammikuussa siellä oli yli 50 asteen pakkasia, jopa 54 astetta. Meillä oli vain n. -40 astetta enimmillään. Olisiko siinä syy romahtamiseen?

Monchegorskin ja Lapin luonnonpuiston alue on vajaa 150 km Värriöltä linnuntietä. Ja täällähän myyriä ja piekanoita on joka lähtöön. Luonto on ihmeellinen. (kuva Kantalahdelta länteen Rjabina-joki (pihlaja)) TH

Labels: piekana

Eilen istuskeli aseman lähipuissa nuori hiiripöllö. Se oli yksinäinen, mistä lie tullut. Pärjää kai jo omillaan.

Myyriä on edelleen maastossa pöllöille ja muille. Kuntasjoen varrella kuvasin lapinmyyrän. Piekanoita on mahdollisesti jopa viisi pesällistä puiston alueella, ja ulkopuolella lisää.

Kuntasjokivarressa metsäviklo valitteli sitä, että olin liian lähellä sen poikasta, tai pesää. Sekin joutui kuvatuksi. Voi verrata liroon, joka on luontopäiväkirjassa toukokuun loppupäivinä.

Naarastavi laskeutui koiraan kanssa lampareeseen Pulkan alla pari päivää sitten. Satuin olemaan vieressä.

Pulkalla kuulin myös kanahaukan huutoa. Liekö sillä pesä vyöhykkeen puolella?

Arppen Laura oli nähnyt oravan ryöstävän poikasen saunan västäräkinpesästä. TH

Labels: hiiripöllö, kanahaukka, lapinmyyrä, metsäviklo, orava, piekana, tavi, västäräkki

Kolmena aamuna on nyt tullut laskettua lintuja. Tänä aamuna oli koleaa, + 4 astetta klo 4. Ja pilvistä. Iltapäivällä sentään aurinko lämmitti 12 asteeseen.

Urpiaisia on edelleen vähän, vihervarpusia mukavasti. Piekanoita on ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin  minun aikana. Pesiä puistosta löytyy varmaan puolenkymmentä. Tänään oli Pulkan päällä vierekkäin sinisuohaukkakoiras ja piekana. Hirvasjoen latvalammen pisteeseen sain 13 lajia, mm. riekon ja metson.

Eilen löysin keltavästin pesän (k) koivumetsästä, 5 munaa, lapintiaisen, piekanan ja taviokuurnan pesät Nuorttiaavan maastosta. Uroshirvi näkyi jolkottavan aavalta pois. TH

Labels: hirvi, keltavästäräkki, lapintiainen, piekana, sinisuohaukka, taviokuurna, urpiainen, vihervarpunen

Muutaman päivän Venäjän reissulta palatessa iltasella 15.4. näimme lapinpöllön Vermajoelta itään ja ketun Alakurtin kaatopaikan luona. Säät olivat hienot, harmittaa vain kun joutui olemaan kaupungissa.

Labels: hiiripöllö, kettu, lapinpöllö, piekana

Kotimatkalla 12.10. näin alkumatkasta kaksi piekanaa. Molemmat lähtivät puusta suuntaan SW, siis varmaan muutolla. Hiiripöllöjä sattui silmiin kaikkiaan viisi. Koppeloita näin kaksi ja urosteeriä samoin.

Takaisintullessa 19.10. oli kaksi hirveä pellolla Kemijärven alueella ja hiiripöllö pellon laidalla iltasella. Alkumatkasta oli myös kettu syömässä jänistä tiellä. Myöhemmin näin ilm. hiiripöllön lennossa pimeässä. Mönkijän valoissa näin vielä pari myyrää ja karhunjäljet. TH

Labels: hiiripöllö, hirvi, karhu, koppelo, piekana, teeri

Yöllä oli muutama aste pakkasta. Aamu oli kirkas, mutta ko 8.40 alkoi sataa lunta, kuten oli suurin piirtein luvattukin. Iltaan mennessä tuli kymmenkunta senttiä. Lämpötila oli päivällä nollan vaiheilla.

Kävin autolla aamulla pikku lenkin ja sen aikana näin hiiripöllön, piekanan ja merikotkakin oli haaskan luona. Myös kanahaukka lensi akkateeren perässä lähietäisyydellä, mutta ei saanut kiinni ja luovutti nopeasti.

Rastaita on vielä maisemissa kaikkia 4 tavallista lajia, muut muuttolinnut ovat vähissä. Ainijärvellä oli 3 peippoa.

Orava oli vielä kesäpuvussa Kotovaarassa (k) ja jänis Kuutsjärvellä. Toisilla oravilla on kuitenkin jo harmaa talviturkki päällä.TH

Labels: hiripöllö, jänis, kanahaukka, kulorastas, laulurastas, merikotka, orava, peippo, piekana, punakylkirastas, räkättirastas, teeri

Saariselkä on hienoa aluetta, varsinkin itäosa lähellä rajaa ja siellä on mukava käydä. Tunturiselännehän alkaa nelostien tienoilta ja sitä riittää 50-60 km, Suomen puolella. Saariselkä jatkuu kuitenkin Venäjän puolella jopa vielä pitemmästi, 60-70 km, riippuen miten lasketaan.

Vanhojen tietojen mukaan itse Saariselkä alkaa vasta Luirojärveltä itään ns. Sodankylän Saariselkänä. Rajalta itään sijaitsi taas Petsamon Saariselkä, niinä aikoina, kun Petsamo kuului Suomeen. Senkin alueen itäpuolella jatkuu selänne vanhan rajan takana parikymmentä kilometriä, riippuen mistä kohtaa lasketaan. Venäjällä ei kuitenkaan käytetä Saariselkä-nimeä eikä alueella retkeillä siinä mielessä kuin Suomessa.

Värriötunturiin näkyy Saariselänne Sokostilta alkaen ja päättyen itäisimpiin lakiin Lounajärven tuntureille 60-80 km päässä pohjoisen suunnilla. Joutsenpää korkeimpana on tämä alue näkynyt ja ikäänkuin houkutellut katsojaa monet vuodet. Vasta muutama viikko sitten katsoja ryhtyi toimenpiteisiin tämän salatun maan kokemiseksi.

Eli siis kävin alueella 9-16.9 2015, tunturialueella 4 päivää. Kiitokset Heikki Kauhaselle ja varsinkin Jorma Luotiolle, jotka ovat käyneet alueella useita kertoja, suuntasin kulkuni alueen itäisimpiin osiin, Lounajärven tuntureille, mitkä suurimmaksi osaksi sijaitsevat vanhankin rajan itäpuolella. Ilmeisesti se alue on komeinta seutua tuolla Itä-Saariselällä.

Lounajärvelle on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä Luttojokivarren asfalttitieltä ja kymmenen kilometriä siitä pääsin polkupyörällä metsätaloustietä. Siihen vielä lisäksi 40 km rajalta pyöräilyä ja patikointia vanhaa tienpohjaa. Toki muitakin tapoja on.

Luton ja tunturien välinen alue on kosteaa ja tiheää nuorta metsää suureksi osaksi. Vaivaiskoivu ja suopursu ovat hyvin yleisiä. Metsät on suureksi osaksi käsitelty. Joskus 50-luvulla Lounajärvellä toimivat geologit ja sitä perua ovat muutamat tienpohjat (traktornaja) alueella. Näissä vaiheissa ilm. hakattiin Lounajärven ympäristökin. Tienpohjia on hyvä käyttää alueella siirtymiseen, koska itse metsä ei ole mitään patikointimaastoa.

Lounajärvi on luonnonkaunis järvi hietikkorantoineen, niemineen ja saarineen. Edelleen, vaikka venäläiset ovat jättäneet vahvan kulttuurillisen jälkensä olostaan alueella, esim. lasinsirpaleita löytyy hiekkarannoilta ja vedestä muun romun muassa. Ym. Järven pituudeksi arvioin 15 km, leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä metristä pariin kilometriin.

Järven pohjoisrannalla asui 1930-luvulla helmenpyytäjä Huhti-Heikki, joka joutui jättämään paikan talvisodan alettua. Hänen luonaan kävi vierailulla metsäalan tutkija ja toimija ja myöhemmin Helsingin yliopiston metsäprofessori Valter Keltikangas. Tästä matkasta ym. Keltikangas kirjoitti kirjan Seitsemän tuntia erämaata, tosin vasta v. 1977 kirja julkaistiin.

Lounajärven eteläpuolella on ns. 7 tunnin laakso, missä Keltikangas kävi ihastelemassa kirveenkoskematonta metsäaluetta sen seitsemän tunnin ajan. Kuljin tuon laakson poikki vanhaa tienpohjaa ja totesin alueen aarniometsäaikojen olevan aika lailla mennyttä. Metsänhakkuut ja ilm. palotkin olivat muuttaneet pääosan alueesta aivan toisen näköiseksi, ilm. jo ennen kirjan kirjoittamista. Vain vanhan rajan itäpuolen rinteessä oli vanhaa kuusikkoa. Samanlaista kuusikkoa löysin myöhemmin tunturien eteläpuolelta laajasti. Laakson itäosassa en käynyt, mutta kauempaa katsellen sekään ei juuri kummemmalta näyttänyt, liekö sinne joku sirpale sattunut jäämään. Samat toimenpiteet, jotka olivat olleet käytössä järven eri puolilla, oli ilm. toteutettu sielläkin. Keltikankaan kirjan arvoa nämä eivät kuitenkaan heikennä.

Tunturimaasto on selvästi saariselkämäistä. Lakien korkeus enimmillään n. 650 m (Lounatunturi (k), Saukkoselkä, Luovapää ja Njurmtunturi) ja rinteet loivia tai keskijyrkkiä, jyrkkiä pahtoja siellä ei ole, en ainakaan nähnyt. Korkeuserot ovat kuitenkin yleensä suurempia kuin Suomen puolella. Kuvasin Värriön Sauoivan Luovapään rinteeltä.

Suomen puoleen verrattuna suuri ero on jäkälän määrä. Väliin tunturipaljakka on aivan valkoisenaan ja siellä täällä koivikossakin on kuin lumilaikkuja. Jäkälämaton paksuus vaihtelee 10-20 cm välillä. Suomen Lapissa oli muuten samanlainen tilanne ennen tehoporonhoidon aloittamista. Myös tunturikoivikot ovat rehevämpiä ja kuusikoissa luppoa alaoksille asti.

Halusin nähdä ja kuvata, paitsi maisemia, myös tunturipeuroja, joita alueella saamieni viestien perusteella asustaa. Peuroja on kuitenkin niin vähän, että jäkälä ilm. koko ajan vain lisääntyy. En tiedä, onko venäläisillä käsitystä niiden määrästä, mutta ilm. Itä-Saariselältä ainakin 100 peuraa löytyy (Jorma Luotio). Kauempana sijaitsevassa Lapin luonnonpuistossa niitä arvioidaan olevan n. 800 yks. Lapin puisto on UKK-puiston laajuinen, mutta ei mitenkään aidattu, joten peurat pääsevät leviämään sieltä vapaasti.

Peuroja löysin kiikaroimalla tunturien rinteitä, ensin kolmen uroksen porukan Saukkoselästä. Niiden karattua tuli vastaan yksinäinen iso hirvas. Kaikki olivat tosi arkoja. Myöhemmin samana iltana Njurmtunturissa (Njuorram) avotunturissa kilometrien päässä tästä kulki telttani ohi 27 eläimen tokka. Siinä oli monenlaista elukkaa, vasaa, vaadinta, urosta.

Tämän jälkeen näin vielä yhden uroksen lähes pimeässä. Enempää peuroja en nähnyt. Karhuja näin, mutta niistä ei tässä yhteydessä enempää (kuva sentään).

Erikoista oli tunturisopulien määrä. Kuolleita sopuleita näin jo tiellä muutama kilometri Luttojoen jälkeen. Kaikkiaan 13 tunturisopulia näin kuolleina teillä ja kolme muualla. Teillä lisäksi 2 kuollutta metsäsopulia ja yksi harmaakuvemyyrä. Elävinä näin tunturissa 3 tunturisopulia. Suomen rajan jälkeen sopulit loppuivat. Täällä Värriötunturissa olen tunturisopulin nähnyt viimeksi v. 1993.

Sopulien ja muiden jyrsijöiden esiintyminen oli johdattanut myös petoja paikalle. Sinisuohaukkoja näin tunturissa 3 yks., piekanoita 3, tuulihaukkoja myös 3, suopöllöjä 2 ja hiiripöllöjä kuulin tai näin joka yö, jonka vietin metsässä, siis 6 yks. + 1 muu. Muita petolintuja olivat Luton tienvarrella tapaamani merikotka ja maakotka, tunturissa nuori maakotka muutolla korppien ahdistamana. Vielä Saukkojärvellä läh. Lounajärveä tapasin nuorehkon merikotkan (k). Tunturissa lentävää koiraskanahaukkaa ahdisteli korppi 13.9.

Lounajärvellä oli kettu kaivanut pesäkoloa ja laukkonut rantahietikolla. Näinkin sen istuskelemassa rantakivillä.

Muita lintuja tunturissa olivat lapinsirkut vielä 14.9. ja 3 pulmusta samoihin aikoihin. Mahdollisesti tunturikiuruja oli 5 porukka 13.9. Linnut näin ja kuulin liian kaukaa. Kiirunoita näin yhden ja mahd. vielä 5, ellei ne olleet riekkoja. Samassa porukassa oli ainakin 3 riekkoa. Riekkoja näin vielä 12 yks. parven ja 5 yks. parven, 3 yksinäistä ja yhden parin, metsätaipaleella 5 yks. porukan. Teeriä 6, metsoja 3 k, 4 n ja 2 pyytä, niistä vain 1 koppelo tunturialueella.

Pikkulintuja vielä tiltaltti lounajärvellä 15.9., taigauunilintu Koallanjoen eteläpuolella ja toinen tienvarren männikössä kilometri tullista 16.9. Kerran kirjosiiven ääntä, metsäkirvinen, leppälintu 12.9., hippiäisiä, vihervarpusia. Tylli Lounajärvellä 14.9., 7 kuikkaa myös, isokoskeloita ja muutama joutsen samassa paikassa, palokärki Saukkoselän rinteellä, isolepinkäisiä siellä täällä, rautiaisia melko paljon.

Yllättävän paljon oli lapintiaisia, varsinkin Luttojokivarressa parvi vähän väliä. Myös räkättejä oli paljon muutolla, suuntana NW jopa lähes 100 yks. parvi.

Paluumatka tapahtui suurin piirtein samoin kuin menokin. Kaikkiaan kävelin arviolta 100 km ja pyöräilin saman verran. Kaksi kalamiestä tuli yöksi parakkiin, jossa nukuin. He olivat liikkeellä Gaz-kuorma-autolla (tornigatsi). Muita ihmisiä en erämaassa nähnyt.  TH

Labels: harmaakuvemyyrä, kanahaukka, karhu, kettu, kiiruna, kirjosiipikäpylintu, maakotka, merikotka, metsäsopuli, piekana, riekko, sinisuohaukka, taigauunilintu, tiltaltti, tunturipeura, tunturisopuli, tuulihaukka, tylli