Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Vuodenajan kuvia. Tunturikoivu katkesi painavan lumitaakan alle Värriötunturissa tammikuussa 2006.


Photos of the season. Mountain birch (Betula pubescens ssp. czerepanovii) was broken under heavy snow in Varriotunturi fell (in January 2006)

Labels: hoarfrost, mountain birch, tunturikoivu, tykky

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii), hieskoivun alalaji on metsänrajan puu, joka kestää Pohjoismaiden puista parhaiten kylmää, (maa)lunta ja tykkyä. Tykyn siemen on huurre, jota tässä vuoden 2004 lokakuun puolivälin kuvassa on Värriötunturiin (Värriö ykköseen) jo syntymässä.


Mountain birch (Betula pubescens subsp. czerepanovii) is subspecies of Downy birch. It is the most durable tree species on arctic tree line in Finland and in neighboring countries. It endures best cold, snow on the ground and heavy snow on the branches. The seed for heavy snow is hoarfrost. Some hoarfrost is already seen in the photo from Varrio I fell, from mid October 2004.

Labels: mountain birch, tunturikoivu

Tummaksi on vetänyt tunturin maan (kuva Varriötunturista 10.10.2005). Riekonmarjan hohtava punaoranssi on tyystin hävinnyt, pari mustaa marjaa on siellä täällä. Tunturikoivun lehdet lekottavat maassa kellanruskeina. Vihreänä näkyvät enää puolukka ja karhunsammal.


The soil surface in Varrio fell (photo of 10.10.2005) is quite dark now as compared to situation two weeks ago. Alpine bearberry (Arctostapylos alpina) leaves have lost all the read; her berries show as black. The leaves of Mountain birch (Betula pubescens ssp. czerepanovii) look in the soil as brownish-yellow. As green only Lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) and Haircap moss (Polytrichum sp.) show up.

Labels: Arctostaphylos alpina, haircap moss, karhunsammal, lingonberry, mountain birch, puolukka, riekonmarja, tunturikoivu

Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi kaiken kesän. Pesä löytyi (29.9.2005) Värriö ykköseltä vasta kun koivusta olivat lehdet lähteneet.


Brambling (Fringilla montifringilla) made a well-masked nest in Mountain birch. It was so well-masked that we needed no leaves and ruskacolors behind, to note it. It was found on 29.9.2005 in Varrio I fell.

Labels: brambling, järripeippo, mountain birch, tunturikoivu

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii) on hieskoivun alalaji, joka tunnettiin aiemmin omana lajinaan nimellä Betula tortuosa. Tunturikoivu ei ole hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymä, vaikka ulkonäön perusteella voisi niin arvella. Lapissa tunturikoivua on koetellut Suomen mittavin metsätuho, 1960-luvulla. Tunturimittarin toukka nakersi lähes 90 prosenttia Ylä-Lapin koivikoista. Viidenkymmenen vuoden takainen koivutuho näkyy edelleen kaikkialla Ylä-Lapissa. Koivut eivät ole palanneet takaisin tuntureiden kupeille ja laaksoihin. Utsjoella koivutuhosta on jäänyt avotunturiksi, tundraksi 60 000 hehtaaria. - Kuvan (syyskuulta 2004) terve tunturikoivu kasvaa Värriö ykkösen ylärinteessä.


Mountain birch (Betula pubescens ssp. czerepanovii) is subspecies of Downy birch. Earlier the Mountain birch was given a full species status with name Betula tortuosa. Mountain birch is the only tree species in Finland which has suffered from massive insect damage. The autumnal moth (Epirrita autumnata) attacked Mountain birches in 1960s in northern part of Lapland. In large areas the moth caterpillars ate almost 90 per cent of all Mountain birch leaves and the trees started to die. The damage behind 50 years is still visible in Lapland as the Mountain birches have not yet reforested the slopes of fells and valleys between them. In Utsjoki area 60 000 hectares are still open tundra. - The healthy Mountain birch in the photo (from September 2004) grows in Varrio I fell.

Labels: autumnal moth, mountain birch, tunturikoivu, tunturimittari

Hieskoivu ja tunturikoivu ruskan perusvärin antavat, vaikka eihän sekään ruskeaa ole. Maisema Varriötunturien ketjun itäpuolesta. Keltaruskan huippu on tavallisesti puolivälissä syyskuuta (kuva 14.9.2006).


Downy birch Betula pubescens and the subspecies Betula pubescens ssp. czerepanovii give the yellow basic color for the September wilderness. The yellow peak is usually in the middle of September (here 14.9.2006). Scenery from the eastern side of Varrio fell chain.

Labels: hieskoivu, ruska, tunturikoivu