Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Labels: hirvi, isokäpylintu, merikotka, poro

Labels: kärppä

Labels: hirvi, kärppä, metso, orava, pyy, teeri

Vuodenajan kuvia,Värriön luonnonpuistoa lokakuun lopulla 2004.


Photos of the season, From Varrio strict nature conservation area, end of October 2004.

Labels: Pulkka fell, Pulkkatunturi

Labels: metso, talitiainen

Labels: kärppä, lumikko, valkoselkätikka

Ilmastonmuutoksen tutkimus alkoi hiilidioksidista joka Värriössä kiertää männyn neulasten ja ilmakehän välillä. Hiilidioksidin liikettä mitataan männyn latvaan kiinnitetyn määräajoin sulkeutuvan kyvetin avulla, kuten tässä Kotovaaran männyssä 26.10.2004. Kyvettiteorian kehittäjä on fyysikko - matemaatikko - metsätieteilijä Pertti Hari. Kyvettien teoriaan liittyvistä keksinnöistä ja itse kyvettien rakentamisesta piti huolta kuvassa mäntyyn nouseva Toivo Pohja. Hän on Juupajoelta kotoisin oleva kyläseppä, joka vihittiin mullistavien mittauskeksintöjensä jälkeen ja koko tieteellisen mittausprosessin keskeisen roolinsa pohjalta vuonna 1996 maatalous- ja metsätieteiden kunniatohtoriksi, katso https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003531928.html


The research on climate change started in Carbon dioxide which in Varrio forest circulates between Scots pine needles and atmosphere. The circulation of Carbon dioxide is measured with couvettes on the top of Scots pines, like here in Kotovaara on 26.10.2004. Periodically the couvette closes and "microclimate" air flows to analyzer. The digital data flows from Varrio to Helsinki. The father of the couvette theory is physicist - mathematician - forest scientist Dr. Pertti Hari. The technical innovator for the whole measurement chain is Mr. Toivo Pohja. Based on his innovation and central role in the research he was promoted into Doctor honoris causa in 1996.

Labels: climate change, fotosynteesi, ilmastonmuutos, photosynthesis, Scots pine

Ikimetsä on hiilen nieluvarasto, kesät ja talvet. Kuva 25.10.2004 Värriön luonnonpuistosta.


Old, unharvested forest, is the carbon sink (the carbon stock or carbon storage) over summer and over winter, like this Scots pine forest in Varrio reserve on 25.10.2004.

Labels: evergreen forest, ikimetsä

Välillä pikku pakkasta, välillä pikku sumua ja suojaa. Värriön Pirunkurun kynttiläkuuset (Siperian metsäkuuset - Picea abies ssp. obovata) eivät vaihtelusta välitä, tai eivät välittäneet ainakaan 24.10.2004.


In some days there is light frost, in some day there is less and it may be a bit foggy. The candle spruces (subspecies of Norway spruce - Picea abies ssp. obovata) in the Devil's canyon of Varrio, do not mind about fluctuating weather, or at least they did not mind on 24.10.2004.

Labels: candle spruces, Devil's canyon, kynttiläkuusia, Pirunkuru

Entisaikaan (vielä 1900-luvulla) eränkäynti alkutalven ja keskitalvenkin kairassa perustui yöpymiseen rakovalkealla. Siihen kaadettiin riittävän suuri männyn kelopuu. Niitä silloin kairassa riitti. Niiden kaataminen yölliseksi poltopuuksi oli (kirjoittamaton) jokamiehenoikeus; sitä se ei ole enää, eikä keloja juuri talousmetsissä enää olekaan. Tämän, Värriön nykyisen luonnonpuiston alueella (kuva 23.10.2004), Kuntasjoen varrella odottavan kelon viereen eränkävijä olisi lokakuun lopun illan suussa varmaan pysähtynyt.


In the older times (still in 1900s) the hunting in Lapland wilderness was based on night-camping at open fire. The best, for several hours burning firewood, comes from dead Scots pine trees, from "kelos". They were sufficient in old Scots pine forests. The cutting of kelos for firewood was every man's right. It is not any more; actually the dead Scots pines are now rather rare outside conservation areas. This kelo pine was waiting (23.10.2004) in Kuntasjoki area of Varrio park.

Labels: kelomänty, Scots pine

Kynttiläkuusia Värriötunturin kurun harmaudessa, valmiina tulevaan tykkyyn, kuva 22.10.2004


Candle spruces on the foothill of Varrio fell, ready for the period of heavy snow, tykky-snow. Photo of 22.10.2004.

Labels: candle spruces, kynttiläkuusia

Värriön Kuntasjoen varressa kasvavaa männyn ikimetsää ei ole koskaan hakattu. Uudistamisen on hoitanut metsäpalo, tässä ehkä 1900-luvun alkupuolella. Pohjoisen, männyn ikimetsä jää hiilen nieluvarastoltaan usein aika vaatimattomaksi - tropiikin sademetsään verrattuna. Kuva 21.10.2004.


This evergreen Scots pine forest along the Kuntasjoki river has never been harvested. The reforestation has happened only though natural forest fires. This site had been burning, perhaps, in the early 1900s. The arctic evergreen Scots pine forests are often quite modest carbon sinks (carbon stocks) - at least if you compare them to tropical rainforests. Photo of 21.10.2004.

Labels: Carbon sink, evergreen forest, ikimetsä

Kairan kiehtovimpia puita ovat kierteisesti kuivuneet kelot. Ihmetyttää taas tässäkin Värriön Kotovaaran kelossa (20.10.2004), miksi kierteet ovat aina vasemmalta oikealle kiertäviä, ylhäältä katsottuna vastapäivään. Kelopuun kiertymisestä on ajan mittaan käyty kansainvälisestikin keskustelua, mutta aivan todistettua teoriaa ei vieläkään löytyne.

Villein teoria perustuu tähtitieteeseen, jonka mukaan puu kiertyy ympyröille Maan kiertoa noudattaen. Puhutaan Maan pyörimisliikkeen poistovoiman eli coriolisvoiman vaikutuksista. Päiväntasaajan eteläpuolella ei kasva tavallista mäntyä, ei ainakaan kelopuiksi ehtineitä, eikä tätä teoriaa ole sillä tavoin todistettu.

Enemmän on saanut kannatusta teoria siitä, että puun solujen eri osat kasvavat vähän eri tahtiin (Seppo Vuokko: http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-103.html).

Solut synnyttävät jakaantuessaan sisäpuolelleen puuta ja ulkopuolelleen kuorta. Nuoressa puussa rakenteeltaan tiilimuuria muistuttava jälsisolukko on suoraa tai lievästi ylös vasemmalle kierteistä. Tavallisesti jälsisolut jakaantuvat siten, että tytärsolut ovat vierekkäin. Joskus solut jakautuvat myös poikittain, jolloin tytärsoluista toinen tulee toisen yläpuolelle. Solukolla on kuitenkin tilaa laajeta vain sivullepäin. Poikittaiset solunjakautumiset pakottavat solukon vinoksi, ja puun ikääntyessä sen vinoutuminen yhä vain kasvaa.

Vinot jälsisolut synnyttävät sisäpuolelleen vinoja puusoluja, joten puusta tulee kierteistä. Koska nuoren puun jälsisolut olivat suorassa, on sydänpuu suoraa vaikka pintapuu onkin vahvasti kierteistä.

Keloontuneissä männyissä kierteisyys joko näkyy tai se ei näy. Värriössä ja ylipäänsä itäkairassa, näkyvä kierre tuntuu menevän aina samaan suuntaan.


In old, dead Scots pines ("kelo-pines") you find often a spiralwise phenomenon under the fallen bark. In all stems the spiral seems to go counter clockwise (looking from above; looking parallelly: from left to right), like in this Kotovaara hill dead Scots pine (photo of 20.10.2004). Why the spiral is never clockwise?

There are two main theories, neither of them proved yet, however. The first theory relies on astronomy and rotation of our globe. That is why the spiral goes always to same direction. There are no Scotch pines growing south of the Equator, at least no dead kelo-pines, and we do not have this type of proof for the phenomenon.

The second theory relies on standard irregularities in the division of cells when Scots pines grow. For some reason these irregularities at micro level point always to same direction.

The spiral phenomenon is either visible or not visible. When you see it in Varrio or broader in Finnish Lapland the spiral seems always to be going counter clockwise.

Labels: kelomänty, Kotovaara, Nuorttitunturi

Pehmyt ensilumi jo sellaisenaan hiljentää luonnon ääniä. Ensilumen myötä viimeiset muuttolinnutkin ovat menneet. Kuvassa (lokakuun loppupuolelta 2004) hiljaisia kynttiläkuusia Kuntasjoen kurussa.


Soft first snow as such makes the wilderness more silent. By the first snow also the last migrating birds have gone. In the photo (from latter half of October 2004) the silent candle spruces are ready for winter in Kuntasriver canyon of Varrio.

Labels: candle spruces, Kuntasjoki, Kuntasriver, kynttiläkuusia

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii), hieskoivun alalaji on metsänrajan puu, joka kestää Pohjoismaiden puista parhaiten kylmää, (maa)lunta ja tykkyä. Tykyn siemen on huurre, jota tässä vuoden 2004 lokakuun puolivälin kuvassa on Värriötunturiin (Värriö ykköseen) jo syntymässä.


Mountain birch (Betula pubescens subsp. czerepanovii) is subspecies of Downy birch. It is the most durable tree species on arctic tree line in Finland and in neighboring countries. It endures best cold, snow on the ground and heavy snow on the branches. The seed for heavy snow is hoarfrost. Some hoarfrost is already seen in the photo from Varrio I fell, from mid October 2004.

Labels: mountain birch, tunturikoivu

Labels: hirvi, isokäpylintu, metso, palokärki, pikkukäpylintu, riekko, taviokuurna

Perinteisesti Lapissa on satanut ensilumen lokakuussa; näinä ilmastonmuutoksen aikoina emme voi olla enää varma että ensilumi säilyy marraksen puolelle. Kuvassa ensilumeen on peittynyt (lokakuun puolivälissä 2004) horisontissa Värriön luonnonpuiston Nuorttitunturi. Etualan rakka on Kotovaaraa.


Traditionally the first snow in Finnish Lapland comes in October. In these times of climate change we cannot be sure that the first snow stays until November. The Finnish word "Lokakuu" means muddy month. In Lapland the description should mean snowy month. In the picture (from mid October 2004) the first snow has covered Varrio nature reserve Nuorttitunturi fell in the horizon and Kotovaara hill in front.

Labels: ensilumi, Nuortti fell, Nuorttitunturi

Lapin kairassa vaeltaminen ja yöpyminen perustui aikoinaan yli 100 vuoden ikäisiin kelomäntyihin ja niiden kahdesta rungonpätkästä nopeasti viritettyyn rakovalkeaan. Se paloi tuntikausia tasaisesti ja saatoit nukkua sen vieressä, talvellakin. Kuusta ei rakovalkeassa juuri käytetty, ei senkään vuoksi että palava kuusi paukkui pihkaisuutensa vuoksi kiusallisesti kun yritit nukkua. Mutta eipä yli satavuotisia kuusikeloja olisi ollut rakovalkeoihin riittävästi. Siitä pitää tyvilaho huolen, kuten tässä Värriö ykkösen länsipuolen kuusikossa (kuva lokakuun puolivälistä 2005). Pystyyn keloutuneet ikikuusikot, niin sanotut itsemurhakuusikot, jäivät valokuvaamattomaksi legendaksi Lapin kairoissa.


Old, dead, over 100 year old Scots pines used to be the basic firewood for old times overnight campers in Lapland. Norway spruce was less favored in camping fires, also because its resin content miniexplodes the fire. How to sleep next to it! Over 100 years old Norway spruces are actually quite rare because of the forest decay fungi (like Heterobasidion). It weakens the stems and they fall down much earlier than is the case with Scots pine. This fallen Norway spruce was photographed west of Varrio fell in mid October 2005.

Labels: Norway spruce

Aamulla klo 8.30 aikaan oli mönkijäuran varrella metsokukko pitämässä soidinta neljälle koppelolle. Paikka oli Pitkänjängän pohjoispuolella. Yksinäiset koppelot olivat myös reitin varrella poroaidan jälkeen ja Ainikuusikon länsipäässä.

Labels: koppelo, metso, riekko, teeri, tervapääsky

astetta, mutta aamulla ja illalla oltiin lähellä nollaa. TH

Labels: koppelo, metso, peippo, poro, riekko, teeri