Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Vuodenajan kuvia. Tukevaa on Värriön tutkimusaseman päärakennuksen seinän kelo. Jo joulukuussa (kuva vuodelta 2005) sitä tukevuutta tarvitaan.


Photos of the season. Varrio research station has been built using specially died and dried Scots pine logs. They are excellent against winter coldness, which starts already in December (photo from year 2005).

Labels: kelomänty

Entisaikaan (vielä 1900-luvulla) eränkäynti alkutalven ja keskitalvenkin kairassa perustui yöpymiseen rakovalkealla. Siihen kaadettiin riittävän suuri männyn kelopuu. Niitä silloin kairassa riitti. Niiden kaataminen yölliseksi poltopuuksi oli (kirjoittamaton) jokamiehenoikeus; sitä se ei ole enää, eikä keloja juuri talousmetsissä enää olekaan. Tämän, Värriön nykyisen luonnonpuiston alueella (kuva 23.10.2004), Kuntasjoen varrella odottavan kelon viereen eränkävijä olisi lokakuun lopun illan suussa varmaan pysähtynyt.


In the older times (still in 1900s) the hunting in Lapland wilderness was based on night-camping at open fire. The best, for several hours burning firewood, comes from dead Scots pine trees, from "kelos". They were sufficient in old Scots pine forests. The cutting of kelos for firewood was every man's right. It is not any more; actually the dead Scots pines are now rather rare outside conservation areas. This kelo pine was waiting (23.10.2004) in Kuntasjoki area of Varrio park.

Labels: kelomänty, Scots pine

Kairan kiehtovimpia puita ovat kierteisesti kuivuneet kelot. Ihmetyttää taas tässäkin Värriön Kotovaaran kelossa (20.10.2004), miksi kierteet ovat aina vasemmalta oikealle kiertäviä, ylhäältä katsottuna vastapäivään. Kelopuun kiertymisestä on ajan mittaan käyty kansainvälisestikin keskustelua, mutta aivan todistettua teoriaa ei vieläkään löytyne.

Villein teoria perustuu tähtitieteeseen, jonka mukaan puu kiertyy ympyröille Maan kiertoa noudattaen. Puhutaan Maan pyörimisliikkeen poistovoiman eli coriolisvoiman vaikutuksista. Päiväntasaajan eteläpuolella ei kasva tavallista mäntyä, ei ainakaan kelopuiksi ehtineitä, eikä tätä teoriaa ole sillä tavoin todistettu.

Enemmän on saanut kannatusta teoria siitä, että puun solujen eri osat kasvavat vähän eri tahtiin (Seppo Vuokko: http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-103.html).

Solut synnyttävät jakaantuessaan sisäpuolelleen puuta ja ulkopuolelleen kuorta. Nuoressa puussa rakenteeltaan tiilimuuria muistuttava jälsisolukko on suoraa tai lievästi ylös vasemmalle kierteistä. Tavallisesti jälsisolut jakaantuvat siten, että tytärsolut ovat vierekkäin. Joskus solut jakautuvat myös poikittain, jolloin tytärsoluista toinen tulee toisen yläpuolelle. Solukolla on kuitenkin tilaa laajeta vain sivullepäin. Poikittaiset solunjakautumiset pakottavat solukon vinoksi, ja puun ikääntyessä sen vinoutuminen yhä vain kasvaa.

Vinot jälsisolut synnyttävät sisäpuolelleen vinoja puusoluja, joten puusta tulee kierteistä. Koska nuoren puun jälsisolut olivat suorassa, on sydänpuu suoraa vaikka pintapuu onkin vahvasti kierteistä.

Keloontuneissä männyissä kierteisyys joko näkyy tai se ei näy. Värriössä ja ylipäänsä itäkairassa, näkyvä kierre tuntuu menevän aina samaan suuntaan.


In old, dead Scots pines ("kelo-pines") you find often a spiralwise phenomenon under the fallen bark. In all stems the spiral seems to go counter clockwise (looking from above; looking parallelly: from left to right), like in this Kotovaara hill dead Scots pine (photo of 20.10.2004). Why the spiral is never clockwise?

There are two main theories, neither of them proved yet, however. The first theory relies on astronomy and rotation of our globe. That is why the spiral goes always to same direction. There are no Scotch pines growing south of the Equator, at least no dead kelo-pines, and we do not have this type of proof for the phenomenon.

The second theory relies on standard irregularities in the division of cells when Scots pines grow. For some reason these irregularities at micro level point always to same direction.

The spiral phenomenon is either visible or not visible. When you see it in Varrio or broader in Finnish Lapland the spiral seems always to be going counter clockwise.

Labels: kelomänty, Kotovaara, Nuorttitunturi