Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Vuodenajan kuvia. Kun Värriössä kuvaa lumisateessa joulukuun puolivälissä (tässä 2005) kamera kertoo automaattisesti, että valoa on liian vähän ja paukauttaa salaman päälle. Eipä niitä lumihiutaleita juuri muuten kuvassa saakaan näkymään. Ikimetsää Värriötunturin tyvellä.


Photos of the season. When you are photographing in Varrio in the middle of December (here 2005), especially when it is snowing, the camera tells you automatically that there is too little light. And gives lightning. Well, without lightning it is difficult to get the snowflakes into the photo. Here the old Scots pine forest is at the foothill of Varrio fell.

Labels: ikimetsä, kaamos, Scots pine, snowflakes

Ilmastonmuutoksen tutkimus alkoi hiilidioksidista joka Värriössä kiertää männyn neulasten ja ilmakehän välillä. Hiilidioksidin liikettä mitataan männyn latvaan kiinnitetyn määräajoin sulkeutuvan kyvetin avulla, kuten tässä Kotovaaran männyssä 26.10.2004. Kyvettiteorian kehittäjä on fyysikko - matemaatikko - metsätieteilijä Pertti Hari. Kyvettien teoriaan liittyvistä keksinnöistä ja itse kyvettien rakentamisesta piti huolta kuvassa mäntyyn nouseva Toivo Pohja. Hän on Juupajoelta kotoisin oleva kyläseppä, joka vihittiin mullistavien mittauskeksintöjensä jälkeen ja koko tieteellisen mittausprosessin keskeisen roolinsa pohjalta vuonna 1996 maatalous- ja metsätieteiden kunniatohtoriksi, katso https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003531928.html


The research on climate change started in Carbon dioxide which in Varrio forest circulates between Scots pine needles and atmosphere. The circulation of Carbon dioxide is measured with couvettes on the top of Scots pines, like here in Kotovaara on 26.10.2004. Periodically the couvette closes and "microclimate" air flows to analyzer. The digital data flows from Varrio to Helsinki. The father of the couvette theory is physicist - mathematician - forest scientist Dr. Pertti Hari. The technical innovator for the whole measurement chain is Mr. Toivo Pohja. Based on his innovation and central role in the research he was promoted into Doctor honoris causa in 1996.

Labels: climate change, fotosynteesi, ilmastonmuutos, photosynthesis, Scots pine

Entisaikaan (vielä 1900-luvulla) eränkäynti alkutalven ja keskitalvenkin kairassa perustui yöpymiseen rakovalkealla. Siihen kaadettiin riittävän suuri männyn kelopuu. Niitä silloin kairassa riitti. Niiden kaataminen yölliseksi poltopuuksi oli (kirjoittamaton) jokamiehenoikeus; sitä se ei ole enää, eikä keloja juuri talousmetsissä enää olekaan. Tämän, Värriön nykyisen luonnonpuiston alueella (kuva 23.10.2004), Kuntasjoen varrella odottavan kelon viereen eränkävijä olisi lokakuun lopun illan suussa varmaan pysähtynyt.


In the older times (still in 1900s) the hunting in Lapland wilderness was based on night-camping at open fire. The best, for several hours burning firewood, comes from dead Scots pine trees, from "kelos". They were sufficient in old Scots pine forests. The cutting of kelos for firewood was every man's right. It is not any more; actually the dead Scots pines are now rather rare outside conservation areas. This kelo pine was waiting (23.10.2004) in Kuntasjoki area of Varrio park.

Labels: kelomänty, Scots pine

Äärimmäisenä oikealla Nuorttitunturin huippu. Siitä etuvasemmalla, Kotovaaran männikössä näkyy Värriön tutkimuksen, ilmakehän hyviä ja pahoja hiukkasia mittaavan SMEAR-aseman havaintotorni. Kuva lokakuun alusta 2004, ruskan jälkeen.


Far to the right in the horizon the top of Nuorttitunturi fell. In front to the left there is the Scots pine dominated Kotovaara hill. On top of the hill there is the observation tower of SMEAR - research. It measures the good and bad (nano)particles in the air. Photo from the beginning of October 2004, when the ruskacolors are vanishing.

Labels: Kotovaara, Nuorttitunturi, Scots pine, smear

Joko löytyi Värriön luonnonpuistosta ennen tuntematon laji, olisiko männyn talvitatti? Se oli kasvanut Värriön Kotovaaraan.

Labels: mänty, Scots pine