Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Entisaikaan (vielä 1900-luvulla) eränkäynti alkutalven ja keskitalvenkin kairassa perustui yöpymiseen rakovalkealla. Siihen kaadettiin riittävän suuri männyn kelopuu. Niitä silloin kairassa riitti. Niiden kaataminen yölliseksi poltopuuksi oli (kirjoittamaton) jokamiehenoikeus; sitä se ei ole enää, eikä keloja juuri talousmetsissä enää olekaan. Tämän, Värriön nykyisen luonnonpuiston alueella (kuva 23.10.2004), Kuntasjoen varrella odottavan kelon viereen eränkävijä olisi lokakuun lopun illan suussa varmaan pysähtynyt.


In the older times (still in 1900s) the hunting in Lapland wilderness was based on night-camping at open fire. The best, for several hours burning firewood, comes from dead Scots pine trees, from "kelos". They were sufficient in old Scots pine forests. The cutting of kelos for firewood was every man's right. It is not any more; actually the dead Scots pines are now rather rare outside conservation areas. This kelo pine was waiting (23.10.2004) in Kuntasjoki area of Varrio park.

Labels: kelomänty, Scots pine