Sunday, July 31, 2005
Sataa, sataa, ropisee - Raindrops keep falling
Jo viitenätoista päivänä peräkkäin on Värriöllä satanut vettä! Lämpötila on laskenut aamuisin lähelle +3 astetta. Nyt näyttää onneksi kirkastuvan. Lapin kesä on lyhyt mutta vähäluminen. (E-MK ja KL)
It has been raining for 15 days in a row! The temperature has been down to +3 'C in the mornings. Fortunately, now it seems like getting better. The lappish summer is short but it snows only seldom. (E-MK and KL)
(kuva, photo: Ella-Maria Kyrö)
Saturday, July 30, 2005
Ylinuortti heinäkuun lopussa - River Ylinuortti at end of July
Heinäkuun lopussa luonto on jo ohittanut syvimmän vihreytensä. Ylinuortin rannalla kasvava mesiangervo (Filipendula ulmaria) on vielä täydessä kukassa, mutta rannan heinässä on jo aavistus kellertävää.
At the end of July the nature has passed the deepest lush. Filipendula ulmaria (white flower to the left) is in full blossom, but the grasses on the shore show already a glimpse of autumn yellow.
Labels: mesiangervo
Friday, July 29, 2005
Järripeippo tunturikoivikossa - Brambling in regio subalpina
Heinäkuussa järripeipolla (Fringilla montifringilla) on poikaset, peloton emo yrittää kiinnittää kulkijan huomion varoitusäänellään, ja linnun pääsee helposti kuvaamaan.
In July brambling has chicks in the mountain birch forest. Surpsiringly tame bird tries to get attention to itself, instead of chikcs - a good chance to photographer.
Labels: järripeippo
Kuukkeli, kulkijan lintu - Siberian jay, hiker´s friend
Kuukkeleita on perinteisesti pidetty sekä onnea tuovina sielunlintuina, että pahan ennusmerkkeinä. Värriöllä kuukkeli (Perisoreus infaustus) on melko yleinen lintu. Erityisesti pesimäajan ulkopuolella se on hyvin peloton ja niinpä sen voi tavata aivan aseman pihapiirissäkin, vaikkapa koirankopin päällä istuskelemasta. Kuva on tutkimusasemalle johtavan pitkospuureitin varrelta. (KL)
Photo: Katrianne Lehtipalo
In Finnish Lapland the Siberian jay (Perisoreus infaustus) has traditionally regarded as an omen, sometimes for good luck, sometimes for bad luck. In Varrio reserve Siberian jay is rather common. You can often see it around the research station. Along the Varrio path to Ylinuortti parking place you can see it almost every time - as was the case with this specimen (KL).
Labels: kuukkeli
Thursday, July 28, 2005
Kuntaskuru aamuauringossa - Kuntas canyon in morning sun
Kuntaskuru reunustaa Kuntasjokea, joka saa vetensä tutkimusaseman alapuolella sijaitsevasta Kuutsjärvestä. Luonnonpuiston kuruissa kasvaa rehevää kuusikkoa, ja kurujen pohjilta löytyy rehevää kasvistoa.
Kuntas canyon has its slopes towards Kuntas river, that receives its waters from lake Kuutsjärvi . This is the small lake beneath the research station. The small canyons of Varrio have lush forests of Norway spruces; the bottoms or the basins of the canyons have rich flora.
Labels: kuusi
Wednesday, July 27, 2005
Lakimänty Värriö II:lla - Scots pine in Varrio II
Värriön tunturilakien harvakseltaan kasvavat puut ovat usein talvisen tykyn painamia. Joka kesä tykystä selviytyneet puuta kasvattavat sitkeästi uuden latvakasvaimen ja kasvavat vähän paksuuttakin. Vähitellen Värriötunturit metsittynevät ilmaston muutoksen myötä. Tämä mänty (Pinus sylvestris) kasvaa Värriö II:n laella.
The few trees growing as sparsely stocked on tops Varrio mountains, are severely damaged by heavy winter snow. Every summer the survived trees grow a little in height and diameter. Gradually the mountain tops may turn into forest, along with the gradual climate change. This Scots pine (Pinus sylvestris) grows on top of Varrio II.
Labels: mänty
Tuesday, July 26, 2005
Lakikuusi Värriö II:lla - Norway spruce in Varrio II
Kuusi (Picea abies) kestää tunturin tykkylunta vielä huonommin kuin mänty, ja siksi kuuset harvoin selviävät puuksi asti. Tämä tykyn murjoma kuusi kasvaa Värriö II:n laella.
Norway spruce (Picea abies) is less tolerant against winter snow than Scots pine. Sprices seldom reach real tree dimensions above the regular timber line. This specimen grows on top of Varrio II.
Labels: kuusi
Monday, July 25, 2005
Lakikataja Värriö II:lla - Juniper in Varrio II
Kataja (Juniperus communis) kestää havupuista parhaiten talven tykkylunta. Tämä symmetrinen kataja kasvaa Värriö II:lla. Taustalla Värriö III.
Common juniper (Juniperus communis) is the most hardy conifer against heavy winter snow. This symmetric specimen grows in Varrio II; behind the top of Varrio III.
Labels: kataja
Sunday, July 24, 2005
Lakihaapa Värriö III:lla - Trembling aspen in Varrio III
Haapa (Populus tremula) kasvaa harvoin tunturipaljakalla, ja vielä harvemmin se selviää puuksi asti. Pensasmaisia pieniä haapoja löytyy silti sieltä täältä.
Trembling aspen (Populus tremula) grows seldom in regio alpina, and still more seldom it manages to grow into tree size. Scattered bushy aspens can, however, be found here and there on the mountain tops.
Labels: haapa
Saturday, July 23, 2005
Lakipihlaja Värriö III:lla - Rowan in Varrio III
Pihlaja (Sorbus aucuparia) on koivun jälkeen kestävin lehtipuu tunturipaljakalla. Tämä pihjala kukki Värriö II:lla. Taustalla Nuorttitunturi.
Rowan (Sorbus aucuparia) is the secondmost hardy (after mountain birch) broadleaved tree in the regio alpina. This rowan was in flower in Varrio II. Behind Nuortti mountain.
Labels: pihlaja
Friday, July 22, 2005
Tuimakatseiset nuorukaiset - Peregrine patrolling
Heinäkuun alussa rengastetut muuttohaukan (Falco peregrinus) poikaset vahvistuvat päivä päivältä. Vanhemmat kantavat pesään tuhtia ateriaa, jotta poikaset ehtivät kasvaa syksyksi muuttokuntoon. (PM, E-MK)
In the beginning of July the ringed chicks of Peregrine falcon (Falco peregrinus) get stronger and stronger every day. The parent falcons are in continuous bird hunting, to bring sufficient food to their chicks so that they have enough time before autumn, to start flying south.
Photo: Ella-Maria Kyrö
Labels: muuttohaukka
Sumuista - foggy day in Varrio
Aamusumua aseman pihalla. Ilmassa oleva vesihöyry voidaan ilmaista suhteellisina kosteusprosentteina. Mitä lähempänä toisiaan ilman lämpötila ja kastepiste ovat, sitä suurempi on ilman suhteellinen kosteus ja kun ne ovat samat, on RH (relative humidity) 100%. Kun lämpötila laskee kastepisteen alapuolelle, syntyy pilvipisaroita ja pintasumua - osa vesihöyrystä tiivistyy. Ilmankosteus voi vaihdella käytännössä nollan ja sadan prosentin välillä, mutta supersaturaatio (ylikyllästyminen, RH > 100 %) on eräs yläpilvissä tapahtuvan jääkiteiden kasvun aiheuttaja. (E-MK)
Morning fog in the yard of the station. The water vapour in the air can be described as proportional moisture percentages. The closer the air temperature and the dew point are to each other, the higher is the relative humidity (RH) of the air; when they coinside, the RH = 100 %. When the temperature drops below dew point, the cloud droplets and mist (fog) evolve, as part of the water vapour condensates. The relative humidity can vary in practice between zero and one hundred percent. Also supersaturation (RH > 100 %) is known. It results in formation of ice droplets in the upper clouds.
photos: Ella-Maria Kyrö
Pirunkurun lampi - Pond in Devil´s canyon
Heti Värriön tutkimusaseman luoteispuolella, Kotovaaran kupeessa on jyrkkä kuru, Pirunkuru. Siinä on lampi, josta laskee pienoinen puro pohjoiseen, Ylinuortti -jokeen. Värriön luonnonpuistossa on useita jyrkkiä kuruja, joiden pohjalla, lampien reunoilla ja kuruissa virtaavine purojen laidoilla on oma kasvimaailmansa.
A few hundrer meters north-west from the station, in the foothills of Kotovaara, is a deep (small) canyon, the Devil´s canyon. At the bottom of the canyon there is a pond and a small creek flows away from the pond, towards north, finally joining the Ylinuortti river. There are several small canyon in Varrio conservation area. These canyon, their bottoms, shores of the ponds and the riverines of the creeks have their own flora, different from other forest and mountain flora of Varrio.
Thursday, July 21, 2005
Pirunkurun kallio - Cliffs in Devil´s canyon
Pirunkurun lammen luoteisreunalta nousee jyrkkä kallio. Kallion päällä on ollut tuulihaukan (Falco tinnunculus) pesä, tosin kesällä 2005 tuulihaukka ei paikalle saapunut.
Facing northwest to the pond in Devil´s canyon the cliff is steep. This is the nesting area of Common kestrel (Falco tinnunculus) ; for some reason however, the kestrel did not show up in 2005.
Wednesday, July 20, 2005
Puolukka kukkii viimeksi - Lingonberry flowers as last
Tunturin marjoista puolukka (Vaccinium vitis-idaea) kukkii viimeksi, vasta heinäkuussa. Kuva Värriö II:lta.
Of all the flowers that are found in Varrio mountains, lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) flowers as last, in the regio alpina as last as in July. The photo was taken on Varrio II.
Tuesday, July 19, 2005
Kultatähkiä pajurukkaan
"Kuin tunturilla puro hiljaa helää,
ja luopi kultatähkät pajurukkaan,"
Tarkoittiko inarilaissyntyinen runoilija V. E. Törmänen, Yrjö Kilpisen sittemmin säveltämässä kuulussa laulussa (Laululle, Op. 52, No 3) tunturipajua (Salix glauca)? Keskikesällä Värriö III:n lakimaastossa kasvavan tunturipajun tähkät ovat vielä haaleanvihreitä. Ne muuttuvat kullanvärisiksi vasta syksyn tultua.
Kuinka mänty syrjäytti tunturikoivun?
Kotovaaran laella (390 m) sijaitseva SMEAR I -asema mittaa muun muassa ilmansaasteita ja puiden hiilidioksidin vaihtoa. Aseman ympärillä on 0,74 hehtaarin koemetsikkö, jossa kasvaa lappilaisittain nuori, noin 55 -vuotias hyväkasvuinen männikkö. Läpimitaltaan 9 - 20 cm puut kuuluvat samaan suureen ikäluokkaan. Aikaisemmin paikalla on kasvanut tunturikoivikko sekä muutamia tunturituulta uhmaavia mäntyjä. Mikä saa männyn menestymään entistä ylempänä? Onko lisääntynyt hiilidioksidi tuonut männylle voimaa tunturien valloitukseen? (PM)Monday, July 18, 2005
Vanamoita riekonmarjassa
Vanamo (Linnea borealis) on tunturipaljakan harvoja väriläiskiä. Värriö III:lla vanamot kasvavat riekonmarjan läpi. Vanamolla on puutunut, mutta langanohut varsi, joka suikertelee maata myöten riekonmarjan alla.
Sunday, July 17, 2005
Missä Kemin lähteet?
Värriö IV:n laelta länteen ja luoteeseen aukeaa laaja selkonen, jonka takana häämöttää Saariselkä. Kemijoen alkulähteet ovat tässä selkosessa, mutta missä?Tunturin pieniä ihmeitä
Värriö 1:n rinteellä kasvaa metsätähtiä (Trientalis europaea), mutta mikäs se tähden päällä istuskelee? (E-MK ja PM) Kuva: Ella-Maria Kyrö
Sinisiipi Pohjanpajulla
Aurinkoisena kesäiltana Yli-Nuortin varrella lenteli hohtosinisiipiä (Polyommatus icarus). Yksi niistä istahti hetkeksi rannalla kasvavan pohjanpajun (Salix lapponum) lehdelle. (E-MK ja PM)
Kuva: Ella-Maria Kyrö
Kämmekkäsuolla
Saunavuotson rehevimmässä osassa kukkii runsaana kämmeköihin kuuluva lettokirkiruoho (Gymnadenia conopsea var. lapponica). Kukan hurmaava tuoksu houkuttelee pölyttäjiä, jotka imevät mettä pitkästä kannuksesta. (E-MK ja PM)Kuva: Ella-Maria Kyrö
Karhunkakkaa Saunavuotsolla
Tälläisiin läjiin törmää aina silloin tällöin Värriön luonnonpuistossa. (E-MK ja PM)
Kuva Ella-Maria Kyrö
Saturday, July 16, 2005
Kotovaara yöauringossa
Värriö I:n rinteeltä pohjoiseen katsottaessa Kotovaara, Smear I -ilmastoaseman tutkimusmetsä, näyttäytyy tasaisena, sankkana männikkönä. Juhannuskesän matalalta paistava yöaurinko valaisee alumiinisen säätornin. Taustalla Kynsivaara ja sen takana Nuorttitunturi. Etualalla kapea vyö Värriö I:n paljakkaa ( regio alpina ) ja välissä tunturikoivun vyöhyke ( regio subalpina ).
Friday, July 15, 2005
Ensilumi Lattuna-aavalla?
Kun Kemijokivarren Lattunasta kääntyy kohti Värriötuntureita, Sotataipaleelle, tie ylittää ennen Sotatunturia Lattuna-aavan. Se hohtaa heinäkuun alkupuolella valkoisenaan, kuin ensilumessa. Mistä on kysymys?
Villapääluikka
Kyseessä on villapääluikka ( Trichophorum alpinum ). Mätästävä, 10-30 cm:n korkuinen villapääluikka hohtaa heinähelteessä valkoisena. Hohto hiipuu, kun ukkoskuurot piiskaavat suota. Villapääluikka vaatii kasvualuastaltaan paitsi vetisyyttä myös vähintään keskitason ravinteisuutta, mikä ehto Lattuna-aavalla täyttyy. Värriön puistorajojen sisäpuolella villapääluikka on harvinainen.
Thursday, July 14, 2005
Lisää villoja - vähän porua
Värriön tutkimusasemalle keskikesällä matkaava, ja muualla Itä-Lapissa retkeilevä voi ihmetellä, miksi jänkien kaikki tupasvillat eivät hohdakaan valkoisena. Kyseessä on koillinen suovillamme - rimpiruostevilla (Eriophorum russeolum ssp. russeolum). Kuva Pierkulinaavalta.
Wednesday, July 13, 2005
Pitkospuita luhtavillan korpeen
Värriön tutkimusasemalle johtaa 7 kilometrin pitkospuureitti metsäautotien päästä, Ylinuortin pysäköintipaikalta. Polku - osin pitkospuita tarvitsevaa märkää korpea tai avosuota, osin kuivaa kangasta - nousee Ylinuortin laksosta läpi vaihtelevien pohjoisten metsäbiotooppien vanhaan petäjikköön, outamaahan, johon tutkimusaseman tukikohta on rakennettu. Puolivälinjänkä, tupasvillojen täplittämä räme, on reitin suurin suo. Kuusikoiden painanteissa on pieniä korpisoita, joissa on oma, kiehtova kasvimaailmansa.
Luhtavillaa ja pohjanpajua
Pitkospuureitin korvessa luhtavilla kasvaa rinnan pohjanpajun (Salix lapponum) kanssa.
Vaalealuhtavilla Värriötunturin korvessa
Pitkospuureitin korvessa kasvava luhtavilla osoittautuu tähkien lukumäärän perusteella (3-7 tähkää varressa) aidoksi vaalealuhtavillaksi ( Eriophorum angustifolium ssp. angustifolium ), jota on myös monitähkävillaksi kutsuttu. Tähkien sileäperäisyys näkyy kuvassa kiiltona.
Tuesday, July 12, 2005
Tupasvillaa Puolivälinjängällä
Värriön luonnonpuiston suot - ja koko Itä-Lapin suot - hohkaavat heinäkuun alussa valkoisenaan suovilloja. Pitkospuureitin Puolivälinjängän suovilla on pääosaksi tupasvillaa (Eriophorum vaginatum)
Töppövilla Värriö III:lla
Värriötunturien kolmoshuipun laki on niin laaja, että sen painanteissa on riittävästi vettä suokasveille, kuten pallomaiselle töppövillallekin ( Eriophorum scheuchzeri ).
Monday, July 11, 2005
Mikä sai pohjoisen puut kasvuun?
Lappi puskee nyt puuta merkittävästi nopeammin kuin vielä 10-20 vuotta sitten. Maakunnan metsätaloudelle merkittävälle ilmiölle on koko joukko syitä ja selityksiä (ks. tausta-artikkeli). Värriön tutkimusasemaa niistä kiinnostaa yksi yli muiden: ilmakehän hiilidioksidi ja sen nousun vaikutus mäntyvaltaisten metsien kasvuun. Värriön Smear I - mittausasema tutkii ilmiötä lähellä metsänrajaa, Kotovaaran nuoressa männikössä. Helsingin yliopistolla on toinen vastaava mittausasema (Smear II) keskellä Hämeen vahvaa talousmetsäaluetta, Oriveden pohjoispuolella, Juupajoen Hyytiälässä.
Kuvassa Kuivahaaranselässä kasvava nuori mänty on saanut vuosikasvaimensa jo lähes täyteen mittaan heinäkuun alkupuolella (7.7.2005)
Kotovaaran kyvetit mittaavat männyn fotosynteesiä
Kotovaaran nuoren männikön fotosynteesin nopeutta mittaavat tietokoneohjatut männyn verson ympärille sulkeutuvat läpinäkyvät mittauskammiot eli kyvetit.
Yksi kyvetti sulkeutuu aina joka kahdeksas minuutti yhden minuutin ajaksi. Samalla kyvetti-ilman hiilidioksidin pitoisuus alkaa laskea, kun männyn verso yhteyttää suljetussa mutta läpinäkyvässä tilassa. Automatiikka imee kyvetti-ilmaa minuutin ajan pitkin sinisiä letkuja kaasu-analysaattoriin, joka kirjaa ilmavirran hiilidioksin aleneman 10 sekunnin välein. Samanaikaisesti kyvetissä mittaa kaksi anturia puiden fotosynteesiin vaikuttavaa kahta muuta tärkeää tekijää: lämpötilaa ja taivaalta saatavaa, kasveille käyttökelpoista auringonsäteilyä (ks. luontopäiväkirjan kuva 9.7.2005).
Kun männyn hetkelliseen yhteyttämisnopeuteen yhdistetään versojen pituuskasvun ja puiden runkojen paksuuskasvun nopeus, Kotovaaran männikön kasvua voidaan seurata hyvin tarkasti, päivän, tunnin ja jopa minuutin tarkkuudella.
Kotovaaran kasvunmittaus perustuu hiilidioksidiin: mikä sen merkitys muiden kasvuun on tänään, ja miten metsämme tulevat kasvamaan tulevaisuudessa, kun ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus vääjäämättä nousee.
Männyn verson tarkkuusmittaus
Metsäylioppilas Varpu Kuutti mittaa männyn versojen päivittäisen pituuskasvun 0,1 millimetrin tarkkuudella. Männyn runkojen päivittäistä paksuuskasvua seuraa automaattinen mitta-anturi. Männyn päivittäisestä yhteyttämisestä, pituuskasvusta ja paksuuskasvusta voi laskea metsikön päivittäisen biomassan kasvun. Laskemalla siitä voi edelleen johtaa metsikön vuotuisen kuutiokasvun - ja sen kuinka paljon harvennuspuuta Kotovaaran nuorta männikköä vastaavista talousmetsistä on tulossa hakattavaksi.
Männyn ensiharvennuspino Kuivahaaranselässä
Heti Värriön luonnonpuiston länsipuolella alkaa mäntyvaltainen talousmetsäalue. Se kuuluu ns. Samperin savotan vyöhykkeeseen, jossa ensimmäiset hakkuut alkoivat 1900-luvun alussa. Siitä lähtien se on tuottanut puuta jo 100 vuoden ajan. Täälläkin puun kasvu on paranemaan päin, ja metsä puskee nuorta harvennusmäntyä. Kuivahaaranselän harvennus ja puiden pinoaminen Ainijärven tien varteen tapahtui hakkuukonein paksun lumen aikaan keväällä 2005.
Sunday, July 10, 2005
Värriön sunnuntai vielä lauantaitakin lämpimämpi
Värriön tutkimusaseman säähavaintokoju kirjasi sunnuntain 10.7.2005 maksimilämpötilaksi 28,3 astetta, joka on kaikkien aikojen kolmanneksi korkein asemalla havaittu lämpötila.
Värriön lämpöennätys on 29,2 astetta, joka on mitattu 20.7.1988.
Värriön tutkimusaseman säähavaintokoju on 370 metrin korkeudella merenpinnasta. Kun ilmakehän lämpötila laskee ylöspäin mentäessä 0,7 astetta jokaista 100 metrin korkeuseroa kohti, Värriön tutkimusaseman ilma on paikan korkeudesta johtuen "luontaisesti" 2,6 astetta kylmempää kuin merenpinnan tasolla. Merenpinnan tasoon suhteutettuna Värriön tämän päivän maksimilämpötila vastaisi 30,9 asteen lukemaa.
Värriön lämpöennätys on 29,2 astetta, joka on mitattu 20.7.1988.
Värriön tutkimusaseman säähavaintokoju on 370 metrin korkeudella merenpinnasta. Kun ilmakehän lämpötila laskee ylöspäin mentäessä 0,7 astetta jokaista 100 metrin korkeuseroa kohti, Värriön tutkimusaseman ilma on paikan korkeudesta johtuen "luontaisesti" 2,6 astetta kylmempää kuin merenpinnan tasolla. Merenpinnan tasoon suhteutettuna Värriön tämän päivän maksimilämpötila vastaisi 30,9 asteen lukemaa.
Männyt yhteyttävät kiivaasti
Värriön Smear-asemalla tutkitaan mäntyjen yhteyttämistä puunoksan ympärille asetetuilla kyveteillä eli näytekammioilla. Keskikesän korkeat lämpötilat ja säteilyarvot takaavat puille hyvät olosuhteet yhteyttämiseen.
Aurinkoisella säällä mitataan korkeita PAR-säteilylukemia. PARia (photosyntethically active radiation) eli fotosynteettisesti aktiivista säteilyä kasvit voivat käyttää yhteyttämiseen.
Kuvassa näkyy PAR-säteilyn määrä ajan funktiona 7.7.2005. Aamupäivän pienet lovet kuvaajassa aiheutuvat pilvistä. (KL)
Aurinkoisella säällä mitataan korkeita PAR-säteilylukemia. PARia (photosyntethically active radiation) eli fotosynteettisesti aktiivista säteilyä kasvit voivat käyttää yhteyttämiseen.
Kuvassa näkyy PAR-säteilyn määrä ajan funktiona 7.7.2005. Aamupäivän pienet lovet kuvaajassa aiheutuvat pilvistä. (KL)
Rautiaisella heinäkuun soidinlaulu
Rautiainen lauloi tänään terhakkaasti - keskipäivällä, heinäkuun helteessä - soidinlaulua Värriö III:n pohjoisrinteellä, Syväkurun yläpään kuusikossa. Kyseessä on ilmeisesti sama yksilö, joka lauloi samalla paikalla jo keräkurmitsakävelyn aikoihin (2.7.2005).
Saturday, July 09, 2005
Lähellä lämpöennätystä Värriössä
Lauantai 9.7.2005 oli Värriön tutkimusaseman historian kolmanneksi lämpimin päivä. Säähavaintovuorossa ollut Tarmo Kylli kirjasi maksimilämpötilaksi 28,1 astetta.
Värriön lämpöennätys on 29,2 astetta. Se saavutettiin 20.7.1988.
Toiseksi korkein lämpötila 28,7 astetta mitattiin 19.7.2000. Myös 31.7.2003 päästiin 28,1 asteeseen.
Värriön lämpöennätys on 29,2 astetta. Se saavutettiin 20.7.1988.
Toiseksi korkein lämpötila 28,7 astetta mitattiin 19.7.2000. Myös 31.7.2003 päästiin 28,1 asteeseen.
Keltasirkku lauloi Värrio I:llä
Keltasirkku lauloi 9.7.2005 Värriö I:n pohjoisrinteessä, koivuvyöhykkeen alarajalla. Yksinäinen koiras siirtyili koivusta toiseen klo 9 - 9:30 laulaen kiihkeästi, lähes keväisen soidinlaulun tapaan. Ilmeisesti sama yksilö lauloi iltapäivällä katkonaisesti Kuutsjärven luusuassa ja siirtyi sittemmin Kuntasjoen kurua alavirtaan.
Värriön luonnonpuistossa ja muualla pohjoisen Itä-Lapin erämaissa keltasirkku on harvinainen. Värriön tutkimusaseman vuotuisilla lintulaskennan linjoilla keltasirkkua ei ole kirjattu kertaakaan, mutta laji on kuitenkin muuten tavattu. Värriön tutkimusaseman havaintokirjoissa on merkintöjä 11 vuodelta aikaväliltä 1968-1997. Ensimmäinen havainto on Nuorttijängältä 27.7.1970. Pitkäaikaisin havainto on Värriön tutkimusaseman pihalla laulaneesta koiraasta aikavälillä 4.-26.6.1971. Muut havainnot ovat huhti-kesäkuulta: Ruuvaoja (1974), Ainijärvi (1975, 1990, 1991 ja 1995) Värriön tutkimusaseman piha (1979, 1982 ja 1993) sekä Hirvasjoen porokämppä (1981).
Pihlaja kukkii Värriö II:lla
Kesä on saapunut tunturiin. Pihlaja kukkii helteisenä heinäkuun lauantaina Värriö II:lla, lakipisteestä 200 metriä koilliseen, 480 metrin korkeudessa. Taustalla Sauoiva (korkeus 615 metriä).
Friday, July 08, 2005
Metsäpalovaara!
Kuiva ja helteinen säätila vallitsee Värriöllä jo toista viikkoa, mistä johtuen voimassa on metsäpalovaroitus. SMEAR I -aseman tarkat mittalaitteet voivat havaita myös metsäpalojen seurauksena ilmaan päässeitä hiukkasia. Edellisen kuivan jakson aikana (15.6.) Venäjän puolella oli metsäpalo, josta Suomen puolelle levinnyt savu näkyi erityisesti iltapäivällä kaikissa hiukkaskokoluokissa (yläkuvan leveä punainen vyö n. klo 18) ja kokonaishiukkasmäärän nousuna (alakuva). (KL) 
Tunturikeltano Ylinuortilla
Värriön tutkimusasemalle johtavan pitkospuureitin alkupäässä, heti Ylinuortin sillan takana hiekkakankaalla kasvaa tunturikeltano - Hieracium alpinus. Tunturikeltanoissa on yhteensä noin 200 lajia, ja siksi tieteellinen nimi ilmaistaan nykyisin tarkemmin: Hieracium L. sect. Alpina (Griseb.) Gremli.
Thursday, July 07, 2005
Linnunpoikaset lähdössä pesästään
Suurin osa Värriön alueen pöntöissä pesivistä linnuista on kirjosieppoja ja leppälintuja, onpa joukossa talitinttikin. Osa poikasista on jo ehtinyt lähteä pesästään, mutta myöhäisimmät ovat vasta kuoriutumassa. Vilkkainta pesästälähtöbuumia odotellaan lähipäiville. (KL)
Kirjosiepon poikasilla on jo silmät auki. Kuva Ella-Maria Kyrö
.jpg){kind=link}
Onko tämä outapaju?
Kotovaaran länsipuolella on Pirunkuru, ja sen yläpäässä on jyrkkien rinteiden saartama lampi. Lampeen laskee lännestä putouksen läpi pieni puro. Putouksen yläpuolella puron varressa kasvaa runkomainen paju, jonka ensin luulee tunnistavansa mustuvapajuksi (Salix myrsinifolia). Mutta jospa se onkin pohjoisesta sijainnistaan johtuen outapaju (Salix borealis)?
Wednesday, July 06, 2005
Kulorastas Kuntasjoen petäjärinteessä
Kuntasjoen petäjärinteessä, tukikohdasta itään on satoja hehtaareja kulorastaalle sopivaa biotyyppiä. Heinäkuun alussa tyhmänrohkea kulorastaan poikanen on kasvanut lähes aikuisen mittoihin. Rintatäplityksen pallokuvio erottuu jo selvästi (kuva Matti Pohjonen).
Tuesday, July 05, 2005
Kukkiiko mustikka nopeammin?
Kukkiiko Lapissa kaikki nopeammin? Viimeisen 30 vuoden kuluessa ilman keskilämpötila on Värriössä noussut 1,3 astetta. Lumi häviää keväällä pari päivää aikaisemmin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut yli kymmenen prosenttia. Ilmasto muuttuu suotuisammaksi Värriön kasveille.Monday, July 04, 2005
Muuttohaukan rengastus
Muuttohaukan vuotuinen rengastus tapahtui tänään. Teuvo Hietajärvi rengasti neljä poikasta pesällä, joka sijaitsee pounuisen, upottavan jängän keskellä (tämän tarkempia pesän sijaintietoja muuttohaukan osalta ei ole tapana antaa). Muuttohaukka yleistyy parhaillaan Itä-Lapin alueella. Ehkä varmimmin sen näkee Sokanaavan lintutornista Pelkosenniemen pohjoispuolella.
Punavarpunen Kuutsjärvellä
Punavarpunen lauloi klo 10 Kuutsjärven rantakuusikossa, tutkimusaseman rantasaunaa vastapäätä. Punavarpunen on verraten harvinainen Värriön luonnonpuistossa (TH).
Ruskahuntu riekonmarjassa
Riekonmarja (Arctostaphylos alpinus) Värriö I:llä. Syksyllä karmiininpunaiseksi värjäytyvissä lehdissä on jo keskikesällä ruskan huntu hartioilla.Sunday, July 03, 2005
Nuorttitunturi Kotovaarasta
Nuorttitunturi, Värriön luonnonpuiston pohjoisin tunturi ja samalla Suomen ja Venäjän rajatunturi, näkyy Kotovaarasta 6 kilometrin päässä. Etäältäkin katsoen Nuorttitunturin itäosa hohtaa valkoisempana kuin länsiosa. Helteisenä heinäkuun sunnuntaina tutkimusasemalta lähti retkikunta (Jorma Laurila, Matti Pohjonen ja Veli Pohjonen) tutkimaan ja kuvaamaan ilmiötä.Nuorttitunturin poroaita
Nuorttitunturiin noustaan Kynsikurun porokämpältä, ulommaisen poroaidan vartta. Aidan itäpuolelle, valtakunnan rajaan saakka, jää aina muutaman kymmenen metrin tai 100-200 metrin vyöhyke, missä Suomen porot eivät laidunna. Venäjän puolella lähimmät porot ovat nykyisin Kuolan niemimaalla. Poroaidan takana jäkälä on kasvanut koskemattomana yli 50 vuotta. Kasvu näkyy keltaisina laikkuina poroaidan itäpuolella.Poronjäkälää Nuorttitunturissa
Poronjäkälä kasvaa Nuorttitunturin laella asti, paikoin valkoisena mattona - mutta vain poroaidan takana. Kiikaroimalla niin Nuorttitunturin laelta kuin muiltakin Värriön luonnonpuiston tuntureilta sankkaa poronjäkälikköä voi havaita myös Venäjän puolen tuntureilla. - Kuvassa taustalla Kynsivaara.Palleroporonjäkälä - Cladonia stellaris
Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris), Nuorttitunturi, 3.7.2005