Saturday, February 28, 2009
Kotkia / Eagles
Ilimoja pitelee. Tänään oli samanlainen, tyyni pakkaspäivä kuin eilen.
Metsojen näkemistähän ei voi estää, ja niinpä jouduin näkemään niitä 6 x. Sukupuolijakauma meni tasan. Viimeinen uros hyppäsi lentoon (k) huurremännystä polanteen varrelta Saumuristan (k) maastossa aamupäivällä.
Päivän lintu oli kuitenkin maakotka (Aquila chrysaetos). Papuhaaroilla ensimmäinen lintu lähti kelosta 60-70 m päästä pakoon hieman 12. jälkeen. Se ei kuitenkaan lentänyt kuin muutaman sata metriä ja istahti keloon Venäjän puolelle. Korpit kiertelivät tämän vähän erikoisen näköisen kotkan ympärillä, liekö haaskakin jossain lähimailla. Erikoista vanhassa linnussa oli pään punaruskea väri, mikä on yleensä nuoren linnun tuntomerkki. Tällä oli kuitenkin puvussa kirjavuutta vanhan linnun tapaan, mutta ehkäpä lintu ei ollut kovin vanha. Kuvissa sama lintu eri perspektiiveistä.
Toisenlainen väritys sen sijaan oli kotkaparilla, jonka näin ennen kahta Kotkakurunojalla. Molemmat linnut olivat selvästi vanhoja, pienempi, ilm. koiras kirjavampi. Sen pää oli selvästi vaaleamman kellertävä kuin Papuhaaran linnulla, kuten kuvastakin voi juuri ja juuri nähdä.
-----
Näin tänään melko tuoreet ilveksen jäljet Pirunkurulla rajan pinnassa ja vanhat ahman jäljet Raippavaaran maastossa. Nämä pedot ovat tappaneet sen verran poroja rajan pinnassa, että pienemmillekin pedoille, kuten kotkille riittää syötävää. TH
Labels: ilves, korppi, maakotka, metso, poro
Riekonjalka kun jättävi merkin - Willow ptarmigan tracks
Riekonjalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin
Riekonkirjailuja näkee hangella viime vuotista enemmän. Nämä jäljet löytyivät Ainikuusikon eteläreunalta.
Myöhemmin näin Pitkäjängän takana lennossa kaksi riekkoa. Ylinuortilla, talvisillan alapuolella vihelsi ja näyttäytyi hetken koskikara. Se pudottautui rantapajukkoon, jonka äärellä oli säännöllisin välein noin metrin kokoisia sulia. Tämän enempää ei koskikara näytä talvista kalastusavantoa tarvitsevan (kuva oikealla, taustalla näkyy Nuorttitunturi).
Näin tänään koskikaran myös aikaisemmin, Vouhtunjoen maantiesillan yläpuolella, pysähdyttyäni kuvaamaan talvista Sotatunturia.
Lisää kuvia matkalta Värriön luonnonpuistoon.
Willow ptarmigans (Lagopus lagopus) are seen this winter more frequently than in the previous winter. These tracks (upper photo) were in Ainikuusikko forest (clearcutting), north of Varrio Nature reserve. Later I managed to see two ptarmigans flyinging inside the reserve.
The first Dipper (Cinclus cinclus) was whistling and flying above Ylinuortti river. It dropped down to a small non-ice spot in the river.
Earlier today I saw another Dipper from Vouhtusriver bridge, some 30 km west of Varrio Nature Reserve.
More photos from the travel to Varrio Nature Reserve.
Friday, February 27, 2009
Tyyntä ja selkeätä / Calm and clear
Tänään oli tyyntä ja selkeätä. Pakkanen vaihteli 10-20 asteen välillä, yleensä lähempänä kymmentä. Ylämaihin oli kerääntynyt hileistä huurretta, mitä näyttää syntyvän usein helmikuulla ja kevätpuoleen. Mistä lie johtuu, liekö auringolla vaikutusta asiaan? Monesti olen kuitenkin nähnyt sitä huurteen lajia pakkasella + auringonpaisteella. Kuva Värriö IV:lta Saulle päin.
Lumi kantaa aika hyvin täällä tunturimaissa, verrattuna vaikka etelä-Sallan metsämaihin. Keskimääräinen lumensyvyys on aika lähellä 70 cm.
Rakitsan itäpuolella oli aamulla lintuparvi, jossa oli 3-4 koppeloa ja 1-2 naarasteertä. Osa linnuista oli puissa, osa kiepeissä. Joskus kanalinnut kerääntyvät tällä lailla sekaparviksi, mutta kovin kiinteitä parvet eivät ole. Yleensä kanalinnuilla eri lajit ovat vain vähän aikaa yhdessä, mutta esim. tiaisilla paljon pitempään.
Lumi kantaa aika hyvin täällä tunturimaissa, verrattuna vaikka etelä-Sallan metsämaihin. Keskimääräinen lumensyvyys on aika lähellä 70 cm.
Rakitsan itäpuolella oli aamulla lintuparvi, jossa oli 3-4 koppeloa ja 1-2 naarasteertä. Osa linnuista oli puissa, osa kiepeissä. Joskus kanalinnut kerääntyvät tällä lailla sekaparviksi, mutta kovin kiinteitä parvet eivät ole. Yleensä kanalinnuilla eri lajit ovat vain vähän aikaa yhdessä, mutta esim. tiaisilla paljon pitempään.
Tuntsajoen latvoilla saukko oli tullut viime yönä tunturista päin ja suunnistanut jokea kohti. Sen jäljillä oli pyöriskellyt jänis ja myös kettu (kuvassa ketunjäljet näkyvät huonosti). Satuin jäniksen makuupaikalle, joka ei ollutkaan kaukana saukonjälkipaikasta. Yleensä luonnossa kannattaa olla tarkkana, kun ei tiedä, minkä lumipaakun takana mitäkin piilottelee. Jänis oli ilmeisesti liikkunut paljon yön aikana, koska se ei ollut kovin arka (siis väsynyt), ja silmäkin tahtoi luppaista.
Hirvasjoen takana soidinpaikalla oli vedetty siipeä jo aika lailla. Raikas, aurinkoinen, tyven aamu, eikä kovin pakkastakaan - siinäpä olosuhteet, jotka olivat saaneet metsot hulluttelemaan. Ainakin kaksi kukkoa oli ollut peliä pitämässä. Yksi oli vielä iltapäivällä vireessä (k).
Soidinalueen poikki oli kulkenut näätä viime yönä, vahinkoa tekemättä, ja Hirvasjoella oli jo vanhempi minkinjälki. Taviokuurnia tapasin Hirvasjoella 3 yksilöä.
-----
PP ilmoitti vielä edellisen päivän yksinäisestä pikkukäpylinnusta Puitsin puomin lähistöllä, ja rajamiehet olivat nähneet kotkan Nuorttitunturissa. TH
Thursday, February 26, 2009
Lintuja aseman liepeillä / Birds near by the station
Kello seitsemän aikaan aamulla kuului kirkasta viheltelyä ulkona - taviokuurna, 1. muuttolintu oli saapunut. Yhdentoista jälkeen kuulin vielä varmemmaksi vakuudeksi samaa ääntä ykkösen etelärinteellä. Lintuja itseään en nähnyt - todennäköisesti molemmilla kertaa oli vain yksi lintu ja lennossa.
Ykkösen pohjoisrinteellä lensi urpiaisparvi luoteen suuntaan ennen yhtätoista. Niitä oli vain 4 yksilöä, mutta tulipa nähdyksi ja todistetuksi.
Kotovaarasta löysin riekkoparin. Mahdollisesti se oli sama pari kuin aikaisemmin. Myös Rakitsan luoteisrinteellä oli riekko, yksinäinen, mahdollisesti sekin oli sama kuin aikaisemmin Kuutsjärven kaakkoispuolella. Linnulla näkyi olevan hieman levennyttä mustaa siipisulan ruodossa (k), mutta luultavasti se oli kuitenkin aikuinen. Aikuisillakin voi olla joskus hieman levennyttä mustaa.
-----
Päivä oli tyyni, hieman häkkäräinen. Iltapäivällä aurinko jopa näyttäytyi. Pakkasta oli n. 7 astetta.
-----
PP näki tänään hiiripöllön Tuntsalla Rakitsaisenaavalla. Hiiripöllöt on muuten vähissä koko Lapista. Siihen nähden Tuntsan-Värriön muutama havainto on jo paljon. TH
Labels: hiiripöllö, riekko, taviokuurna, urpiainen
Wednesday, February 25, 2009
Kelkkamatkalla / By the snow-scooter route
Automatkalla en nähnyt kanalintuja, mutta yllätys-yllätys; kelkkamatkalla niitä sitten näkyikin. Ainikuusikossa lähti heti lentoon kaksi riekkoa hakkuuaukealta. Nuorttiaavan eteläpuolella oli viitisentoista teertä kiepeissä. Osa lähti lentoon ajettuamme ohi ja Tarmon vihjeestä tarkastin kieppejä, joissa oli vielä sisällä lintuja (kuvissa yksi lentoonlähtijä).
Tänään oli kaunis päivä lähes koko valoisan ajan. Illalla alkoi sataa lunta. Viime päivinä täällä on ollut tuiskua ja lumisadetta, ja lunta olikin kertynyt paikoin isoja kinoksia. Pakkasta oli tänään 5-15 astetta. TH
-----
P.S. Ainijärvellä oli harakka puunlatvassa. Olisiko tuo selvinnyt ilman ruokintaa siellä näin pitkään?
Kisailijat / Players
Tulin aamulla Värriölle Arvosjoen kautta. Katsellessani kymmenen maissa joen yläjuoksulle katseeni kiinnittyi kahteen pisteeseen 3-400 m päässä. Pisteet liikkuivat ja muuttuivat luultaviksi saukoiksi. Nousin kipinkapin lintutorniin, ja jonkin aikaa tiirailtuani totesin siellä olevan kaksi saukkoa.
Saukot saattoivat olla samat, jotka keväällä vajaa 2 vuotta sitten tapasin paikalla. Ne kisailivat keskenään sulapaikassa, väliin toinen kävi kauempana erillään, palaten sitten takaisin. Koko ajan ne olivat kuitenkin etupäässä vedessä.
Yläilmoissa kisaili myös kaksi Lapin lennoston herhiläistä (Hornet). Niillä on näköjään hyvä paikka pörräillä täällä Vuotoksen alavien maiden yllä. Aina koneiden jylinän yltyessä saukot pulahtivat veden alle piiloon, ja tilanteen rauhoituttua ne taas ilmaantuivat näkyviin. Saukot pysyivät samalla lepopaikalla sen puolisen tuntia, minkä niitä seurasin. TH
Tuesday, February 24, 2009
Korvatunturin talvea - Winterly korvatunturi fell
Vuodenajan kuvia: Korvatunturin talvea
Photos of the season: Winterly Korvatunturi fell
Labels: Korvatunturi
Monday, February 23, 2009
Nuorttitunturi - Nuortti fell
Vuodenajan kuvia: Nuorttitunturi Rakitsan laelta
Photos of the season: Nuorttifell from Rakitsa hill
Labels: Nuorttitunturi
Sunday, February 22, 2009
Sauoiva fell
Vuodenajan kuvia: Sauoiva huurteen takaa
Photos of the season: Sauoiva fell behind the icy frost
Labels: Sauoiva
Saturday, February 21, 2009
Vuojemin tunturit - Vuojemi fells
VVuodenajan kuvia: Vuojemin tunturit. Kirkkaalla ilmalla mm. Rakitsan laelta näkyvät Venäjän puolen Vuojemitunturit nousevat 900 metrin korkeuteen.
Photos of the season: Vuojemi fells. These fells on the Russian side are about 900 meters high. They can be seen on clear weather for intance from the top of Rakitsa hill.
Tuesday, February 17, 2009
Oulangalla / At Oulanka research station
16-17.2.09 olin Oulangan tutkimusasemalla LTSER-tapaamisessa (kuvassa Oulankajokea). Tapahtuma liittyy tutkimusasemien ja -laitosten yhteistyöhön ja tutkimustiedon julkaisuun internetin kautta. Värriön asema on osallistunut näihin juttuihin jo ennen näitä tapaamisia eri tavoin, mm. julkaisemalla luontopäiväkirjaa.
Oulangan tutkimusasema ja kansallispuisto sijaitsee yli 150 km etelään Värriöltä. Tämä näkyy luonnossa mm. siten, että linnustossa on eteläisempiä lajeja. Töyhtötiaista tavataan vielä Oulangalla, mutta ei enää Värriöllä (kuvassa töyhtötiainen lähellä ruokintapaikkaa).
Töyhtötiaisesta on kyllä tiedossani pari havaintoa n. 50 km Värriöltä luoteeseen. Molemmat havainnot ovat syksyltä -92, jolloin on voinut olla vaellusta. Yleensä kyllä töyhtötiainen ei vaella.
Oulangalla havaittiin myös viirupöllö viime keväänä. Värriöllä se on taas havaittu kerran, v. -79 helmikuussa sopuliryntäyksen jälkeen.
Eteläisyys vaikuttaa sen, että tunturilintulajisto Oulangalta puuttuu. TH
Sunday, February 15, 2009
Hiiripöllö ja jänis / Hawk Owl and hare
Yön aikana satoi vielä vähän lunta, mutta aamulla oli jo kirkasta, kuten koko päivän. Pakkanen vaihteli 13-28 asteen välillä, riippuen paikasta. Aurinko lämmitti jo selvästi, esim. lepäilevillä metsoilla alkoi jo silmä luppaista. Nyt oli kertynyt puihin jännää hilehuurretta, jota näkee ainakin helmikuulla.
Aamulla oli pari teertä Ainijärven vartion pihakoivuissa ruokailemassa. Kymmenen jälkeen oli Rakitsanjängällä pitkästä aikaa hiiripöllö kuusen latvassa vartiopaikalla. Metsoja näkyi viisi itäpuolella. Yksi niistä oli koppelo, jota puolivahingossa kosketin kengällä sen lymytessä kiepissä. Luulin kiepin olevan vanha.
Värriö 2:n pohjoisrinteellä jänis kiiti karkuun tunturikoivun alta iltapäivällä. Se jäi kuitenkin lymyämään koivutiheikköön, jolloin sain siitä kuvia. Sitten jänis pakeni tiheän kuusen alle, josta puikki pakoon vasta muutaman metrin päästä. TH
P.S. Havaitsin parissa paikkaa pieniä määriä urpiaisten pudottamia koivun siemeniä, mutta lintuja itseään en nähnyt.
Saturday, February 14, 2009
Huurremetsoja / Capercaillies and white frost
Sää jatkui tänään lähes aikaisempien päivien kaltaisena. Pakastui kuitenkin hieman toiselle kymmenelle asteelle ja sateli kevyesti lunta. Oli aivan tyyntä.
Pilvisinä päivinä on kertynyt taas huurretta lakimaihin. Niinpä Haaskakummun pohjoislaidalla olikin huurremetsoja hakoilemassa matalissa lakimännyissä. Lintuja oli 5 yksilöä, kaikki yli 2-vuotiaita. Alakuvassa arviolta vajaan 3 v. ikäinen lintu, jota en ole ennen Haaskakummussa tavannutkaan (yläkuvassa eri lintu). Se on varmaan Saumuristan lintuja, siellä on ollut viime aikoina parvi. Metsothan vaihtavat helposti muutaman kilometrin asuinpaikkaa näin talvella - saattavat toisaalta olla samalla paikalla pitkäänkin.
Vähän ihmetyttää, että metsoissa ei näy lähetinlintuja. Varustimmehan lähettimillä vuosina 1997-2005 yli 80 metsoa, joista n. 70 urosta lähettimillä. Viimeiset lähetinlinnut näin v. 2007, jolloin oli kysymyksessä uros ja naaras, joiden lähettimet eivät enää toimineet. Sen jälkeen ei ole lähetinlintuja näkynyt.
Metso elää ainakin tarhassa yli 10-vuotiaaksi, ja luonnossakin lähelle sitä. Joko linnut ovat joutuneet petojen saaliiksi tai lähettimet ovat pudonneet. En usko tutkimuksiimme nojaten, että linnut olisivat muuttaneet muualle asumaan. TH
Friday, February 13, 2009
Kotovaaran tiheiköissä / In thickets of Kotovaara
Aika paljon oli sää aikaisimpien päivien kaltainen, vähän lunta satoi puolenpäivän maissa.
Lunta on vielä puissa, varsinkin Kotovaaran tiheiköissä, mutta tykkykönttejä tipahtelee jo maahan. Siinä mielessä kevät on jo alkanut tulla. Kohta ovat puut metsissä jo lumettomia.
Vielä on kuitenkin Kotovaaran varsinkin vanhoissa männyissä lunta. Lähellä Smear-asemaa asustelee melko nuori koppelo (tuntee suorasta nokasta, kts. myös 20.12.!), joka on mieltynyt juuri tällaisten vanhojen, matalien "petäjien" neulasiin. Ollessaan hakomassa tällaisissa puissa, se tuntee olonsa turvalliseksi, koska sitä on vaikea nähdä ulkopuolelta. Se onkin arka lintu, joka yleensä karkaa heti, kun huomaa tulleensa havaituksi. Näin tänäänkin.
Vähän kauempana pohjoisen suunnassa oli ukkometso makuulla puun tyvellä, mutta riekoista näkyi vain tuoreita jälkiä. TH
Thursday, February 12, 2009
Tänään iltapäivällä / Today afternoon
Koppelo istuskeli iltapäivällä männyssä polanteen varrella muutama sata metriä asemalta länteen. Se oli vain muutaman metrin korkeudella. Kuvasta näkyy katkenneita oksankärkiä, joista lintu oli napsinut neulasia.
Sää oli tänään hyvin eilisen kaltainen, etupäässä täyspilvinen. Tuuli oli vähän voimakkaampi kuin eilen, ollen tänään neljän boforin luokkaa. Uusi lumi on painunut nopeasti, joten hiihto- ja kelkkakeli alkaa olla taas melko hyvä. TH
Wednesday, February 11, 2009
Kapikettu Savukoskella / Sick fox at Savukoski
Ennen kello 11. vähän ennen Savukoskea (Pelkosenniemen suunnassa) näin ison petolinnun näköisen lentävän jokiuomaa pitkin kohti Savukoskea. Se väliin löi siivillään, väliin liiti. En saanut selvää, mikä se oli. Saattoi olla jopa korppi. -----
Ajoin muutaman kilometrin Mukkavaaran sillalle odottelemaan, josko lintu tulisi sinne. Ei tullut. Sen sijaan joku erikoisen näköinen elukka lähti kauppojen takaa jokirannasta juoksemaan joen yli. Koirat haukkuivat kovasti. Objektiivin läpi näin, että se oli huonokuntoinen kettu. Kuvia katsellessani tulin siihen tulokseen, että kettu oli pahasti kapin vaivaama. Miten se oli pysynyt hengissä kovilla pakkasillakin, kun siltä oli karvat lähteneet kai kokonaan peräpäästä.
Matkalla näin vielä kolme teertä ja muutaman variksen ja tiaisia.
Värriötunturin maastossa oli satanut viime päivinä kovasti lunta, ainakin 20 senttiä. Nyt täällä on keskimäärin noin 70 cm. Kemijärvellä muuten satoi arvioni mukaan puoli metriä samaan aikaan. Pakkasta oli tänään n. 7 astetta ja lumihyönteisiä näkyi taas hangella. TH
Friday, February 06, 2009
Vanha tuttu / The old acqueintance
Aamulla laski lämpötila aseman mittareissa vajaaseen -28:aan. Aurinko paistoi koko päivän ja lämmitti ilmaa jo selvästi, mutta alle -25 asteen lämpötila ei jaksanut nousta. Mitähän lie Yli-Nuortin alinarvot? Tuuli henkäili hyisesti idästä päin.
Tänään näin kaikkiaan 4 ukkometsoa ja yhden koppelon. Yksi metsoista istuskeli paistatellen auringossa Väliojan itäpuolella puolenpäivän maissa. Se oli vanha tuttu, jonka tapasin ensi kerran jo kolme vuotta sitten samalla alueella. Se oli jo silloin vanha ja komea yksilö, eikä kovin arka. Nyt se ei paljon välitellyt, vaan varmaan tunnisti minut harmittomaksi tapaukseksi, jota ei tarvi pelätä. Väliin metso napsi neulasia, väliin taas vain oli. Kuukkelin kiekaisu sai sen kohottamaan päätään, mutta ei sekään kiinnostanut sen enempää. N. 25 asteen pakkanen ei vielä paleltanut niin, että olisi pitänyt mennä kieppiin.
Hirvasjokilaaksossa oli kettu yrittänyt pyytää metsoa ja koppeloa kiepistä, mutta huonoin tuloksin. Pitkillä loikilla se oli ponnistanut lintua kohti, mutta lintu oli aina ollut nopeampi.
Hirvasjoella ja Saumuristan länsipuolella oli saukko ollut liikkeellä pari päivää sitten. TH
P.S. Yli-Nuortin mittarissa oli viime yön alinarvo n. -38 astetta ja lämpötila kello 17. 00 n. -28 astetta.
Thursday, February 05, 2009
"Suomen kylmin paikka" / "The coldest place of Finland"
Yöllä pakasti kovasti, ja aamulla aseman mittari näytti -26 astetta, mikä on kova lukema täällä ylhäällä. Tuuli oli sentään tyyntynyt. Aamupäivällä oli kirkasta, ja aurinko paistoi iltapäivälle asti niin, että näkyi asemallekin ensi kertaa oikein kunnolla. Ruokintapaikan lapintiainen pääsi auringonvalokuvaan.
-----
Kävin katsomassa Yli-Nuortin sääkopilla, paljonko siellä on ollut alimmillaan pakkasta. Laitoinhan sinne kaksi suht. tarkkaa mittaria jo aikaisemmin. Mittarit näyttivät -38.5-39 asteen alimman arvon lukemia. Kello yhden aikaan sen hetken arvot taas -31-31.5. Epäluotettava tavallinen pystymittari näytti -34.5 astetta. Se näyttää siis kolmenkymmenen asteen pakkasella n. 3 astetta liikaa. Neljässäkympissä ero voisi olla 4 astetta.
-----
Voimme spekuloida vielä näitä pakkaslukemia niin, että kun mittarit ovat vajaan metrin korkeudella maasta, niin vähennetään vielä 1-2 astetta lukemista, jolloin saadaan arvo 2 m standardikorkeudelta. Jos tavallinen mittari näytti -43 astetta tammikuun alussa, niin vähennämme siitä ensin 4 astetta liikanäyttämää, ja vielä 1-2 astetta, jolloin saadaan oletettu standardien mukainen lukema. Laskutoimitus tekee 37-38 astetta, eli hieman enemmän kuin Suomen tämän talven pakkasennätys 36 ja risat. Tietysti sääkoppi voitaisiin viedä vielä lähemmäs jokea, jolloin mittarit tulisivat alemmas, ja voitaisiin saada vielä kylmempiä lukemia. Joka tapauksessa Yli-Nuortti pärjäisi hyvin taistelussa talven pakkasherruudesta, jos siellä olisi virallinen mittauspaikka. Sanoihan tuo Susi-Pulliainenkin jo 80-luvulla, että "sehän on Suomen kylmin paikka". TH
-----
P.S. Katsoin muuten tv:stä eilen illalla ohjelmaa Siperian Bam-radan rakentamisesta. Siellä kerrottiin pakkaslukemista Jakutiassa ja missä rataa rakennettiinkaan. Ne lukemat olivat -70 asteen molemmin puolin. Vaikka nyt mittarivirheitä ym. sattuisi olemaan sielläkin, niin vertailussa meidän tämän talven 40 lukemat ovat vielä lauhaa keliä. Tosin nekin ovat terveisiä Siperiasta, mistä päin nämä kylmät ilmavirtaukset ovat meille tulleet.
-----
Kävin katsomassa Yli-Nuortin sääkopilla, paljonko siellä on ollut alimmillaan pakkasta. Laitoinhan sinne kaksi suht. tarkkaa mittaria jo aikaisemmin. Mittarit näyttivät -38.5-39 asteen alimman arvon lukemia. Kello yhden aikaan sen hetken arvot taas -31-31.5. Epäluotettava tavallinen pystymittari näytti -34.5 astetta. Se näyttää siis kolmenkymmenen asteen pakkasella n. 3 astetta liikaa. Neljässäkympissä ero voisi olla 4 astetta.
-----
Voimme spekuloida vielä näitä pakkaslukemia niin, että kun mittarit ovat vajaan metrin korkeudella maasta, niin vähennetään vielä 1-2 astetta lukemista, jolloin saadaan arvo 2 m standardikorkeudelta. Jos tavallinen mittari näytti -43 astetta tammikuun alussa, niin vähennämme siitä ensin 4 astetta liikanäyttämää, ja vielä 1-2 astetta, jolloin saadaan oletettu standardien mukainen lukema. Laskutoimitus tekee 37-38 astetta, eli hieman enemmän kuin Suomen tämän talven pakkasennätys 36 ja risat. Tietysti sääkoppi voitaisiin viedä vielä lähemmäs jokea, jolloin mittarit tulisivat alemmas, ja voitaisiin saada vielä kylmempiä lukemia. Joka tapauksessa Yli-Nuortti pärjäisi hyvin taistelussa talven pakkasherruudesta, jos siellä olisi virallinen mittauspaikka. Sanoihan tuo Susi-Pulliainenkin jo 80-luvulla, että "sehän on Suomen kylmin paikka". TH
-----
P.S. Katsoin muuten tv:stä eilen illalla ohjelmaa Siperian Bam-radan rakentamisesta. Siellä kerrottiin pakkaslukemista Jakutiassa ja missä rataa rakennettiinkaan. Ne lukemat olivat -70 asteen molemmin puolin. Vaikka nyt mittarivirheitä ym. sattuisi olemaan sielläkin, niin vertailussa meidän tämän talven 40 lukemat ovat vielä lauhaa keliä. Tosin nekin ovat terveisiä Siperiasta, mistä päin nämä kylmät ilmavirtaukset ovat meille tulleet.
Labels: lapintiainen
Wednesday, February 04, 2009
Riekkoja / Willow Grouses
Ilma raitistui, eli jäähtyi eilisestä. Tänään aamulla oli 9 astetta, mutta iltapäivällä pakkanen kiristyi 14 asteeseen. Kahdeksan aikaan oli jo -18.3 ja tuuleskeli edelleen kylmästi (3 bf) idän suunnalta.
Tunturin länsipuolella (k) tapasin naarasteeren ja myöhemmin ukkometson. Pari lapintiaista, ja 4-5 kuukkelia lähempänä Yli-Nuorttia ja vielä 3 korppia - siinäpä lintuhavainnot länsipuolelta.
Muutama sata metriä asemalta Rakitsalle päin oli riekko syömässä koivunsilmuja kahden jälkeen iltapäivällä. Toinen yksinäinen riekko oli ruokalevolla Kotovaaran laessa vähän myöhemmin. Molemmat olivat taas vanhoja lintuja.
Riekkoja on jostain syystä viime päivinä tullut useasti vastaan. Kuitenkin normaalivuosina niitä tapaa selvästi enemmän, ja linnut ovat keskitalvella hyvin usein parvissa. Nuorten lintujen lähes puuttuessa parvia on vähän. Näköjään vanhat linnut eivät ole niin innokkaita parveutumaan keskenään. Normaalivuosina tällaista asiaa ei tule ajatelleeksi.
Kotovaara, jonka alarinteellä asema sijaitsee, vetää yllättävän hyvin kanalintuja puoleensa. Vaikka vaara ei ole kovin kiinnostavan näköinen, matalaa, melko nuorta ja tiheää männikköä, seassa koivua ja vanhoja mäntyjä, niin varsinkin riekkoja ja metsoja se kiehtoo. Koivua on yllättävän paljon riekon ruokailtavaksi, ja tiheä metsä tarjoaa suojaa lintupedoilta. Nisäkäspetojakaan alue ei vedä puoleensa. Ja metsoille Kotovaarassa on kitukasvuista mäntyä makeine neulasineen. TH
Tuesday, February 03, 2009
Kavereita / Friends
Harmaa, sumuinen päivä, kuusi astetta pakkasella koko päivän. Hangella näkyi hyönteisiä, pieniä kärpäsiä ja lumivaaksiaisia. Aikaisemmin luulin, että jos on pakkasella hyönteisiä hangella, niin se on jotenkin epätavallista. Näyttää kuitenkin olevan enemmän sääntönä, että muutaman asteen pakkasella tietyt lajit lähtevät liikkeelle. Eikä niillä varmaan ole mitään hätää, mitä nyt jäsenet ovat jäykät.
Olen tässä ollut olevinani yksin asemalla muutaman päivän. Meidän Herramme näki kuitenkin hyväksi lähettää mulle kaverin - kettu on ollut nyt lähes koko ajan kuin koira pihalla. Tietysti hyvä ruokatarjonta on vaikuttanut oman osansa. Tuskin se muuten olisi niin hyvää kaveria, jos ei syödäkseen saisi.
On niitä kavereita oikeastaan muitakin, tässä asemalla (metsän kaverit erikseen). Kolme oravaa on käynyt syömässä siemeniä ruokintapaikalla. Yksi niistä kiipeili tänään kuuseen ja söi kuusensilmuja, käpyjen puutteessa. Lintuja on ollut kesyjä lapintiaisia ja hömötiainen, sekä talitiaisia ja kuukkeleita. Kärpästä on näkynyt vain jälkiä.
Lapintiainen varsinkin on niin kesy, että tuntuu, että se on hyvä ystävä. Mutta tunne ei taida olla molemminpuolinen. Jos ruokinta loppuu, niin siivelläeläjät purkavat kyllä YYA-sopimuksen. TH
P.S. Lunta oli satanut yöllä 8 cm.
Monday, February 02, 2009
Värejä luonnossa / Colors of nature
Huligaanimetso oli hakomassa soidinalueensa laitapuolella männyssä vähän ennen kymmentä. Tullessani paikalle se lennähti maahan ja alkoi esittää soidinuhkailua, kuten useasti ennenkin. Nyt vaikutti ehkä asiaan ilman lauhtuminen pariin-kolmeen pakkasateeseen ja tuulen tyyntyminen. Aurinko näkyi vielä vähän aamulla ja pilvien raosta vielä myöhemminkin päivällä. Päivä oli pilvinen, mutta ei väritön.
Puhutaan mustista metsoista. Ihmiset puhuu ja minäkin puhun. Kattokaapa kuvaa, eihän siinä ole mettolla mustaa ko pyrstössä ja vattassa!
Riekko sen sijaan on valkoinen. Ei lumenvalkoinen, mutta valkoinen kumminkin - ja kausivalkoinen. Männikkömuristassa oli pariskunta kävelyllä koivunsilmuja napostellen. Vanha pariskunta, nyt hoksasin tarkistaa molemmat.
Riekko sen sijaan on valkoinen. Ei lumenvalkoinen, mutta valkoinen kumminkin - ja kausivalkoinen. Männikkömuristassa oli pariskunta kävelyllä koivunsilmuja napostellen. Vanha pariskunta, nyt hoksasin tarkistaa molemmat.
Sunday, February 01, 2009
Päivänpaisteessa / In the sunshine
Tänään oli erikoinen sää, kun pakkasta oli vain puolenkymmentä astetta, mutta oli kirkasta. Tuuleskeli jonkin verran, mikä vaikutti siihen, että pakkanen ei päässyt puremaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja etelänpuolen rinteillä pääsi jo lämmittämäänkin ilmaa.
Tuntsajokivarressa korpit opastivat minut parille poronraadolle, joista toisen luona ei ollut ihmisen jälkiä. Raato oli lähes loppuunkaluttu.
Saukuusikosta löytyi vähän tuoreempi raato (siis kolmas), jossa oli korvat vielä paikoillaan. Näädät, ketut ja korpit olivat herkutelleet kovasti jäljistä päätellen, mutta minkäänlaisia vanhojakaan jälkiä syyllisestä en löytänyt (en yhdestäkään haaskasta).
Metsokukkoja tuli vastaan (jopa lentämällä yksi auringonnousun aikaan) 6 yksilöä matkan varrella, mutta -kanoja vain 5 yksilöä (kuvassa yksi). Jäniksenkin pääsin näkemään käpälämäessä.
Pohjantikkanaaras (Picoides tridactylus) kuori kuusentärriä Pitkänjängän laidalla vielä iltaruskon aikaan, ja Nuorttiaavalla rusko olikin komea (kuvassa myös ketunjäljet). TH