Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Tänään oli erikoinen sää, kun pakkasta oli vain puolenkymmentä astetta, mutta oli kirkasta. Tuuleskeli jonkin verran, mikä vaikutti siihen, että pakkanen ei päässyt puremaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja etelänpuolen rinteillä pääsi jo lämmittämäänkin ilmaa.

Tuntsajokivarressa korpit opastivat minut parille poronraadolle, joista toisen luona ei ollut ihmisen jälkiä. Raato oli lähes loppuunkaluttu.

Saukuusikosta löytyi vähän tuoreempi raato (siis kolmas), jossa oli korvat vielä paikoillaan. Näädät, ketut ja korpit olivat herkutelleet kovasti jäljistä päätellen, mutta minkäänlaisia vanhojakaan jälkiä syyllisestä en löytänyt (en yhdestäkään haaskasta).

Metsokukkoja tuli vastaan (jopa lentämällä yksi auringonnousun aikaan) 6 yksilöä matkan varrella, mutta -kanoja vain 5 yksilöä (kuvassa yksi). Jäniksenkin pääsin näkemään käpälämäessä.

Pohjantikkanaaras (Picoides tridactylus) kuori kuusentärriä Pitkänjängän laidalla vielä iltaruskon aikaan, ja Nuorttiaavalla rusko olikin komea (kuvassa myös ketunjäljet). TH