Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Ilimoja pitelee. Tänään oli samanlainen, tyyni pakkaspäivä kuin eilen.

Metsojen näkemistähän ei voi estää, ja niinpä jouduin näkemään niitä 6 x. Sukupuolijakauma meni tasan. Viimeinen uros hyppäsi lentoon (k) huurremännystä polanteen varrelta Saumuristan (k) maastossa aamupäivällä.

Päivän lintu oli kuitenkin maakotka (Aquila chrysaetos). Papuhaaroilla ensimmäinen lintu lähti kelosta 60-70 m päästä pakoon hieman 12. jälkeen. Se ei kuitenkaan lentänyt kuin muutaman sata metriä ja istahti keloon Venäjän puolelle. Korpit kiertelivät tämän vähän erikoisen näköisen kotkan ympärillä, liekö haaskakin jossain lähimailla. Erikoista vanhassa linnussa oli pään punaruskea väri, mikä on yleensä nuoren linnun tuntomerkki. Tällä oli kuitenkin puvussa kirjavuutta vanhan linnun tapaan, mutta ehkäpä lintu ei ollut kovin vanha. Kuvissa sama lintu eri perspektiiveistä.

Toisenlainen väritys sen sijaan oli kotkaparilla, jonka näin ennen kahta Kotkakurunojalla. Molemmat linnut olivat selvästi vanhoja, pienempi, ilm. koiras kirjavampi. Sen pää oli selvästi vaaleamman kellertävä kuin Papuhaaran linnulla, kuten kuvastakin voi juuri ja juuri nähdä.

-----

Näin tänään melko tuoreet ilveksen jäljet Pirunkurulla rajan pinnassa ja vanhat ahman jäljet Raippavaaran maastossa. Nämä pedot ovat tappaneet sen verran poroja rajan pinnassa, että pienemmillekin pedoille, kuten kotkille riittää syötävää. TH