Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Tänään oli pilvinen päivä, pakkasta kymmenen astetta ja aika tyyntä.

-----

Aamulla piippaili pyy vessan takana ja orava kiipeili lähipuissa.

-----

Kiertelin tunturien itäpuolella Tuntsajokea myöten. Näin monenlaista - metsoja kaikkiaan 42 yksilöä, joista 4 naarasta. Suurimmassa parvessa 10 urosta, toisissa parvissa 5, 6, 6 ja sitten 1-3 lintua paikassaan. Kaikki olivat eri lintuja, koska linnut jäivät aina puihin, kun ne tapasin. Enpä ole aikaisemmin tällaista määrää metsoja päivän aikana tavannut.

-----

Riekkoja näin 6 yks., joista 2 oli koivuissa tai raidoissa ruokailemassa. Hiiripöllöjä tuli vastaan kaikkiaan 7 yks. Jäniksiä näin myös 2 yks., mutta ne eivät olleet kuvattavissa. Toinen oli makuulla tiheän tunturikuusen alla, suorastaan sisässä täysin näkymättömissä.

-----

Ahmakin oli hilputellut alueen läpi koillista kohti. Poroja se ei näyttänyt tavanneen. TH
-----
P.S. Karhutunturin partio näki harmaan joutsenen lähtevän lentoon iltahämärissä Tulppiossa Yli-Nuortin sillan luota kelkkapolanteelta. Joutsen on siis viime kesän poikanen ja selvinnyt tähän asti hengissä oletettavasti jossain lähiseudun sulapaikassa.
-----
Tarmo näki n. 50 yks. teeriparven Mukkalassa ja toisen parinkymmenen yks. parven Saijalla Tenniöjoella.

-----

Lisäsin aikaisemmin tapahtuneita juttuja oikeisiin väleihin, mm. ilveksen tapaaminen 8.2. TH

-----

P.S. Karlinin Olli-Pekka näki hiiripöllöparin yrittävän parittelua Sodankylän alueella. Pöllöt olivat kontaktissa kaksi kertaa. Hän näki useampiakin pareja, jotka olivat jo ehkä reviireillä. Täällähän emme ole vielä sellaista havainneet.

-----

Piisilän Petri havaitsi nuoren tunturihaukan Tulppionlatva-aavalla 9.2. PP sai siitä kuviakin, joista havaitsee selvästi, että kysymyksessä on viime kesän poikalintu ja siis eri kuin Värriötunturin itäpuolella havaittu haukka.

Pienistä Lapin hyönteissyöjistä Etiopian ylämaalla tapaa talvisaikaan varmimmin tiltaltin (Phylloscopus collybitus) ja pajulinnun (Phylloscopus trochilus), tässä järjestyksessä. Tiltaltin, eli tynnyrilinnun, eli oluentiputtajan ääntelyä: "til tal til tal til tal" (englanniksi: "chiff chaff chiff chaff chiff chaff") kuulee aamupäivisin lokakuulta-maaliskuulle pitkin Tana-järven rantaa, kaupungin puistoissa, toimiston auki olevasta ikkunasta - ja Etiopian kotimme puutarhasta.

Tiltaltti palkopuussa - Common chiff chaff in Sesbania bispinosa

Tiputtelunsa ohessa tiltaltti liikkuu tropiikin puissa vikkelästi ja poimii niistä kirvoja (Aphidoidea), aivan kuten se ja pajulintu poimivat loppukesästä kirvoja suomalaisistakin puista. Vikkelää lintua on hankala kuvata. Tässä sillä oli vuorossa puutarhaan istutetun palkopuun (Sesbania bispinosa) puhdistus.

Muita tiltaltin huoltamia puita ja puutarhan köynnöksiä ovat (keskikuvassa) kärsimyshedelmä (Passiflora edulis, alhaalla), tulppaanipuu (Spathodea campanulata, ylhäällä vasemmalla) ja Cordia africana puu (ylhäällä oikealla). Alimmassa kuvassa palkopuut tukevat kärsimyshedelmää, ylhäällä vasemmalla on myös papaijan (Carica papaya) lehti. Näiden kaikkien köynnösten, hedelmäpuiden ja muiden puiden lehvästössä on etenkin aamuisin kirvoja, joita pienet hyönteissyöjät - kuten Lapistakin tulleet - jahtaavat aamunälässään.

Pajulintuja on talvisaikaan Etiopiassa todennäköisesti yhtä paljon kuin tiltatteja. Pajulinnun vain kuulee harvemmin, sillä se on täällä tiltalttia hiljaisempi. Pajulintu kyllä laulaa tunnistettavasti säettään aamuisin, heti tultuaan talvikotoonsa loka-marraskuussa. Laulu on kuitenkin tapailevaa, innotonta, ei koskaan intohimoista kuten pajulinnun laulu on pesimäaikaan Lapissa touko-kesäkuussa. Pajulinnun laulun tapailu vaimenee jo ennen joulua, eikä se enää viriä keväälläkään, ennen lähtöä Lapin matkalle.

Pajulintu puhdistaa kirvoista samoja puutarhan puita kuin tiltalttikin.

Silloin kun pajulintu ei enää laula eikä tiltalttikaan ole koko aikaa äänessä, niiden tunnistaminen on tiheissä puustoissa työläähköä. Ne molemmat vain vilahtelevat lehvästössä, eivätkä poseeraa puiden oksilla kuten Suomessa soidinaikaan. Tunnistamista varten täällä on ensin vain paukutettava digikuvia puissa puikkelehtivista linnuista ja sitten tutkailtava säärien väriä kuvista tietokoneen ruudulla.

Kun muistaa Paula Koivuniemen säkeet (mukaillen) "tummat sääret, ruskea tukka, koskaan niitä hylkäisi en, lämpöinen on poskensa nukka ....", tiltaltin ja pajulinnun erottaa Etiopian puissakin: tummat sääret - tiltaltti, vaaleat sääret - pajulintu!

Common chiff chaff (Phylloscopus collybitus) and willow warbler (Phylloscopus trochilus) are among Ethiopian common migratory (winter) birds from Arctic latitudes. Chiff chaff is more vocal, it sings in the mornings throughout its migration months (October - March). Willow warbler sings only after its arrival in October- November. Besides, Willow warbler's song is here not passionate at all, like it is at the northern latitudes.

Both birds are feeding vividly in tropical trees looking after aphids (Aphidoidea). They seldom stop for long enough time, for identification by binoculars, or for photographing. Best the species are separated by their leg color: Common chiff chaff has darker legs, Willow warbler has lighter legs.

Common garden plants and trees with plenty of aphids in the mornings are Passion fruit (Passiflora edulis, both photos in the middle), African tulip tree (Spathodea campanulata, upper photo left up) ja Cordia africana (upper photo right up). In the lowest photo the Sesbania bispinosa trees are supporting the passion fruit; also a leaf of papaya (Carica papaya) is seen left up.

It is the jungle like mixture of trees and climbers where the morning aphids are calling Common chiff chaff and Willow warbler for breakfast. Through the mixture you try to photograph the vivid migratory birds.

Pakkasta oli edelleen 15-16 astetta, mutta tuuli puhalsi lounaasta n. 6 boforin voimalla. Oli vaikeata nousta lipsuvilla suksilla ylärinteeseen ja vastatuuleen. Tunturissa oli harvinaisen kylmä keli käydä tunturin lumilinja.

Matkalla Kemijärvelle näin hiiripöllöt Ykkösen N-puolella, Ainijärven S-puolella ja Savukosken-Pelkosenniemen rajalla. Lähellä viimeistä hiiripöllöpaikkaa ruokaili riekkopari pajuissa iltahämärissä. Martilta vähän matkaa etelään Kemijokirannassa katseli yksinäinen hirvi tielle pysähtynyttä autoa. TH

-----

P.S. Lisäsin hirvikuvan 16.2., kun pääsin käsittelemään kuvia.

alkoi kuitenkin lumisade, joka lauhdutti ilmaa. Idästä tuullut tuuli toi mukanaan lunta iltaan asti. Illalla pakkasta oli vähimmillään n. 13 astetta.

-----

Hiiripöllö päivysteli Ykkösen pohjoispuolella. Tuuli tuiversi sitä, mutta sitkeästi se pysyi kuusen latvassa. Pari kertaa se häipyi, mutta löytyi uudestaan. Mitään ei näyttänyt saaneen. TH

-----

Yli-Nuortilla oli lämpötila käynyt alimmillaan -39:ssä. Iltapäivällä siellä oli vain -31.5 astetta, totesi Tapani. Heikko lumisade varmaan vaikutti hieman. Talven paikalliset pakkasennätykset ovat nyt tässä. TH

-----

Luontokin pitää pakkasta, kuten ihminenkin. Metsot viettävät paljon aikaa kiepissä ja varsinkin teeret. Näätääkin kova pakkanen hieman jarruttaa laukkomasta, mutta miten lie jäniksen laita. Usein kuutamoisina pakkasöinä jänikset tuntuvat laukkovan kilpaa. Luulen kuitenkin neljänkymmenen asteen kelin rauhoittavan niidenkin liikuntahaluja.

-----

Rakitsan pohjoisrinteeltä lähti ukkometso männystä aamupäivällä. Hirvaskankaalla oli taas kolme koppeloa hakomassa ja Haaskaojan itäpuolella nuori urosmetso. Sauojan pohjoispuolella istui kolme ukkoherraa ruokatauolla auringonpaisteessa puolenpäivän jälkeen. Yksi niistä narskutteli nokkaa hiihdellessäni läheltä ohi.

-----

Puun latvassa paisteessa lämpötila on paljon korkeampi kuin lumenpinnalla varjossa. Sen sijaan lumen alla on lähellä nollan lämpötila. Tämän oli todennut neljäs lintu, joka ponnisti karkuun läheltä muita kolmea.

-----

Väliojan itäpuolella päivysti päivän ainoa hiiripöllö kuusen latvassa. Myyräateria täytyy saada pakkasellakin ja varsinkin silloin. Pakkasen eläimet kyllä kestävät, mutta kulutus on silloin kovempaa kuin lauhalla. Lämmön tuottamiseen tarvitaan enemmän energiaa, sen tietävät sähköyhtiötkin.

-----

Yhden riekon näin Haaskaojan itäpuolella. Vielä kuulin lapintiaisten ääniä ja siinä päivän luontohavainnot olivatkin. TH

Lapin kurjet matkustavat kokoonsa nähden yllättävän pitkän matkan. Pienemmistä muuttolinnuista poiketen kurki muuttaa tosin hitaammin. Afrikan lintukoto eli Etiopian ylänkö on kurkien muuton päätepiste ja käännöspaikka, missä kurjet tapaa tammi-helmikuussa.

Niilin latvajärven, Tanan itä- ja koillisrannalla on laaja Fogeran tasanko, missä pohjoisia kurkia on helppo kuvata talvisaikaan. Fogerassa on parhaimmillaan laskettu 20,000 kurjen muuttojoukko.

Fogeran tasanko on heinä-lokakuussa riisiviljelmien vallassa. Riisi korjataan marraskuussa, eivätkä joulukuussa saapuvat muuttokurjet saa onneksi paikallisia viljelijöitä laiduntamisellaan hermostumaan. Kurki saa rauhassa laiduntaa lehmien, lampaiden, hevosten, aasien ja muulien seassa, jotka siirtyvät alueelle, kun riisi on kuivahtaneelta maalta korjattu.

Arkikotoinen kurki (Grus grus) ei ole Fogeran tasangolla yksin. Sillä on usein seuranaan hienohelma: kruunukurki (Balearica pavonina). Kruunukurki on paikallinen laji, se ei siis muuta minnekään. Miksi se ei lähde maaliskuussa kohti Lappia, kun tavallinen kurki lähtee?

Alakuvan horisontissa lentää joukkue kynsihanhia (Plectropterus gambensis). 

Common crane (Grus grus) is a migrating bird which comes from Arctic peatlands, like Finnish Lapland all the way to Africa, like to Ethiopian highlands. Fogera plains in the eastern and north-eastern shores of Lake Tana is one of the favorite winter sites of Common crane. At most 20,000 Common cranes have been counted in the plains around February.


Fogera plains are full of paddy rice cultivation between July - October. Rice is harvested in November. From December onwards the Common cranes can freely graze on the dried, harvested paddy rice areas, with cows, sheep, horses, donkeys and mules.

Common crane is not the only crane species in Fogera plains. Often some specimen of Black crowned cranes (Balearica pavonina) are seen with the Common cranes. Crowned cranes are not migratory birds? Why do they not head for Arctic areas in March, like the Common cranes do?

In the horizon of the lower picture a group of Spur-winged geese (Plectropterus gambensis) in flight.