Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Kova tuuli hallitsi tämän päivän olosuhteita. Aamulla vähän heitti räntää, minkä jälkeen jopa hieman kirkastui. Iltapäivällä tuuli sai kiskottua vesisateen lounaan puolelta. Lämpötila vaihteli 1-5 asteiden välillä.

Eilisen päivän pyrytti, mutta tänä aamuna ilma kaunistui. Tuuli vei kuitenkin lumet matkassaan, joten mittakeppiin ei lisääntynyt. Nyt on 70 cm oltuaan muutama päivä sitten jo 78 cm. Ilma lämpesi viiteen plusasteeseen auringossa, mutta iltapäivällä alkoi ripsiä jo vettä.

Kelkkakeli on harvinaisen kehno, 5900:lla pääsee, mutta ei ole kehumista. Märkää lunta paataa telastoon. Uusi lumi on hautonut vanhan, kantavan kerroksen olemattomiin. Mutta keväällähän se on tämmöistä.

Vuoden ajan kuvia: Sulavaa tykkyä Värriötunturissa


Photos of the season: Melting snow in Varrio fells trees

Sallan riistanhoitoyhdityksen puheenjohtaja, usein Värriön tutkimusasemallakin vieraillut Klaus Loisa lähetti oheisen kuvan Sallan korkeimmasta kohdasta. Sorsatunturin korkeus on 628,5 metriä. Sorsatunturin silhuetti näkyy Värriö viitoselta etelän horisontissa. Klaus oli alueelle tekemässä talvista riistakolmiolaskentaa.

Mr. Klaus Loisa, frequent visitor and collaborator in Varrio Research Station, sent a photo taken on Sorsatunturi. It is the highest peak, 628.5 meters above sea level, in Salla municipality. Klaus was observing the game in the area.

Hyvää Pääsiäistä Värriön luonnonpuiston vanhoista metsistä, rauhaisasta outamaasta.

Passover greetings from Varrio Nature Reserve, from silent old forests.

Metsähallituksen kotka-asiantuntija Petri Piisilä onnistui valokuvaamaan komen ketun Kemihaaran - Korvatunturin alueella (ks. luontopäiväkirjan merkintä 19.3.2008).

Mr. Petri Piisila, the Golden Eagle expert of Metsahallitus ("Finnish Forest and Park Service") managed to photograph a beautiful fox in the wilderness of Eastern Lapland (see the Natury Diary post of 19.3.2008).

Vuodenajan kuvia: Sauoiva ja Pikku Sau Värriö kolmoselta



Photos of the season: Sauoiva fells from Varrio peak III

Iltapäivällä istuskeli mettopoika männyn oksalla Rakitsan pohjoisrinteellä. Luultavasti se oli sama istuskelija, joka Palmusunnuntaina istui männyn latvassa Kuntasjoen eteläpuolella.

Kevät etenee ihan silmissä. Aamulla ruokintapaikalla oli kaksi viherpeippoa, mutta iltapäivällä niitä oli jo neljä. Myös Kemihaaralle on pari viherpeippoa ilmestynyt ruokintapaikalle alkuviikosta.

Kari-kettupoika onnistui lopulta kuvaamaan aseman ketun illalla 9-10. aikaan. Kettu käväisi kaivamassa ruokakätköä ikkunan alla ja kuvaaminenkin onnistui jollain lailla yhden ruudun läpi. Kettu ei pelännyt salamavalon läiskettä, ainakaan näkyvästi.

Kettuja oli nähnyt myös Piisilän Petri kotkareissuillaan alkuviikosta Kemihaaran-Korvatunturin alueella, kaikkiaan kolme. Yksi oli maannut keskellä aapaa kyljellään kuin kuollut, mutta valpastunut kelkan tullessa lähelle. Toista oli porot kaikonneet ja Petri oli odotellut jo ahmaa valokuvauskonekivääri valmiina, mutta hän saikin komean ketun saaliikseen (tämän kuvan Petri lupasi luontopäiväkirjaan). Kolmas oli havainto muuten vaan. Edellisellä viikolla kettu oli jäljistä päätellen ilmeisesti napannut ukkometson saaliikseen.

Muita Petrin erikoisempia havaintoja oli tiistaina kotkapari, kirjosiipikäpylintu Korvatunturissa ja palokärjet samoilla seuduin. Kanalintuja näkyi vähän, vain metso ja koppelo.

Kävin illalla Kemihaaralla valvontatuvalla Petrin vieraana, ja palatessa kuuntelin pöllöjä kuutamokelissä. Kuuntelumatkaa tuli lähes reilu viisikymmentä kilometriä ja kuuntelukertoja n. 20. Yksi puputtava helmipöllö kuului Kyörtesselän eteläkulmalla, joten ei niitä pöllöjä näissä kairoissa mitenkään haitaksi asti ole.

Häirikkönä soiva metso löytyi taas Värriön luonnonpuiston länsiosasta ("Pommituskukkuloiden" maastosta). Saavuimme Teuvo Hietajärven kanssa paikalle kaksistaan, jotta toinen voi keskittyä kuvaamiseen ja toinen puolustautumiseen.

Metso oli soidinvireessä, naksautteli ja päästi myös "röhkiviä" ääniä, mutta ei juurikaan "hionut". Se kävi muhkean nokkansa turvin kimppuun sellaisella tarmolla, että hiihtäjä sai pitää varansa. Toki moottorikelkkahaalari ja talvikinttaat antoivat riittävän suojan.

Aikansa ärhenneltyään metso poistui siipiään vetäen länteen päin ja hyppäsi sitten siivilleen. Teuvo löysi sen vielä kuusen alta, mutta soidinvire oli toistaiseksi poissa.

Urosmetson häiriökäyttäytyminen sen alkuperäisessä luonnossa on hämmentävää. Tällainen käytös tunnetaan muun muassa Varsinais-Suomessa, jossa metsoja on niin vähän, että paikoitellen yksinäinen uros ei löydä toista urosta kilpakumppanikseen, eikä naaraitakaan soidinkatsomoonsa. Yksinäisyyden on tulkittu johtavan häiriintyneeseen soidinkäyttäytymiseen.

Tästä ei Värriön metson osalta ole kyse. Sekä uroksia että naaraita on Värriön luonnonpuistossa tälle sankarille yllin kyllin kumppaniksi.

Strangely behaving capercaillie (Tetrao urogallus) was found in the western part of Varrio Nature Reserve. It displays abnormally, attacks people like they were threatening rivals. The same capercaillie was found also last year. This year it also started displaying abnormally early, already in March.

This kind of behaviour has been observed in Southern Finland in the outer zones of its distribution. In the conditions where the male capercaillie does not find male rivals or female audience, similar behaviour has been seen. This is not the case in Varrio Nature Reserve. The reserve is known for its abundant stock of capercaillies, both males and females.

Observations on this strange bird continue ...

Labels: Capercaillie, metso, Tetrao urogallus

Värriötunturin palmusunnuntai oli täynnä aurinkoa ja kiloa. Tunturin palmut ovat tosin tavallisia mäntyjä. Ne vapautuvat jo kovaa kyytiä huurteesta ja tykystä. Kuva Värriö kolmoselta, horisontissa Värriö nelonen.

The Palm Sunday in Varrio Fells was full of bright spring sunlight. The palms though, are just ordinary Scots pines. They start to get free from heavy snow. The photo is taken south of Varrio III. In the horizon Varrio IV is seen.

Heti seitsemän aikoihin aamulla oli nuori urosmetso hakomassa Kuntaskurun takana männyssä. Se näkyi miltei tutkimusaseman portaille. Metso viihtyi tyvenessä aamusäässä pari tuntia. Tuskinpa se niin pitkäksi aikaa hakoja sai samoilta kyntyssijoiltaan.

Panin klo 9 sukset jalkaan ja lähdin lähestymään metsoa Kuutsjärven jäältä. Metso oli verraten kesy, ja kun hitaasti lintua lähestyin naakimalla, pääsin 100 metrin päähän. Toki se lopulta hyppäsi siivilleen. Ja lensi Rakitsan vaaraan.

Etäisyys ja kuvakulma olivat taskukameralle haastavat.

At seven o'clock a young male Capercaillie was sitting on the top of Scots pine tree behind Kuntaskuru valley. We could see the almost from the stairs of the research station. The bird was eating slowly the needles from the top of the pine. It stayed on the same branch (top) for about two hours.

At 9 o'clock I skiid towards the bird and managed to approach it to distance of 100 meters. Finally it jumped to flight and flew towards Rakitsa hill.

Distance and photographing angle were rather challenging for pocket camera.

Nuorttitunturi hohtaa Nuorttiaavan takana valkolakisen (valkopäisenä, siitä tunturien lakien nimitys "Pää")

Nuorttitunturin oikealla puolella hohtaa pienempi valkoinen kyhmy. Kyseessä on Kynsivaaran kynsi. Kallioinen kynsi on on peittynyt kauttaaltaan maaliskuun lumeen.


Nuortti fell shines as whitish behind the winterly Nuortti aapa mire. On the right side there is a smaller white spot. It is the claw of Kynsivaara hill. In the middle of March the rocky claw is totally covered by snow.