Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Iltapäivällä istuskeli mettopoika männyn oksalla Rakitsan pohjoisrinteellä. Luultavasti se oli sama istuskelija, joka Palmusunnuntaina istui männyn latvassa Kuntasjoen eteläpuolella.

Kevät etenee ihan silmissä. Aamulla ruokintapaikalla oli kaksi viherpeippoa, mutta iltapäivällä niitä oli jo neljä. Myös Kemihaaralle on pari viherpeippoa ilmestynyt ruokintapaikalle alkuviikosta.

Kari-kettupoika onnistui lopulta kuvaamaan aseman ketun illalla 9-10. aikaan. Kettu käväisi kaivamassa ruokakätköä ikkunan alla ja kuvaaminenkin onnistui jollain lailla yhden ruudun läpi. Kettu ei pelännyt salamavalon läiskettä, ainakaan näkyvästi.

Kettuja oli nähnyt myös Piisilän Petri kotkareissuillaan alkuviikosta Kemihaaran-Korvatunturin alueella, kaikkiaan kolme. Yksi oli maannut keskellä aapaa kyljellään kuin kuollut, mutta valpastunut kelkan tullessa lähelle. Toista oli porot kaikonneet ja Petri oli odotellut jo ahmaa valokuvauskonekivääri valmiina, mutta hän saikin komean ketun saaliikseen (tämän kuvan Petri lupasi luontopäiväkirjaan). Kolmas oli havainto muuten vaan. Edellisellä viikolla kettu oli jäljistä päätellen ilmeisesti napannut ukkometson saaliikseen.

Muita Petrin erikoisempia havaintoja oli tiistaina kotkapari, kirjosiipikäpylintu Korvatunturissa ja palokärjet samoilla seuduin. Kanalintuja näkyi vähän, vain metso ja koppelo.

Kävin illalla Kemihaaralla valvontatuvalla Petrin vieraana, ja palatessa kuuntelin pöllöjä kuutamokelissä. Kuuntelumatkaa tuli lähes reilu viisikymmentä kilometriä ja kuuntelukertoja n. 20. Yksi puputtava helmipöllö kuului Kyörtesselän eteläkulmalla, joten ei niitä pöllöjä näissä kairoissa mitenkään haitaksi asti ole.