Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Vuodenajan kuvia: Aihkipetäjä Raippavaarassa.

Photos of the season: An old Scots pine on Raippavaara hill.

Vuodenajan kuvia: Pirunkurun lampi sydänkesällä

Photos of the season: Pond of Devil´s creek at Midsummer

Vuoden 2007 keräkurmitsakävely tehtiin viiden miehen linjalaskentana, edellisvuosien tapaan. Havainnoijat olivat Teuvo Hietajärvi, Jorma Laurila, Keijo Kotala, Miikka Autti ja Veli Pohjonen. Kuvassa oikealla Jorma Laurila ja keskellä Keijo Kotala.

Aikaisemmista vuosista poiketen Värriötuntureilla oli vielä joitakin lumilaikkuja, pohjoispuolen rinteiden sellaisissa kohdissa mihin lumi oli kinostunut.

Menomatkalla haravoitiin Värriötunturien ketjun länsilaita (11 km) ja paluumatkalla itälaita. Koko sateisen viikon ainut poutapäivä taisi sattua juuri täksi torstaiksi. Eteläkaakosta puhalsi leuto tuuli, ajoittain ehkä niin kovaa, että se haittasi äänihavainnointia.

Aina kun yksi Värriötuntureiden laki oli haravoitu, Teuvo Hietajärvi kokosi havainnot muistikirjaan. Kuvassa vasemmalta Jorma Laurila, Miikka Autti, Teuvo H. ja Keijo Kotala.

Keräkurmitsakävelyn tulos oli seuraava:

Keräkurmitsa 11 kpl + 2 pesintää
Kapustarinta 176 kpl + 3 pesintää
Pikkukuovi 8 kpl

Keräkurmitsoja löytyi täsmälleen sama määrä kuin edellisenä vuonna eli 11 kappaletta. Vuodesta 1990 lähtien keräkurmitsojen määrä on ollut keskimäärin 12-13 lintua. keskimääräinen havaintojen määrä näyttää pysyneen verraten vakana, vaikka vuosien välinen vaihtelu on välillä 3-20 havaintoa.

Kapustarintoja löydettiin poikkeuksellisen paljon. Niitä oli jokaisella Värriötunturin laella. Suurin havaittu parvi oli 15 lintua; lienevätkö olleet jo muuttoaikeissa.

Myös kapustarinnan pesiä löytyi. Kuvassa Jorma Laurila valokuvaa pesää, jossa oli neljä munaa.

Havainnointireitiltä löytyi myös niittykirvisen pesä, jossa oli kaksi jo kuoriutunutta poikasta ja kolme munaa. Alimmassa kuvassa kivenkoloon kätkettyä pesää ihmetellään. Yksinäinen poro (kuvassa alavasemmalla) ihmettelee puolestaan tunturin kulkijoita.

Annual Dotterel walk was carried out today. The team consisted of Jorma Laurila, Miikka Autti, Teuvo Hietajärvi, Keijo Kotala and Veli Pohjonen.

The main observations were:

Dotterel (Charadrius morinellus) 11 birds + 2 nests
Eurasian Golden Plover (Pluvialis apricaria) 176 birds + 3 nests
Whimbrel (Numenius phaeopus) 8 birds

The number of observed dotterels was the same as in the previous year: 11 birds. Over the years 1990 - 2007 dotterel population on the fells has been on average 12-13 bird. There is a slight trend downwards, although it is not sgtatistically significant.

While walking some nest were found also, like one of Golden plover (above with 4 eggs) and the other of Meadow Pipit (Anthus pratensis, below with 2 chics and 3 eggs).

In the last photo the team studies the nest of Meadow Pipit. A lonesome reindeer follows from behind.

Värriön luonnonpuiston mäntykankaat - outamaat tuntureiden välissä - ovat luontaista kulorastaan maata. Kulorastaan rätisevä varoitus on kuin kalkkarokäärmeen rätinää. Kulorastasta kuvaillaankin äänensä puolesta havumetsien kalkkarokäärmeeksi.

Kulorastaiden rätinä ohjasi minut myös tämän poikasen luo, vaikka lienevät vanhemmat houkutelleet minua pikemminkin maassa jököttävältä poikaselta pois päin kuin sen luo.

The Scots pine dominated forests between Varrio fells are typical environments for Mistle Thrush (Turdus viscivorus). The alarm call of Mistle Thrush resembles the voice of rattle snake. Sometimes the bird is described by its voice as the rattle snake of boreal forests.

Such rattling voice by the parents guided me to the chick of Mistle Thrush, although the parent birds apparently tried to pull me away from the bird instead of letting me to very near to the chick to photograph it.

Kävin tänään vielä virtavästäräkin pesäpaikalla tarkastamassa tilanteen. Jos vaikka joku poikasista olisi pässy karkuun kotkalta. Poikasen ääntä ei kuulunut, sen sijaan ainakin naaras oli vielä paikalla (kuva).

Virtavästäräkistä vielä sen verran, että se on harvinainen pesijä Suomessa, pesivien parien määrä tutkijoiden arvion mukaan 0-10 paria vuosittain. Sen pesimäalue ulottuu Etelä-Euroopasta Ruotsin ja Norjan eteläosiin. Sitten taas Siperiassa on toinen levinneisyysalue, joka ulottuu lännessä Uralille asti. Suomessa tavataan vuosittain muutamia yksilöitä etelä-Suomessa ja hieman enemmän koillis-Suomessa. Nämä koillisen linnut ovat ilmeisesti itäistä kantaa.

Hirvasjokiseudussa oli myös palokärkiä. Laurilan Jorma tapasi koiraan jokivarressa alempana, ja minä tapasin ilm. naaraan ylempänä joen länsipuolella hieman myöhemmin. TH

Myöhäisiä kulleroita löytää Värriön pitkospuureitin varrelta, Nuortinahon takaa painanteesta, missä kevään lumi viipyy pitkään.

You can find late Globeflowers (Trollius europaeus) at Varrio track in a place behinds Nuortinaho, where the spring snow stays for long.

Maastossa alkaa olla linnunpoikasia, siis syötävää pedoille, esim. varpuspöllölle. Laulurastaan pesässä Petäjärinteellä oli emo lämmittämässä isoja poikasia, mutta lähestyessäni pesää pomppasi koko katras lentoon. Poikaset eivät vaan vielä osanneet kovin hyvin lentää.

Lähistöllä oli järripeipon pesä, minkä laita oli pettänyt. Seurauksena puun oksalta löytyi yksi kuollut poikanen ja maasta kaksi kuollutta ja yksi elävä. Se koetti pysyä hengissä sateessa emojen käydessä sitä ruokkimassa. Sillä oli jo höyhenpeitettä.

Vuodenajan kuvia: Tikankontti - Juhannuksen kukka (Kouvervaara, Kuusamo)

Photos of the season: Lady´s slipper (Cypripedium calceolus) - flower of the Midsummer day (Kouvervaara, Kuusamo)

Vuodenajan kuvia: Juhannusyön telkät Apajalahdella (Kuusamo, Ylikitka)

Photos of the season: Goldeneyes of the Misummer night on Apajalahti Bay (Kuusamo, Ylikitka)

Tänään näkyi jo lentopoikasia monin paikoin. Vihervarpusella, urpiaisella ja hömötiaisella oli vasta pesän jättäneitä poikasia Nuorttiaavan laidalla. Puolivälinjängänmäen länsipuolen kuusikossa oli lapinharakkapoikue (kuva). Lähistöltä löytyi myös kulorastaan pesä kuusesta 4.5 m korkeudelta (kuva). Tämä oli eka kerta ainakin minulle havaita, että kulorastas tekee pesän kuuseen. Sillä oli viikon ikäiset poikaset. Poikasia oli pesissä myös muilla rastailla, käpytikalla, lapintiaisella ja pikkukäpylinnullakin, joka jatkaa edelleen pesintää.

Västäräkki asuu yleensä ihmisen tuntumassa ja pesii erilaisiin rakennelmiin. Mutta löytyy niitä västinpesiä aivan erämaaluonnostakin. Saun kuruilla oli pesä kymmenen metrin korkeudella korkeassa kallioseinämässä. Alapuolella oli laaja kieleke, josta pääsi tutkimaan pesää. Siellä oli kuusi pientä poikasta.

Tuntureiden kurjenherne (kuva vas.) on levittäytynyt teitä pitkin kauas etelämmäksi. Tässä kuva Pelkosenniemeltä Savukosken tienhaarasta. Kemijärvelle ja ilmeisesti Sallaankin se on jo ehtinyt. Minne ehtiikin vielä?

Kutsan alue Sallassa rauhoitettiin aikoinaan luonnonpuistoksi. Sotien jälkeisessä rauhanteossa se jäi Venäjän puolelle. Venäläiset ovat sitten yhdessä suomalaisten kanssa rauhoittaneet alueen. Nykyään alueen matkailua ollaan kehittämässä ja myös tutkimusasemamme osallistuu hankkeeseen tutkijan roolissa.

4.6 klo 12:30
Peuraselän autiotuvan jälkeen Jauru eli Jauri kerää vesiä mm. Talkkunapään ja Rajavaaran rinteiltä. Vesimäärän kasvaessa joki levenee huomattavasti ennen valtakunnanrajaa.








4.6 klo 23:50
Saariselän tunturijono avautuu toisella tavalla Talkkunapään rinteestä. Kuvassa Vongoivan tunturiryhmää. Oikealla kuvassa Kuusikuru.





7.6 klo 15:30
Korvatunturin korvat lännestä katsottuna. Lähin huipuista on Suomen puolella kokonaan. Toisen laen kautta kulkee valtakunnanraja.












7.6 klo 16:30
Korvatunturia peittää osin noin 10 cm:n korkuinen jäkälikkö, mikä koostuu eri jäkälälajeista. Jäkälien kasvun Korvatunturilla mahdollistaa poroaita ja sen takainen maa, mikä rajoittuu valtakunnanrajaan. Tämä alue ei kuulu porojen laidunalueeseen.
Kuvan horisontissa siintää Naltiotunturi.
JK & JS

Kävimme kesäkuun alussa keräämässä havaintoja Värriön luonnonpuiston pohjois puolelta.

Maasto oli osittain vielä kosteaa, joten karhukin oli joutunut jättämään jälkensä meidän löydettäväksi. Yleensä karhu yrittää välttää jättämästä itsestään liikoja merkkejä.

Hiiripöllö ilmoitti itsestään 10.6.2007 klo 2:45 ohi kävellessämme. Tässä tapauksessa se paljasti meille myös pesänsä. Pesä sijaitsi kelossa, palokärjen vanhassa kolossa, noin 4 metrin korkeudella maasta.
Hiiripöllöistä osa käyttäytyy erittäin agressiivisesti pesänsä läheisyydessä. Tämä yksilö tyytyi kuitenkin seuraamaan toimiamme etäämmältä kiertelemällä ympärillämme.
JK & JS