Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Taas yksi metsäopiskelijoiden kurssin Värriön osuus päättyi ja porukka päätyi ryhmäkuvaan Ainikuusikkoon. Takana 3.5 vrk tutkimusta ja harjoitusta alueen vanhoissa metsissä. Porukka jatkoi ilmeisen hyvillä mielin pohjoista kohti.

Sääkin oli aika lämmin. Sadetta olli yhtenä yönä ja silloin sitä tulikin runsaasti. Ja heti kurssin jälkeen satoi taas melko kovasti. Tänä aamuna lämpötila oli enää 6 astetta ja tuuli koillisesta. Päivä oli kuitenkin iltapäivällä aurinkoinen.

Maanantaiaamuna lenteli hiiripöllö aseman liepeillä. Nuori jänis lähti eilen makuulta saunan rinteestä. Tänään pidettäessä kokousta huomasi Tapani seminaarihuoneen ikkunasta nuoren kanahaukan istahtavan mäntyyn. Sain siitä tunnistuskuvan.

Jossakin lähialueilla on pesinyt kanahaukka, koska nyt on jo kaksi havaintoa nuoresta linnusta. Petolintuja on ollut suhteellisen paljon puistossa tämän kesän aikana, myyrämäärien johdosta. Liekö ne vähentäneet kanalintuja? Myyriä kuitenkin edelleen riittää, joten painetta kanalintujen suuntaan myyränpyytäjillä ei ole vielä kovin ollut. TH

Labels: hiiripöllö, jänis, kanahaukka

Labels: hiiripöllö, kanahaukka, karhu, koppelo, kuukkeli, lapintiainen, maakotka, metso, niittykirvinen, pajulintu, piekana, taviokuurna, tuulihaukka

Aamun työmatkalla näin ukkometson Värriöjoentiellä. Piekana laskeutui lähelle puunlatvaan, vaihtoi toiseenkin, mutta ei uskaltanut käydä kimppuun. Metso ei näyttänyt sitä oikein pelkäävänkään. Piekanahan on etupäässä myyränsyöjä.

Kyörteslammen maastossa näin hiiripöllön ja vähän kauempana nuoren ketun.

Illalla piekana lensi Kuutsjärven yli ja istahti puunlatvaan. Lammella uiskenteli telkkä, mutta piekana ei alkanut pyytämään sitäkään.

Aika viileätä on ollut viime aikoina ja sateistakin. Tänään lämpeni 17 asteeseen. Vesi on korkealla.

Männyn vuosikasvaimet ovat jääneet tänä kesänä täällä lyhyiksi. Metsäntutkijat arvelevat syyn olevan kylmässä viime kesässä.

Niin, haarapääskyjä oli kertynyt satakunta langoille Arvospuolella Pelkosenniemellä.TH

Labels: haarapääsky, hiiripöllö, kettu, metso, piekana

Aseman kanalintulinjalta odotin ainakin jonkinlaista tulosta. Yllätys oli, kun siellä ei näkynyt yhtään kanalintua 9.8. Pari tuoretta ukkometson siipisulkaa kuitenkin näin, joten linnut olivat piilossa.

Hirviä näin nuoren sonnin ja naaraan ruokailemassa Pitkälläjängällä. Naaras pani maate syönnin päälle.

Porot ovat jo kesäpuvussa.

Piekanat huutelivat Puolivälinjängän mäellä ja tavipoikue löytyi lampareesta.

Urakoitsija näki kuulemma nuoren karhun varhaisaamuna 10.8. Tulppion tiellä.

Sinirintoja ja muitakin varpuslintuja näkee muutolla. Ensimmäinen rinta oli Kuutsjärven pusikossa 5.8. TH

Labels: hirvi, karhu, piekana, poro, sinirinta, tavi

Kävin viikonloppuna 6-7.8.16 talousmetsien kanalintulinjat. Tienvarsilla ei ole juuri viime aikoina lintuja näkynyt, joten arvelin havaintoja tulevan hyvin vähän. Tulos oli kuitenkin odotettua parempi.

A-linjalla näin ukkometsoparin (k), yksinäisen samanlaisen ja teeripoikueen kaikkiaan 5 lintua.

B-linjalla oli teeripoikue 5 lintua ja koppelopoikue 2 lintua (emo + poikametto).

Lintumäärä oli jopa hyvä verrattuna viime vuosien tuloksiin linjalla. Yleensähän tänä vuonna lintuja on ollut vähän Itä-Lapin alueella, poikkeuksena viime talven urosmetsot Värriön alueella.

Muita lintuja linjoilla ja niiden liepeillä olivat vanhat maakotka, merikotka ja muuttohaukka. Tuulihaukkoja näkyi muutama, tavipoikue, kolme kertaa kirjosiipiä ja kaksi hiiripöllöä. Pikkukuovin näin ruokailevan tiellä aamusumussa. TH

Labels: hiiripöllö, kirjosiipikäpylintu, koppelo, maakotka, merikotka, metso, muuttohaukka, pikkukuovi, tavi, teeri, tuulihaukka

Lännestä päin laskee Kantalahteen ja Vienan mereen Kanda-joki. Joki virtaa halki vuoristen maiden ja on koskinen. Kymmenkunta kilometriä ennen lahtea on putous tai paremminkin köngäs, jossa on putousta muutama metri ehkä sadan metrin matkalla.

Paikka on melko suosittu käyntikohde ja leiripaikka. Mitään rakenteita siellä ei ole.

Kävin katsomassa paikkaa 30.7.16. Siellä oli muutamia muita vierailijoita, mm. Montsegorskista (k).

Könkään alla huomasin kasvin, mitä en ollut aikaisemmin tavannut. Se oli lähes metrin korkuinen ja melko laajoina kasvustoina jokirannassa. Pitkään piti kirjoja tutkia, ennen kuin laji selvisi. Kysymyksessä on pohjan pärskäjuuri (Veratrum album t. lobellianum). Kuolan niemimaalla sitä on siellä täällä, eikä se ole mikään harvinaisuus.

Suomessa on vain yksi kasvupaikka, joka löytyi joskus muutama vuosikymmen sitten Utsjoelta jonkin pienemmän joen varrelta. Paikka on rauhoitettu. Muita pärskäjuurilajeja ei Suomessa tavata luonnonvaraisena.

Kasvi on kokonaan myrkyllinen ja kuuluu sudenmarjojen sukuun (sudenmarjakin on hyvin myrkyllinen). Sitä käytetään kuitenkin pieninä määrinä lääkkeenä.

Kasvistollisesti Kuolan alue on mielenkiintoinen. Siellä esiintyy monia harvinaisia lajeja, monet alkuperäisinä ja muutamat ihmisen tuomina. Vaatisi paljon tekstiä esitellä niitä. Eräs suomalainen sosiaalineuvos kävi kuvaamassa Kuolan kasveja eläkepäivinään, tapasimme hänet Kantalahdella yli 90-vuotiaana jo vuosia sitten. TH




.