Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Labels: järripeippo, koppelo, kuukkeli, lapintiainen, pajulintu

Värriön tutkimusasema täytti 50 vuotta 13.8. 2017, ja juhlat pidettiin 17-18.8. ensin Savukoskella hotelli Samperin Savotassa ja viereisessä UKK-puiston opastuskeskuksessa (Korvatunturin opastuskeskus). Juhliin saapui n. 80 vierasta ja kymmenkunta omaan väkeen katsottavaa. Jaana Bäck, Markku Kulmala ja aseman johtaja Tuukka Petäjä ottivat lahjoja vastaan. Tämä Värriön ilmakuva oli menossa vessan seinälle, lahjoittajana Ilmatieteen laitos.

Juhlassa julkistettiin Teuvo Hietajärven kirja Erämaa elää - Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa. Savukoskelta juhlaväki siirtyi 100 km tutkimusasemalle.

Asemalla käytiin kahvien jälkeen tutustumassa Smear 1. ilmakehän ym. tutkimusrakennukseen.
Soppatykistä tarjoiltiin sitten poronlihakeittoa juhlijoille Koppisen laavulla (Tapani ja Ella). Myöhemmin tarjottiin lättyjä ynnä muuta virvoketta.


Musiikkipuolesta vastasivat seppä ja Seppälä, siis Topi Pohja ja Sakke Seppälä Pirkanmaalta. Myös Veli Pohjonen osallistui haitarillaan talkoisiin.


Paikalla oli myös kiinalaisia, jotka opiskelevat ja työskentelevät Helsingin yliopistossa. Väki nukahti yöllä teltoissa ja asemallakin. Osa meni Tulppioon yöksi.


Aamun auringossa vanha vipeltäjä Kaarlo Koskinen kertoili kenttämestarin kokemuksiaan. Koskinen vastaan Järvinen.


Värriön 1970-luvun työntekijä Loisan Klasu tuli erämaan läpi ja lahjoitti asemalle tekemänsä koristeellisen linnunpöntön. Hän antoi myös ohjeita. TH otti vastaan.

Aseman 50-vuotisjuhlien päälle asema avasi ovensa ulkopuolisille, jotka halusivat tulla tutustumaan paikkaan ja tutkimuksiin. 18-19.8 pidettiin asemalla ensimmäinen avoimien ovien päivä.


Raili ja Aimo Kakkinen Yli-Kemiltä tulivat mielellään vierailulle naapuriin. Kahvit ja aseman esittely asiaankuuluvine tarinoineen kuuluivat ohjelmaan. Aimo on käynyt asemalla jo 70-luvun alussa pikkumökin aikaan.


Ylen toimittaja Jorma Korhonen teki juttua avoimien ovien päivästä ja aseman juhlista. Vilkas mies innostui välillä voimakkaaseen visuaaliseen viestintään, liekö karhun kanssa otellut. Paikallislehdet olivat myös paikalla.


Vieraita oli Kangasalta, Kuopiosta, Kemijärveltä, Piikkiöstä, Torniosta... Kaikkiaan lähes sata kävijää käveli viisikilometrisen taipaleen asemalle ja takaisin, autoilun lisäksi. Koppisen laavun luona paistettiin lopuksi makkaraa ja iskettiin tarinaa. Sääkin suosi ja sääsket myös. TH

Tänä kesänä hillaa riittää kaikille. Kerätä silti pitää, jos haluaa nauttia jänkien aromimarjasta. Nämä marjat ovat Haaskaojan varrelta Värriön luonnonpuistosta. Kiitokset Jaanalle ja Ollille, jotka kertoivat paikasta!

Ihmeellinen on luonto. Myöhästynyt kesäntulo vaikutti tämän runsaan hillasadon. Säät olivat suotuisat lähestulkoon koko Lapissa. Mutta aivan hieman myöhemmin kukkiva mustikka tuottikin harvinaisen huonon sadon.

19.8. piippasi kirjosieppo aseman pihassa. Käpylintuja kuulee päivittäin, myös kirjosiipiä silloin tällöin. Pai päivää sitten tuuli kääntyi pohjoiseen ja lämpö putosi alla 10 asteen. Samoin vettä alkoi sataa. TH

Labels: käpylinnut, kirjosieppo, kirjosiipikäpylintu

Täysin koskemattomat, luonnontilaiset suot arktisine saroineen, tuntureiden ja vaarojen välissä ovat Värriön luonnonpuiston suurimpia rikkauksia.


Fully untouchable, natural peatbogs with arctic sedges (Carex sp.), between fells and hills, are some of the greatest richnesses in Varrio strict nature reserve

Värriön tutkimusasemalla on tutkittu 1990-luvun alusta lähtien arktisten mäntyjen fotosynteesiä kyvettimenetelmällä. Hiilidioksidia ilmassa männyille riittää, ja yhä enenevässä määrin kun kasvihuoneilmiö etenee.


Varrio research station has measured the rate of photosynthesis since the beginning of 1990s, using "Cuvette method". The arctic Scots pines bathe in increasing Carbon dioxide above and inside the forest, thanks to continuing climate change.

Kaikki pohjoisilla soilla näkyvät villat eivät ole tupasvillaa. Tämä Värriön luonnonpuiston soilla usein vastaan tuleva, pallomainen, jopa puuvillan mieleen tuova laji, on nimeltään Töppövilla.


Eriophorum scheuchzeri is a species of flowering plant in the sedge family known by the common names Scheuchzer's cottongrass and White cottongrass. It has an arctic circumpolar distribution, it is often found also on Varrio strict nature reserve peatbogs.

Tähän kohtaan Samperin savotta ei ehtinyt. Värriön luonnonpuisto on ikimetsää. Mutta mikä mahtaa olla tässä hiilen nieluvaraston määrä, maan päällä ja maaperässä? Vertailun keskiarvot koko maapallolla: maanpäällinen kasvusto (valtaosin puuta) 43,2 tn C/ha, maaperässä 116 tn C/ha (molemmat laskettu maapallon koko maapinta-alaa kohti).


Here there has been no forest harvesting, ever! Varrio strict nature reserve is a real conservation area. But what might be the amount Carbon Stock (sink) here, in plants and in soil? For comparison the global reference averages: plants (huge main share in trees) 43,2 tn C/ha, soil 116 tn C/ha (both calculated per total land area on globe).

Nuorttitunturi seurasi Värriön tutkimusaseman 50-vuotisjuhlien vierasvirtaa. Juhlasää oli juhlallisen suosiva.


Nuorttitunturi fell followed the flow of visitors who were walking to the Varrio research station, to enjoy the 50th anniversary. The weather was like specially ordered for the happening.

Värriön luonnonpuisto alkaa pohjoispuolellaan Ylinuortti -joesta. Nykyisin tutkimusasemalle johtaa kunnostettu mönkijäura. 17.8.2017 asemalla vietettiin 50-vuotisen tutkimusjakson juhlatilaisuus.



Varrio Strict Nature Reserve, from her northern side, starts from Ylinuortti river. Nowadays there is an established track of All Terrain Vehicle (ATV) leading to the Research station. The station had on 17.8.2017 the 50th anniversary.

Labels: metso, peukaloinen, riekko, talitiainen, virtavästäräkki

Professori Pertti Harin kanssa kairasimme taannoin (kuva elokuulta 2004, Värriö I tunturin alapuolelta) Värriön ikipetäjiä, tutkailimme ikiä ja menneiden metsäpalojen jälkiä. Vanhin puu taisi silloin olla luokkaa 400 vuotta. Mikähän mahtaa olla Itä-Lapin tai Koilliskairan mitattu ennätys, vanhin pystyssä kasvava mänty?


We measured in 2004 with Professor Pertti Hari the ages and remnant signs of forest fires in old Scots pines of Varrio strict nature reserve. As far as I remember the oldest standing tree was some 400 years old. What might the measured record now in Eastern or Northeastern Lapland forests, what is the age of oldest, still living Scots pine tree?

Alkavan viikon lopulla eli perjantaina 18.8. ja lauantaina 19.8. on erinomainen mahdollisuus tulla itse paikan päälle katsomaan luontopäiväkirjan kuvien maisemia ja paikkoja. Värriön tutkimusasema järjestää nimittäin ensimmäistä kertaa avoimet ovet, jotka tarjoavat kaikille mahdollisuuden tulla tutustumaan tutkimusasemaan ja sen toimintaan. Avoimet ovet liittyvät aseman 50-vuotisjuhlallisuuksiin: aseman toiminta alkoi elokuussa 1967.

Avoimiin oviin pääsee saapumalla autolla Ainijärven entiselle rajavartioasemalle pe 18.8. tai la 19.8. klo 10-14 välillä (osoite Ainijärventie 114). Ainijärveltä on opasteet luonnonpuiston rajalla sijaitsevalle parkkipaikalle, josta kävellään luonnonpuiston läpi 5km helppokulkuista huoltouraa pitkin asemalle. Asemalla henkilökunta esittelee asemaa ja aseman toimintaa sekä järjestää opastettuja kierroksia 800m päässä sijaitsevalle SMEAR-mittalaiteasemalle.

Huomautuksena, että klo 10-14 on siis saapumisaika Ainijärvelle, eli koko asemakäyntiä ei tarvitse ehtiä tehdä klo 10-14 välillä, vaan noin klo 14 on viimeinen aika lähteä kävelemään asemalle päin. Asemalle kävely vie rauhallista tahtia noin tunnin, joten edestakaisin kävelyyn ja siinä välissä asemaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa muutama tunti.

Asema tarjoaa osallistujille kahvit, mutta muilta osin omat eväät on syytä ottaa mukaan. Aseman nuotiopaikalla pidetään tulet joilla voi paistaa omia makkaroita.

Tervetuloa!

Kyselyt 040 827 6535 tai aleksi.mikola (ät) helsinki.fi

Asema ja sauna Kuutsjärven etelärannalta katsottuna.

Tänään sateli väliin, väliin paisteli. Lämmintä enimmillään +18 astetta.


Aamusella taivalsi uroshirvi yli Nuorttiaavan. Myöhemmin kuulin kirjosiiven ääntä, ain. 2 lintua.


Ainikuusikossa näin iltapäivällä riekkoparven, 2 emoa ja 4 poikasta. Ensimmäiset näkemäni kanalinnunpojat tälle kesälle. Aamulla tuli sähkö- ja huoltomiehiä, mutta he eivät nähneet kanalintuja. Yleensä tänä kesänä on nähty erittäin vähän kanalintupoikueita ja vähän aikuisiakin.


Ensimmäiset hillat söin Nuorttiaavalta. TH

Labels: hirvi, kirjosiipikäpylintu, riekko