Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Tänään tuli jo hieman parempia havaintoja länsipuolen linjoilta. Vaikka lämpömittari oli nollassa yöllä ja lunta sateli tuulen kera, niin havaintoja tuli mukavasti. Kirjosiipikoiras lensi Värriöojalla itään laulellen lennossa. Lapinharakoita oli eilisellä paikalla, mutta jäi epäselväksi, oliko sillä pesä vai poikasia.

Värriöojalla oli talitiaispari. Jo monena vuonna olen havainnut siellä talitiaisia kesällä ja olenkin arvellut niiden pesivän siellä. Pesää en sieltä kuitenkaan löytänyt. Sitten vajaa kilometri idempänä päätin tarkastaa vanhan kolon, jossa ovat pesineet varpuspöllö ja lapintiainen. Paikalla oli talitiainen ja toinen, minkä arvelin lapintintiksi ja linnut hävisivät. Jäin odottamaan lähistölle.

Eipä kauaa, kun paikalle tuli talitiaiskoiras ja toinen, joka osoittautui talitiaisnaaraaksi, jolla oli pesänrakennusaineksia nokassa. Naaras ei kuitenkaan uskaltanut mennä pesäkololle. Menin 50 m päähän odottamaan, ja jonkin ajan päästä linnut menivät pesäkololle. Naaras oli pitkään kolossa ja sitten ne lähtivät. Jonkin ajan pästä palasivat taas.

Eli talitiainen rakensi pesää erämaahan luonnonkoloon. Asemalta on paikalle pari kilometriä. Mahdollisesti linnut eivät ole aseman ruokinnalla olleita. Talitiainenhan on riippuvainen ihmisestä talvella. Erämaassa se ei pärjää omillaan talvea, vaan muuttaa syksyllä kulttuurin piiriin, missä löytää ruokintapaikkoja.

Tämä oli ensimmäinen löytämäni talitiaisen pesä luonnonkolossa, eikä myöskään aseman historia tunne pesälöytöjä luonnonkoloista. Liekö linnuilla on ensimmäinen pesintä epäonnistunut kylmyyden takia tai ne vain ovat vasta aloittamassa pesintäkautta.

Kaksi metsoa näin samoilla seuduilla ja korppipoikue kierteli Puolivälinjängän itäpuolella. TH

Labels: kirjosiipikäpylintu, lapinharakka, metso, talitiainen