Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Perjantaina 18.5. oli lämmin päivä. Aurinko paistoi ja lämmintä oli ainakin lähellä kahtakymmentä astetta. Teepaitasillaan saatoin tarkastaa pönttöjä Ainijärvellä ja Kemihaarassa. Kemihaarassa oli jo kolme pesää valmiit, mutta munia ei ollut.

Ainijärvellä kuulin kevään ensimmäisen käen kukunnan ja sammakot olivat jo kevätleikeissään. Järvessä oli vielä jäät.

Kyörteslammella  näin rantasipin ja tyllejä joutsenten seurana. Loitsalta löytyi 25 yks. parvi mustalintuja ja Rikastamonlammelta jouhisorsapari. Pykäläisessä paineli minkki tien yli.

Pelkosenniemellä sain autoon puhelun Aallon Pirkalta. Hän oli juuri löytänyt amerikanhaapanakoiraan Kemijärveltä ja se oli kaukoputkessa.
Reilun puolen tunnin päästä iltaseitsemän aikoihin olin minäkin paikalla, ja siellähän se amerikanvieras oli haapanoiden seassa Pirkan kaukoputken kuvassa. Itse asiassa se oli varannut tavallisen haapananaaraan itselleen ja piti siitä tiukkaa huolta. Linnut olivat vain erittäin kaukana, lähes puolen kilometrin päässä ja valokuvan saaminen oli vaikeata. Jollain lailla onnistuin kuitenkin.

Ilma oli muuten muuttunut huomattavan kylmäksi tunnissa parissa ja lämmintä oli enää vain kymmenkunta astetta ja tuuli kylmästi.

Pirkka sai mielestään riittävät tunnistuskuvat ja lähti. Minä jäin vielä yrittämään telejatkeen kanssa parempia kuvia. Kaiken kaikkiaan oltuani vajaan tunnin paikalla amerikanhaapana ja tavallinen haapanakoiras alkoivat uhkailla toisilleen ja silloin naarashaapana hyppäsi lentoon. Koiraat seurasivat perässä ja jonkin aikaa kolmikko kierteli ilmassa käyden lähempänä minua. Amerikanhaapana äänteli koko ajan, vaikka en sitä kuullut, koska se oli niin kaukana tuulen alla. Kuvista kuitenkin näkyy, että sillä on nokka auki.

Sitten linnut häipyivät jonnekin takaviistoon, eikä paikalla enää näkynyt kuin tavallisia haapanoita. Myöskään seuraavana päivänä ei amerikanlintua näkynyt. Minä kävin veneellä alueella, mutta kova tuuli keskeytti matkan. Myös veden pinta nousi niin nopeasti tulvaveden valuessa alueelle, että lintujen ruokailualueet jäivät veden alle ja haapanat häipyivät paikalta.

Amerikanhaapanakoiraan päässä on vihreätä ja harmaata euroopanhaapanan punaruskean sijaan. Lisäksi amerikanserkun rinta, kyljet ja osa selkää ovat punertavat, kun taas eurooppalaisella punertavaa on vain pieni alue rinnassa. Kuvissa on molemmat lajit vertailtavaksi, vaikkakin kaukaa kuvattuina eikä värit kovin hyvin näkyvissä. Muuten, lentokuvissa tavallisen haapanakoiraan siivillä ei ole valkeata laikkua, niin kuin pitäisi olla ja kuten amerikkalaisella on. Ehkä se ei ole vielä täysi-ikäinen ja värit vielä kehitysvaiheessa.

Kemijärvi on ollut viime aikoina todella hyvä vesilintualue, koska vesi on ollut alhaalla ja lietteillä on ollut hyvä ruokailla. Monet ohikulkeneet harvinaisuudet ovat pysähtyneet ruokailemaan. Etupäässä Pirkka on poiminut kaukoputkellaan monia mielenkiintoisia lajeja, kuten lyhytnokkahanhia, tundrahanhia, kanadanhanhen, ristisorsan, mustapyrstökuirin, lapasotkan ja ruskosuohaukan. Lisäksi aikaisemmin luontopäiväkirjassa kerroimme jo Kyllin Tarmon näkemästä jalohaikarasta. Niin, ja mitä vielä alueella on ollut, joista ei ole havaintoa. Tuskin kaikki ovat tässä.

Minä löysin seuraavana päivänä lapasotkaparin, jota en ole nähnyt varmaan pariin kymmeneen vuoteen. Lisäksi Pirkan neuvojen perusteella löysin vielä ristisorsan, mikä oli mulle ensihavainto. Pirkan retkiblogista löytyy lisää asiaa Kemijärveltä, jos lukijalla kiinnostaa. TH

Labels: amerikanhaapana, jouhisorsa, käki, kanadanhanhi, lapasotka, lyhytnokkahanhi, mustalintu, mustapyrstökuiri, rantasipi, ristisorsa, ruskosuohaukka, sammakko, tundrahanhi, tylli