Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Soittelin aamulla lintujen ääniä portailla. Ensin houkuttelin leppälintua (joka saattoi olla mustaleppälintu), jonka näin ja kuvasin toissapäivänä. Kuvista en kuitenkaan pystynyt varmaa sanomaan.

Sitten soitin sinipyrstön kutsuääntä. Talitiaisparvi tuli pyörimään aseman lähistölle, liekö soitolla ollut vaikutusta. Sitten lensi ylitseni hippiäisen kokoinen lintu, mutta joka ei äännellyt ja lensi suoraan ja pitemmästi kuin hippiäinen, eri tyylillä. Aloin jo arvailla, mikä voisi olla kyseessä, ja lähdin perään. Lintu oli korkealla mäntyjen latvoissa, ja selvästi liikkui talitiaisparven mukana. Tintit saattoivat olla vaeltavia, koska niitä näytti olevan useita.

En saanut lintua kiikariin ja hoksasin mennä vaihtamaan taigauunilinnun äänet soittimeen. Se olikin oikea ratkaisu, koska pikku lintu tuli pyörimään lähipuihin. Kiipesin katolle (jo toisen kerran), mistä sain linnun kiikariin. Selvä silmäkulmanjuova, kaksi kirkasta poikkijuovaa siivellä ja juovaton päälaki osoittivat linnun olevan taigauunilintu (Phylloscopus inornatus), vaeltaja Siperiasta. Kävin vielä kameran, jolla sain varmistuskuvat. Olisin halunnut saada vielä paremmat kuvat, mutta sitten pikku vaeltajaa ei enää näkynytkään. Talitinttiparvi oli mennyt ja arvatenkin taigan vaeltaja lähti ottamaan niitä kiinni. Se oli paikalla korkeintaan viisi minuuttia.

Havainto oli ensimmäinen Värriön luonnonpuistossa, minullekin se oli uusi laji (elis), ja koko Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella on tehty vain kaksi havaintoa tänä syksynä, Pellossa ja Rovaniemellä. Tämä on Suomen pohjoisin havainto tälle syksylle. Aikaisemmin laji on tavattu vielä Kilpisjärvellä ja Kemijärvellä, mutta muita havaintoja lajista ei tietääkseni LLY:n alueelta ole. Torniosta eteenpäin pitkin Perämeren rannikkoa havaintoja on tälle syksylle lukuisasti etelärannikolle asti, myös sisämaasta. Taigauunilinnun voisi sanoa olevan tämän syksyn "hittilaji", niillä on ehkä ollut normaalia suurempi vaellus, tai onko havaintojen suuri määrä vain seurausta parantuneesta havainnoinnista.

Taigauunilintu asustaa Siperiassa Uralia myöten. Varsinkin länsiosissa aluetta se on epäsäännöllinen ja elinalueen länsiraja on epäsäännöllinen. Laji suosii harvahkopuustoisia alueita, jopa hakkuualueita ja esiintyy niin pohjoisessa kuin vain taigaa on missä asua. Etelään mentäessä ja metsien tihentyessä kanta harvenee ja lajia esiintyy Siperiassa n. Suomen pituuden levyisellä alueella vastaavilla leveyspiireillä. Mikä saa ne lähtemään länteen syksyllä, ei ole tiedossani, mutta ilmeisesti osa kannasta muuttaa länsi-Eurooppaan talveksi. Taigauunilintu on läntisin Siperian monista uunilintulajeista ja siten yleisin havaittava Suomessa.

Päivän muita havaintoja ovat rautiainen Kuutsjärvellä, tilhiä, rastaita, taviokuurnia, iso- ja pikkukäpylintuja. Kuutsjärven etelätörmältä lähti puolenpäivän jälkeen 4 koppeloa ja Rakitsan kierroksella iltapäivällä näin lisäksi 5 koiras- ja 7 naarasmetsoa ja 6 pyytä. Löysin vielä vanhat hirven jättösarvet, piikit 6/5 ja molemmat samaa paria, reilu 10 m toisistaan.

P.S. Tietokoneiden ja ohjelmien kanssa on ollut ongelmia, joten luontopäiväkirja on kärsinyt siitä. Tärkein kone on hoidossa Helsingissä ja toisten ohjelmilla on omat ongelmansa kuvankäsittelyssä. Muutenkin tilanne on ohjelmien kanssa sellainen, että saa nähdä mitä jatkossa seuraa. TH