Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Asemalla oli pakkasta aamulla 16.5 astetta. Puoli kahdeltatoista Yli-Nuortin tarkka mittari näytti -31. Yöllä oli alinarvo käynyt -39:ssä.

Näissä lämpötiloissa on yllättävää, että käpylinnut laulavat ja soidintavat niin innokkaasti. Ainikuusikon länsipäässä, missä on samanlaiset lämpötilat kuin Yli-Nuortilla (virtaahan Yli-Nuortti aivan vieressä), oli semmoinen meteli päivän auringonpaisteessa, että ei voi puhua hiljaisesta erämaasta. Kymmenet pikkukäpylinnut ja monet kirjosiivet lauloivat ja lurittivat. Niiden matkassa oli tiaisia, kuten on sääntönä. Oli vielä käpytikkakin. Ja kaiken syynä oli kuusen runsas käpysato. Ilman sitä olisi ollut aivan toisenlaista.

Liekö sama kirjosiipipariskunta kuin eilen (jonka naaras kantoi oksaa) vaiko eri, mutta melko pian tultuani paikalle tutkimaan tilannetta, huomasin naaraan käyvän erään kuusen latvassa, n. 13 m korkeudella. Lintu meni nimenomaan kuusen oksiston sisään ja viipyi siellä jonkin aikaa. Koiras lauleli yleensä viereisessä kuusessa. Naaras kävi puussa useita kertoja, mutta pesänrakennusta en havainnut.

Sitten huomasin lintujen parittelevan. Myöhemmin koiras ruokki naarasta. Väliin oli hiljaista.

Jonkin ajan päästä linnut tulivat taas. Koiras ruokki naarasta. Naaras kävi taas pesäpaikalla. Sen jälkeen se istahti viereen oksalle ja kohta koiras laskeutui sen päälle. Parittelu oli hyvin lyhyt, mutta onnistunut. Tietokoneelta huomasin vasta illalla, että naaraalla oli jotain suussa, näytti naavalta (k vas). Pesäpaikka oikeanpuolimmaisessa kuusessa.

Kirjosiivet ruokailivat lähikuusissa tai kauempanakin jossain. Koiras ja muutkin koiraat harrastivat laululentoa jäykin siivin, vähän lepattaen. Jos toinen koiras tuli lähipuun latvaan, koiras ajoi sen pois. Ruokailemaan vieraskin saattoi tulla, mutta puun latvat olivat kiellettyjä. Myös pikkukäpylinnut saattoivat ruokailla yhdessä kirjosiipien kanssa, mutta isompana ne saattoivat ajaa pienemmät sukulaiset pois ruokapaikalta (k alh. oik.). Erikoinen piirre käpylinnuilla on, että naaraatkin laulavat, ei tosin niin innokkaasti kuin koiraat.

Oliko kirjosiivellä pesä jo valmis tai viittä vaille, koska se ei rakentanut pesää? Olihan sillä tosin kuvassa jotain rakennusaineelta näyttävää. Kuitenkin parittelusta munintaan ei voi mennä pitkää aikaa, muistelisin, että vain muutama päivä. Joten siis helmikuun aikana tämän naaraan täytyy alkaa hautoa, jos ei mitään ongelmia tule.

Illalla kahdeksan jälkeen näin ketun pihalla. Se pakeni hieman ja jäi katsomaan. Huudahdin sille tervehdyksen, mutta se luikki pakoon pimeyteen. Se oli käynyt jo syömässä ja raahaamassa lihakönttiä. TH