Sunday, February 20, 2011
Kirjosiiven pesä / A nest of White-barried Crossbill
Tänään oli hieman pilviä, mutta suurimmaksi osaksi aurinko paisteli. Pakkanen viihtyi -18 paikkeilla ja tuuleskeli.
Ainijärvenaavan itäpuolella lähellä Yli-Nuortin niemeä havaitsin kirjosiiven laulavan aamupäivällä. Aloin seurailla sitä. Jonkin ajan päästä sen mukana oli naaras ruokailemassa. Sitten huomasin naaraan menevän erääseen kuuseen ja tulevan pois. Seurasin edelleen naarasta, joka vähän ajan päästä hermoili kuusen luona oksa nokassa. Sitten se meni taas kuuseen samaan kohtaan. Hei, sehän rakentaa pesää! Lopultakin löytyi. Olin jo monena päivänä etsinytkin.
Jatkoin seuraamista, ja naaras kävi kuusessa monta kertaa vieden sinne oksia ja naavaa tai jäkälää. Pesäpaikka oli 10 m korkeassa kuusessa 6m korkeudella ja kuusi oli hyvin luminen. Niin vain osasi sinne rakentaa pesää. Eikö olisi voinut vielä vähän odottaa, että lumet putoaa?
Koiras seuraili naarasta istuskellen väliin puiden latvassa, väliin lentäen laululentoa latvojen välillä. Se ei osallistunut rakentamiseen. Mutta se ruokki naarasta ja kahdesti näin parittelunkin. Väliin pari piti ruokataukoja ja sitten taas töihin. Pesän luona kävi myös pikkukäpylintuja istuskelemassa puissa. Iltapäivän puolella rakennustahti heikkeni.
-----
Pesäkuusi on alakuvan vasemmassa laidassa koivun vierellä oleva kuusi. Viereisessä kuvassa naaras näkyy pesäpaikalla puun kätkössä keskellä kuvaa. Yläkuvissa huurremetsää Nuorttitunturin alta ja Kynsivaaraa kynsineen. TH
-----
P.S. Nyt pidän parin viikon tauon. Vietän lomaa.
Labels: kirjosiipikäpylintu, pikkukäpylintu
// posted by TH @ 17:06 
Comments:
<< Home
Hei!
Mukavaa lukea Värriön blogia, tulee tuoreeltaan tietoja ja kuvia maisemisita ja tapauksista (mm. kirjosiiven pesänrakennuspuuhat) joita harvemmin pääsee itse toteamaan. Muutenkin kanalintujen kohtaamisesta kertovista jutuista muistuu oma lapsuus kymmeniä vuosia sitten mieleen, silloin kun lähti kotipihasta hiihtelemään tapasi joka kerta kanalintuja, usein niin metso, riekko kuin teeriparviakin ja monesti tuli pikkupojan uteliaisuudella sauvalla pökättyä kiepissäolevaa lintua persuksiin!
Ja vilahtaapa teksteissä joskus ystäväni ja entinen oppilaani Petri Piisiläkin.
Terveisin
Keijo T. Seppälä, Kauhajoki
Post a Comment
Mukavaa lukea Värriön blogia, tulee tuoreeltaan tietoja ja kuvia maisemisita ja tapauksista (mm. kirjosiiven pesänrakennuspuuhat) joita harvemmin pääsee itse toteamaan. Muutenkin kanalintujen kohtaamisesta kertovista jutuista muistuu oma lapsuus kymmeniä vuosia sitten mieleen, silloin kun lähti kotipihasta hiihtelemään tapasi joka kerta kanalintuja, usein niin metso, riekko kuin teeriparviakin ja monesti tuli pikkupojan uteliaisuudella sauvalla pökättyä kiepissäolevaa lintua persuksiin!
Ja vilahtaapa teksteissä joskus ystäväni ja entinen oppilaani Petri Piisiläkin.
Terveisin
Keijo T. Seppälä, Kauhajoki
# posted by 
: 12:08
: 12:08 
<< Home
