Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Kemijärven eteläosat ovat hyvin kivikkoista aluetta. Siellä sijaitsee Ailanganlahden ja -niemen alue, mikä tunnetaan hiekkarannoistaan. Mutta Ailanganlahteen laskee Ailankajoki ja se virtaa alueilta, jotka ovat aivan erikoisen kivikkoisia. Varsinkin Ailankajärven sivulla olevaa Otsavaaraa hallitsevat kivikot, jollaisia en ole aikaisemmin tavannut.

Otsavaaran jyrkänteen alla on myös syvä luola. Se ulottuu kallion sisään lähes vaakasuorassa 30-40 m matkan. Luola on sen verran tilava, että sen perälle pääsee kävelemällä ja konttaamalla.

Minä en ole aikaisemmin käynyt paikalla ja pääsinkin käymään siellä 20.8.18 seurakuntamme saarnaajan Pekka Visalan kanssa. Pekka on käynyt alueella jo muutaman kerran ja tuntee paikat.

Otsavaaran alue on luonnonsuojelualuetta, jonka koko on n. 3 x 4 km. Seutu on niin vaikeakulkuista, että ei ole mikään ihme, että se on jäänyt hakkaamatta. Lähiympäristöt on kyllä hakattu, vaikka kyllä sieltäkin kivi poikineen löytyy.

Matkan varrella näimme yksinäisen mettopojan tien varrella. Myös Otsavaarasta löysin yhden metson hakomismännyn ja vaaran alta löytyi koppelon pyrstösulka. Kanahaukka vilahti metsässä ja vaaran yli lensi iso petolintu, joka saattoi olla maakotka. Otsavaaran jyrkänteen hyllyiltä löytyi pari korpinpesää. Ja Ailanganjärvellä ui pari kuikkaa ja joutsen.

Kävimme luolassa, minkä jälkeen kapusimme vaaran päälle ja sieltä laskeuduimme Ailankajärven rantaan ruokatauolle. Sieltä lähdimme pois alueelta.

Sää oli puolipilvinen, viitisentoista astetta lämmintä. Aika tuulista oli. Paljon jäi aluetta tutkimatta, mutta aika hyvän käsityksen alueesta sain. Hyvinkin käymisen arvoinen paikka.

Luolasta vielä muuten, että siellä on vieraskirja perällä. Luolan suulla kasvaa vattua, jota näkyy kuvissakin. Monesti tuollaisissa paikoissa kasvaa harvinaisempia kasveja. Luolassa tarvitaan taskulamppu, siellä on säkkipimeätä. Ja kamerassa pitää olla salamavalo. TH, PV


P.S. Katso myös YouTube: Arktikvisio - Kemijärven helmi!