Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Olin 24-29.7. Saariselän Talkkunapäällä avustamassa männyntaimien mittaamisessa ja merkitsemisessä. Metsäntutkija Heikki Kauhanen on jo vuosien ajan käynyt tutkimassa taimia em. avotunturin laessa pari sataa metriä mäntyrajan yläpuolella. Niitä on hyvä tutkia nyt, kun alue on jäänyt poronhoitoalueen ulkopuolelle jo parikymmentä vuotta sitten. Erikoista on, kuinka männynsiemenet kipuavat tuulen matkassa niinkin ylös. Taimia on löytynyt nykyisestä avotunturista n. 800, mutta alue on rajattu. On niitä siellä paljon enemmänkin tämän alueen ulkopuolella. Metsänraja on nousussa.

Heikin mukana oli myös pitkäaikainen matkakumppani Antero Korhonen. Savotan päätteeksi he heittivät lenkin Saariselällä, yöpyen kämpillä. Minä oikaisin suoraan Peuraselän kämpän kautta Kemihaaralle. Talkkunapäälle pääsimme rajan kopterilla. Kiitokset Rajavartiostolle!

 

 

 

Talkkunapäällä näimme keräkurmitsapoikueen ja yhden yksinäisen kurmitsan. Kapustarintoja sen sijaan oli varmaan toista kymmentä ja korppipoikuekin. Yhden koppelon näin aitavarressa Iso-ojalla. Sekin lensi aitaan, mutta pääsi kuitenkin lentoon. Kaverit näkivät vaalean ketun illalla Talkkunaojan kämpän luona. Muuten luontohavainnot olivat vähäisiä niin meillä kuin muillakin alueen kulkijoilla, jos ei sääskiä ja paarmoja oteta huomioon. Niin, olihan siilikkäitä aika lailla Talkkunapäällä. Kuvassa siilikäs pikkutervakon kukassa Talkkunapään laessa.(*)

Maarian kämmeköitä oli kukassa monin paikoin ja Härkämurustan jängän laidalla  niiden seurana oli kirkiruohoakin. Hillaa oli ihan mukavasti, mutta marjat olivat vielä raakoja.

Sää oli lämmin, iltapäivisin vähän yli kahdenkymmenen asteen. Muutama sadekuuro tuli torstaina ja ukkosrintama ohitti Talkkunapään molemmilta puolilta, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan. TH


P.S. Perhonen onkin tunturipunatäplä (Zygaena exulans), eikä siilikäs.(*) Niin että sattuu sitä...