Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Kävin kesäkuun alkupäivinä Turun seudulla. Siellä muiden tärkeämpien asioiden lisäksi kävin Kaarinan alueella olevalla pienellä luonnonsuojelualueella. Alueella oli tavattu viita- ja luhtakerttusia, joiden tunnistus ei ole ollut minulla hyvin hallussa. Viitakerttunen on tavattu Lapissa ainakin Kemijärvellä pari vuotta sitten, mutta en käynyt sitä bongaamassa ja luhtakerttunenkin on Lapissa joskus tavattu.

Molemmat ovat Suomen linnuston parhaimmiksi luokiteltuja laulajia, jopa satakieltäkin parempia. Niitä ei ole aivan helppo erottaa toisistaan ei laulun eikä ulkonäönkään perusteella. Molemmat nimittäin matkivat koko ajan toisia lintulajeja ja varmaan muitakin ääniä. Viitakerttusella on varastossaan paljon itäaasialaisia lintulajeja, koska se viettää siellä talvensa ja luhtakerttusella taas afrikkalaisia lajeja. Viitakerttunen laulaa rauhallisesti, mutta luhtakerttunen innokkaasti ryöpyttäen, mikä niillä taitaa olla suurin ero. Radion yölaulajaillassa muutama ilta sitten viitakerttusta paljon tutkinut ornitologi Pertti Koskimies ilmaisi pitävänsä viitakerttusta parhaana laulajana (Suomessa).

Ulkonäöltään viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) (ylh.) on hieman harmahtavampi, siivet kirjavammat, jalat tummemmat ja nokka pitempi verrattuna luhtakerttuseen (Acrocephalus palustris) (alh.). Sitten on vielä rytikerttunen, joka on tosi vaikea ulkonäön perusteella erottaa luhtakerttusesta, mutta laulu on selvästi erilaista.

Kaikki nämä kerttuset ovat eteläisen Suomen lintuja ja esiintyvät ruovikkoisilla ja pensaikkoisilla alueilla mielellään lähellä vesistöjä.

Rauhalinnan alueella, missä olin, kuulin myös kultarinnan ja satakielen laulua, nekin mestarilaulajia.

Matkalla töihin aamulla 10.6. näin metsäkauriin Kuoskussa pellonlaidalla. TH

Labels: kultarinta, luhtakerttunen, metsäkauris, satakieli, viitakerttunen