Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Yöllä pakastui -6 asteeseen. Aamu olikin kirkas ja tuuli jo vähän hellittänyt. Puolenpäivän jälkeen pilvistyi ja pikku hiljaa alkoi sataa lunta. Pysyttiin pakkasella -1.5 asteessa ja iltaa kohti taas jäähtyi. Lumisade ei ollut runsasta ja illalla taivas alkoi kirkastua.

Olen kummeksunut metsojen vähäisyyttä ja tänään kiertelin asiasta tehen metsopaikoilla laskemassa lintujen määrää puiston itäpuolessa. Yllättävästi niitä nyt löytyikin. Väliojan itäpuolen tuntureisesta männiköstä löytyi jopa 8 ukkometsoa. Eri puolilla niitä tuli vastaan, vaikkei enää siinä tiheydessä. Kaikkiaan ukkometsoja löytyi 24 yks., kaikki tai lähes kaikki vanhempia kuin poikalintuja. Koppeloita näin vain 4, joten vähän huolestuttaa, onko kanahaukka vähentänyt niitä noin paljon. Lokakuullahan näin päivässä parikymmentä koppeloa samoilla alueilla.

Ukkometsot olivat suurimmaksi osaksi maassa, vain muutama puussa. Tähän aikaan ne ruokailevat aamuvarhaisella männyssä ja laskeutuvat sitten maahan lepäämään. Ne ovat aurinkoa paossa. Voivat ne syödä myös maasta käsin katajaa ja mäntyäkin. Illalla metsot usein nousevat taas puihin ruokailemaan. Koppelot sen sijaan viettävät päivät ja yötkin puissa hakoillen ja levähdellen. Näin on tehnyt jo monta päivää myös Kotovaaran lounaisrinteen koppelo, joka oli edelleen samassa männyssä.

Monta paikkaa jäi vielä käymättä, joten on siellä lintuja vielä lisääkin.

Muista kanalinnuista näin ukkoteeren ruokailemassa männynhavuilla ja riekon. Metsopainotteista on maasto. Tietenkin jos koivikkoalueita olisin kierrellyt, olisi suhteet muuttuneet. Jännä, että yhtään pyytä ei kelkalla löytynyt. Ajomatkaa tuli yli 60 km. TH

P.S. Kävin soidinpaikoilla, mutta siellä ei ollut vielä merkkejä aloituksesta. Mutta Petäjärinteellä oli kaksi kukkoa vetänyt siipeä ja olivat vielä paikalla iltapäivällä.

Tuore saukon jälki oli aamulla Kuutsjärven rannassa.

Labels: koppelo, metso, riekko, teeri