Kävin Nuorttitunturissa poroaidan takana. Siellä on ehkä neliökilometrin alue Suomen puolella, minne porot eivät pääse, Värriön luonnonpuiston aluetta.
Aivan eri näköistä on maasto verrattuna aidan toiselle puolen. Jäkälää on maa valkoisenaan ja luppoa on puissa maahan asti. Löytyy nuoria rauduskoivujakin, mitä ei poronhoitopuolelta enää löydy. Alueella oli pieni metsäpalo muutama vuosi sitten, jota aluetta on tutkittu runsaasti yliopiston toimesta. Eihän tuommoista aluetta löydy mistään Suomen Lapista. Ikivanhat laavun jäänteetkin löysin.
Matkalla näin hiiripöllön poikasen Kynsivaaran laidassa. Emokin kuului kauempana. Lähistöllä siritti puukiipijäkin ja toinen lauleli Kynsikurulla. Myös punatulkkupari yhden poikasen kanssa lenteli kurulla. Hauhonjängällä hätäili valkoviklo, samoin ampuhaukka. Peukaloinen lauloi Kuntasjoella. Sääskiä oli jo paljon ja vähän päälle. TH
Labels: ampuhaukka, hiiripöllö, peukaloinen, punatulkku, puukiipijä, valkoviklo
// posted by Värriön luontopäiväkirja @
22:24 
