Tuesday, May 13, 2014
Vieraita mutta melkeinpä omia / A kind of guests
Sateinen päivä, aamulla jopa räntää. Nollasta kahteen lämpöä. Tyyntä.
Järriparvi käy väliin ruokinnalla. Niitä on toistakymmentä, ehkä kaksi kymmentä. Peippoja seurassa pari, viherpeippokin. Ei harvinaisuuksia, tavallista vierasta. Tiaisiakin vielä. Talitiainen katselee nurkanpäistä ja hirsien raoista pesäaineksia.
Illansuussa ennen kuutta röpisee pihakelossa. Koppelo ja toinenkin istuutuvat oksille. Märkinä kelistä, mutta mitäs tuosta. Ei liene kylmä.
Odottelevat aikansa ja alkavat ruokailla. Neulasruoka maittaa. Siis puu ei ihan kuiva kelo olekaan. Ja tuommoisen vaivaisen puun neulasethan makeita ja valkuaispitoisia ovatkin. Tosin makuasioista ei pidä kiistellä, mutta mitä lie koppelot ovat mieltä asiasta. Kunnon sapuska on niille elinehto.
Odotellessa napostelevat neulasia. Jostain syystä vasta iltahämärissä laskeutuvat pälville marjoja etsimään, kuten on jo monena keväänä pantu merkille tässä pihamaalla. Jotain muutakin ne löytävät maasta, koska eilen ja toissapäivänäkin näin niitä puron varrella. Mitä lie kasviravintoa sieltä löytävät tähän aikaan? Tarvitsevat kuitenkin aineita jälkeläisten muodostamiseen. Myöhemmin ainakin tupasvillan kukintosilmut ja kortteiden itiöpesäkkeet tuottavat tarpeeksi valkuaista, mutta liekö niitä vielä? Ilmeisesti jotain vihreää ne saavat, elleivät peräti pikkuötököitä. Koivunurpujakin voivat käyttää ja varmaan pajuakin.
Myöhemmin alkaa taas sataa, tällä kertaa lunta. TH
Järriparvi käy väliin ruokinnalla. Niitä on toistakymmentä, ehkä kaksi kymmentä. Peippoja seurassa pari, viherpeippokin. Ei harvinaisuuksia, tavallista vierasta. Tiaisiakin vielä. Talitiainen katselee nurkanpäistä ja hirsien raoista pesäaineksia.
Illansuussa ennen kuutta röpisee pihakelossa. Koppelo ja toinenkin istuutuvat oksille. Märkinä kelistä, mutta mitäs tuosta. Ei liene kylmä.
Odottelevat aikansa ja alkavat ruokailla. Neulasruoka maittaa. Siis puu ei ihan kuiva kelo olekaan. Ja tuommoisen vaivaisen puun neulasethan makeita ja valkuaispitoisia ovatkin. Tosin makuasioista ei pidä kiistellä, mutta mitä lie koppelot ovat mieltä asiasta. Kunnon sapuska on niille elinehto.Odotellessa napostelevat neulasia. Jostain syystä vasta iltahämärissä laskeutuvat pälville marjoja etsimään, kuten on jo monena keväänä pantu merkille tässä pihamaalla. Jotain muutakin ne löytävät maasta, koska eilen ja toissapäivänäkin näin niitä puron varrella. Mitä lie kasviravintoa sieltä löytävät tähän aikaan? Tarvitsevat kuitenkin aineita jälkeläisten muodostamiseen. Myöhemmin ainakin tupasvillan kukintosilmut ja kortteiden itiöpesäkkeet tuottavat tarpeeksi valkuaista, mutta liekö niitä vielä? Ilmeisesti jotain vihreää ne saavat, elleivät peräti pikkuötököitä. Koivunurpujakin voivat käyttää ja varmaan pajuakin.
Myöhemmin alkaa taas sataa, tällä kertaa lunta. TH
Labels: järripeippo, koppelo, peippo, talitiainen, viherpeippo
// posted by Värriön luontopäiväkirja @ 19:43 
