Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aamulla lauleli peukaloinen aseman kurussa. Se on varmasti tullut jo joku päivä sitten, mutta jäänyt huomaamatta. Myös kulorastaan huiluviheltelyä kuului Jyppyrävaaran suunnasta. Hirvasjoella kuulin laulurastaan ääntä pikkukäpylintujen seassa.

Alempana jokivarressa nousi vanha merikotka suolta männyn latvaan. Se vaihtoi puuta lähemmäksikin vielä. Sitten se heitti lenkin yläpuolellani ja häipyi Hirvasjoen suuntaan.

Syy kotkan käyttäytymiseen oli suolla ollut poronraato. Kotka oli syönyt sitä jo pitemmän aikaa. Pidin kotkaa poron tappajana, koska kettua lukuunottamatt ei muita pedonjälkiä näkynyt. Poron reisiluu oli kuitenkin poikki ja ei kotka sitä ole voinut katkaista, ellei se olis katkennut kamppailussa. Korkeintaan ahma on voinut purra luun poikki, mutta sen jälkiä ei löytynyt. Poron jäljet olivat kuitenkin selvästi näkyvissä. Tappo on tapahtunut 6-7.5. ja lunta oli satanut vähän jälkien päälle,  tehden tutkimisen vaikeaksi. Poromies nylki poron ehjää kylkeä ja kun siitä ei löytynyt kotkan kynnenjälkiä, päättelimme lopullisesti, että tappaja on ollut tuntematon suurpeto. Ehkäpä tappo on tapahtunut jo aikaisemmin kovemmalla hangella. Merikotkan tappamia poroja ei ole tietääkseni löytynyt, vaikka uskon niitä olleen. Poro muuten oli urakka, siis parin vuoden ikäinen uros.

Kuivahaaralla kaarteli maakotka iltasella. Riekkoja näin päivän mittaan 2 paria, yhden ukkoteeren ja muutaman metson ja koppelon.

Illala istahti lapinharakka kuusen latvaan kurulla.

Lunta on aseman kepissä 52 cm. Hanki kestää reilusti kävelyn, vaikka iltapäivällä olikin useita lämpöasteita. Paikoin on pälviä, mutta yleisesti kelkka- ja hiihtokelit ovat hienot. Yöllähän pakkanen käy n. viidessä asteessa. TH

Labels: kulorastas, lapinharakka, laulurastas, maakotka, merikotka, metso, peulaloinen, pikkukäpylintu, riekko, teeri