Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Pakkaskeli jatkuu. Kirkasta, hieman pilvenhahtuvaa etelän suunnalla jossain vaiheessa, tyyntä. Asteita asemalla -15 paikkeilla.

Hirvaskankaan kautta kävin rajan varressa. Metso oli vetänyt siipeä kankaalla ja istuskeli männyn latvassa aamuauringossa. Toinen kurkotteli maasta niin, että vain pää näkyi. Kaksi koppeloa piti ruokalepoa lähistöllä männyssä.

Papulammen maastossa äkkäsin hirvipariskunnan makuulla parinkymmenen metrin päässä. Vasa nousi ylös, mutta vaadin katseli jonkin aika, ennen kuin suvaitsi nousta seisaalle (k). Heitin lenkin niiden ympärillä, mutta siihen ne jäivät katselemaan.

Rajan varressa Pirunkurun eteläpuolella lähes törmäsin hirveen, kun se oli tulossa kohti. Ensin hirvi jäi katselemaan vajaan kymmenen metrin päähän ja sitten hyvin hitaasti konkoili polanteelle ja lähti sitä pitkin takaisinpäin.

Heti näki, että naarashirvi oli huonokuntoinen. En päässyt siitä ohi maaston jyrkkyyden takia, joten ajoin hitaasti perässä hirven kävellessä edelläni muutaman kymmenen metrin päässä. Lopulta pääsin kiertämään sen ja sain kuvia, kun se pysähtyi. Oikealla kyljellä takapäässä oli vamma, josta oli lähtenyt karvaa pois ja vertakin oli tullut (3 k). Turkissa oli muuallakin jotain jälkiä.  Eläin oli laiha ja hidasliikkeinen. Silti se söi nähdäkseni normaalisti.

Oliko joku peto iskenyt vai oliko kysymys jostain sairaudesta? Vamma viittaisi pedon iskuun, mutta mikä peto iskisi noin ylös paistille? Jalat näyttävät kuvissa terveiltä.

Lähistöllä oli isot ilveksen jäljet. Olisiko se oli käynyt hirveen kiinni? Nyt se kyllä tappaisi sen, jos huomaisi tilaisuuden. En tiedä oliko susi iskenyt hampaillaan tai karhu käpälällä vai mikä. Kaipa siinä joku peto oli hampaillaan rouhaissut ja sitten bakteerit iskeneet. TH

P.S. Niin, maakotkankin näin lennossa lähellä paikkaa, missä näin aikaisemmin merikotkan.

Labels: hirvi, ilves, koppelo, maakotka, metso