Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aurinko paisteli aamulla. Yöpakkanen oli jäädyttänyt lumenpinnan ohueksi hangeksi, joka piti aika rahinaa kelkalla ja suksellakin liikkujalle.

Pommituskukkuloilta löytyi monenlaista elämää aamuvarhaisella. Orava kiipeili männyissä ja laukkoi hankea pitkin. Se tuntui olevan liikekannalla, liekö juoksuaika. Lopulta se hävisi kuusikkoon. Metso lähti maasta lentoon melko kaukaa, ei ollut varmaankaan hullu lintu. Ja jonkin matkan päästä löysin koppelon männystä istuskelemasta. Muita äänenpitäjiä olivat tikat, jotka rummuttelivat kelojen latvoissa. Niistä isoimpana kuului olevan palokärki, jossain lännempänä kirkuen. Myös pyy piiskutti kukkulain juurella. Vielä kuulin taviokuurnia ja kuukkeleita, jotka ovat tavallisempia äänenpitäjiä. Luulen kuulleeni myös hiiripöllön soidinäänen, mutta se ei kuulunut pitempään.

Erikoisin ääntelijä oli kuitenkin laulujoutsen, joita oli ilmeisesti pari lännen suunnalla jossain Ainijärven eteläpuolella. Äänet siirtyivät eteläkaakkoon. Samanaikaisesti kuului korpin ääntä samalta suunnalta, mutta äänet tulivat eri lähteistä, en erehtynyt lajeista. Joutsenhavainto on varmaankin varhaisin keväthavainto aseman historiassa näiltä seuduilta.

Löysin vielä puukiipijän vanhan pesän, joka paljastui kaarnankappaleen pudottua männyn rungolta. Pesä oli alle metrin korkeudella. Paikka kaarnan ja rungon välissä on tyypillinen puukiipijälle ja Pommituskukkulain alueella näitä kiipijöitä tapaa lähes joka vuosi. Ainakin yksi pesäkin on sieltä löydetty.

Kettu tuli ennen puoltapäivää pihalle. Se on aika varovainen, kun on saanut jonkun kerran äkkilähdöt koirilta. Heittelimme pullanpaloja sille, mutta osan niistä ehtivät kuukkelit napata ketun empiessä.

Iltapäivän puoli oli pilvisempää, tosin aurinko alkoi myöhemmin näkyä haaleana ja iltaa kohti kirkastui. Lähimetsässä olin kuulevinani viherpeipon äänen ja Kotovaaran laessa oli joku käpylintu syönyt männynkäpyjä. TH

Labels: kettu, laulujoutsen, metso, palokärki, pyy