Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Erämaa on yleensä melko hiljainen, varsinkin tähän aikaan. Kovinta ääntä pitää tuuli, mitä tänään ei juuri ollut. Viime vuonna oli käpylintuja, mutta nyt niitä on vain vähän.

Jos oman liikkumisen tuottamaa ääntä ei lasketa, niin kaikkiaan vastaan tulevia ääniä on harvoja. Tosin omakin liikkuminen tuottaa usein niin kovaa ääntä, että tarvitaan jopa kuulosuojaimia, en tarkoita nyt ruoansulatuksen aiheuttamia ääniä. Mutta jos kaikki päivän kuluessa kuullut äänet summataan yhteen, niin kyllä niistä melkoinen lista syntyy.

Aamulla Hirvaskankaalta röpisi lentoon viisi koppeloa ja ukkometso. Sitten Hirvasjoki ja Haaskaoja pitivät aika kohinaa kulkiessani niiden kautta. Haaskakummun koillisrinteellä istuskeli puiden latvoissa 4 teertä. Koirasteeri (k) utkatteli ohikulkiessani ja vähän päästä koppelo piti meteliä noustessaan maasta ja sitten istuutuessaan puuhun.

Haaskakummun lakialueella oli 4 urosmetson parvi hakomassa männyissä. Mitään ei kuulunut, mutta varmaankin niiden syödessä havunneulasia kuului napsetta. Silmänkantaman päässä näkyi 6 teeren porukka. Ne vaihtelivat puuta siivet havisten ja lähempänä naaraat alkoivat kotkottaa.

Itärinteellä istui kaksi ukkometsoa männyssä (k). Ne lähtivät kaukaa lentoon, enkä kuullut mitään, mutta voi kuvitella minkälaisen metakan metson lento aiheuttaa. Samoihin aikoihin heikko pohjoisvirtaus toi moottoriajoneuvon (ilm. mönkijän) ääntä kaukaa pohjoisesta.

Haaskakummun päällä istui yksinäinen ukkometso männyn latvassa. Myös se päätti ottaa siivet alleen pitäen ääntä, jota minä en kuullut pitkän välimatkan vuoksi. Ja eteläpuolella Haaskakumpua kaukana hakoili toinen yksinäinen metsokukko hiljaa napsutellen, saatoin kuvitella.

Vedenjakajan eteläpuolella oli porotokka, joka lähti jo kaukaa karkuun. Niillä taas sorkat napsahtelivat ynnä muuta pakenemisen aiheuttamaa melua saattoi kuvitella kuuluvan. Samoin muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan jäätyneeltä jänkärimmiltä lähti pienempi poroparttio (k) pakoon.

Haaskaojan varrella ja Haaskakummussakin oli aika paljon hirvenjälkiä. Jäljet olivat kuitenkin hiljaisia. Sen sijaan lapintiaiset ja kuukkelit pitivät omaa hiljaista sirkutustaan ja naukumistaan Haaskaojan solinan kuuluessa taustalta. Myyräkin vilahti mättään reikään ja jotain ääntä senkin jalat saivat aikaan.

Hirvasjoen kohinan ohitettuani päätin istahtaa puunrungolle syömään eväitä ja kuuntelemaan, kuuluisiko mitään, kun asiasta tehden alkaa kuunnella. Eipä tarvinnut vielä alkaa palella 7 asteen pakkasessa, kun korppi kilautteli lentäen ohi parin sadan metrin päästä, matkalla pohjoiseen. Samalla näin vilahduksen korpin suunnalla vajaan sadan metrin päässä ja jotain räpsähti puuhun. Syötyäni eväät lähdin tarkastamaan, mikä sinne tuli. Koppelohan se sitten lähti siivet nopeasti havisten lentoon häipyen idän suuntaan.

Jatkoin pohjoisen suuntaan Hirvaskangasta pitkin. Muutaman sadan metrin päässä taas koppelo röpisi lentoon, se oli eri lintu kuin edellinen. Heti koppelon jälkeen kuului siiven havinaa toisesta suunnasta, mutta se havina oli rauhallisempaa. Äskeinen korppi oli jäänyt ilmeisesti jo yöpuulle, koska alkoi jo hämärtää auringon laskettua jo lähes tunti sitten. Nyt kello oli 14.30. ja korppi joutui etsimään uuden istumapuun.

Tämän jälkeen kuulin vain heikkoa puron liplatusta Rakitsan itäpuolella. Rinteellä oli vielä parit tuoreet hirvenjäljet etelään päin, mutta ne olivat jo vanhoja ääniä.

Voisi ajatella, että tarvitaanko erämaassa kuuloaistia, kun sille on niin vähän käyttöä. Kuka tarvitsee ja kuka ei. Tarkka kuulo on monelle eläinlajille hyvin tärkeä, koska luonnon äänet ovat niin vähäisiä. Kuulon avulla saalistetaan, paetaan vihollista, pidetään yhteyttä. Hiljaisuus on monille lajeille sopeutumaa olosuhteisiin. Noutaja tulee pian, jos kovin metelöi. Niinhän se on ihmisten maailmassakin. TH

Labels: hirvi, hömö- ja lapintiainen, korppi, kuukkeli, metso, poro, teeri