Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Ajellessamme Romainin kanssa mönkijällä aamulla Pitkänjängän itäpuolella, huomasimme ketun pentuineen polulla. Pentu lähti karkuun, mutta emo jäi paikalleen. Sitten se lähti meitä kohti, kiertäen meidät n. kymmenen metrin päästä. Kettu ei ollut moksiskaan meistä, vaan alkoi pyytää myyrää vähän kauempana, ei tosin onnistunut.

Jatkoimme matkaa, mutta pentua emme onnistuneet enää näkemään. Se oli emoa paljon pienempi ja harmaan punertava. Emokettu saattoi olla meidän aseman pihakettu, koska se ei pelännyt meitä vähääkään. Näinkö se on vielä hengissä, vaikka olemme jo muuta luulleet?

Ainijärveltä laskin n. 110 vesilintua, joista n. 55 tukkasotkaa löyhässä parvessa. Muut olivat telkkiä ja taveja ym.

Loitsanlammella oli myös runsaasti vesilintuja, monia poikueita, mm. tukkasotkia. Niitä oli kuitenkin mahdoton laskea, koska suurin osa oli rantaviivassa ja heinikossa.

Matkalla Kemihaaraan näin myös koppelopoikueen, jossa oli 3-4 poikasta. TH