Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Hiihtelin lähemmäksi karkeaa hankea pitkin. Yöllä oli hieman pakastanut eikä päiväkään paljon hankea sulattanut.

Löysin pöllön opastamana lahokuusessa 7 m korkeudella olevan tikankolon, jonka reiästä näkyi höyhen. Se oli hyvä merkki. Lähistöllä liikehti taviokuurnapari levottomana. Niillä oli päälaen höyhenet pörröllään ja ne kävivät vuorotellen kuusessa n. 5 m korkeudella. Ei ne varoitelleet, mutta jotain mielenkiintoista niillä kuusessa oli. Pöllöhän siellä oli, mutta olipa piilossa oksien takana.

Sitten pöllö alkoi taas puputtaa. Taviokuurnat häipyivät vähin äänin paikalta. Antaa puputtajan olla, eipä siitä taida vaaraakaan olla.!

Seurattuani vähän aikaa pöllön edesottamuksia, se siirtyi tuulenpuuskan takia rungon toiselle puolelle. Vähän aikaa ujosteltuaan se alkoi vaimeasti puputtaa ja lopulta antoi tulla aivan normaalilla voimalla. Liekö se vielä naarasta saanut tulemaan luokseen, mutta kelpaahan tuo yleisöksi tuokin hangella kahistelija. Minä sain kuulla ja nähdä helmipöllön puputuksen, ja vielä valokuviakin tapauksesta, joten olipa hieno, salainen pikku konsertti kuusikon kätköissä.

Puunkolo, jossa höyhen oli, ei ollut kuin reilun kymmenen metrin päässä pöllöstä. En alkanut kiipeämään, vaan pitää käydä jonkin ajan päästä tutkimassa tilannetta uudelleen.