Wednesday, June 16, 2010

Valtatien vaiheilla / Around the highway of the wild











Jatkoin laskentoja vähän lämpimämmässä säässä. Sääasioissa tulin siihen tulokseen, että jos kylmyys tai tuuli lähtevät, niin sääsket tulevat tilalle. Niin, että älä mitään liian positiivista kuvittelekaan! Mutta näillä mennään mitä on!

Hernekerttu saapui näihin maisemiin. Nuortinahossa kuulin aamulla erikoisempaa kitinää ja luulin jo vieläkin harvinaisempia. Tämä yksilö lauloi kuitenkin hieman korkeammalta kuin yleensä, myös laulupaikat olivat koivujen latvoissa. Siellä se myös pyydysteli toukkia syödäkseen. Kerttu oli muutolla, ja siirtyi koko ajan koilliseen. Lopulta se hävisi Nuorttiaavan koivikkoon ja varmaan siitäkin eteenpäin.

Nuorttiaavan koivikosta lähti myös ruskea petolintu lentoon. Se hävisi niin kummasti, etten saanut sitä missään vaiheessa kunnon tarkasteluun. Arvioin se olleen joko naaras suohaukka, hiirihaukka tai piekana, vaikka en siitä valkeaa huomannutkaan.

Iltapäivällä mittailin kaatunutta kuusivanhusta Pirunkurun pohjoispäässä. Tullessani ensi kertaa Värriölle v.-79, löysin kesällä em. paikalta pitkän kuusen, jonka pituudeksi arvioin 30 m ja pidin sitä pisimpänä kuusena näillä seuduilla. Kuusi oli vielä elävä, ja elikin vielä muutaman vuoden. Sitten se alkoi kuivua ja hongittua lopulta. Joskus vuosi pari sitten se rojahti maahan. Näköjään tyvi oli laho.

Tuli mieleen, että nyt olisi hyvä mitata kuusen pituus. Poikkesin paikalle, ja askelmitalla laskin metrejä. Latva oli useasta kohden poikki, mutta kokosin sen kuin palapelin palat. Sain tulokseksi kolmekymmentä metriä. Vieressä oli kaatuneena 28.5 m mittainen kuusi ja koko kuusikko koostuikin tosi korkeista puista. Tosin kolmekymppisiä puita on muutama muukin alueen jokikuruissa, mutta tämä on varmaan alueen korkein metsä.

Mittaillessani kuusia kuulin metsähanhen ääntä. Pian kuusikon yläpuolelle ilmaantuikin n. 30 yksilön parvi, joka lensi koillista kohti alle sadan metrin korkeudella. En saanut siitä kuvaa, koska olin jättänyt repun kameroineen kauemmas, ja aivan tarkka lukumäärä ei selvinnyt. Linnut olivat luultavasti nuoria, pesimättömiä, jotka olivat matkalla Kuolan soille kesänviettoon. Nämä muuttajat menevät kesäkuun alkupuolella ja niitä on havaittu aikaisemminkin. Ehkäpä ne ovat niitä lintuja, jotka syyskuulla menevät päinvastaiseen suuntaan, ainakin osaksi.










Kuusen kukintaa on kestänyt jo jonkin aikaa, ja lämpimimmillä paikoilla emikukinnot alkavat muuttua jo kävyiksi. Kukinta on ollut runsasta, mikä antaa aiheen odottaa, että käpyjä tulee runsaasti. Käpylintuja onkin jo ilmaantunut, ja niitä virtaa varmaan koko ajan lisää jostain huonon siemensadon alueelta. Kirjosiipiä ei ole vielä näkynyt, mutta uskon niitäkin tulevan. Nyt on ollut etupäässä pikkukäppäreitä ja vähemmän isosellaisia.

Kuulin joutsenten ääntä Yli-Nuortin latvapäästä, ja luulenkin niiden taas pesineen alueella. Näin myös haarapääskyn lennossa Yli-Nuortin eteläpuolen metsässä. Pesäpaikoille taitaa olla kymmeniä kilometrejä. Pesälöydöt kirjosiepolta ja kulorastaalta.
-----
Kuvasin vielä erämaan valtatien Nuorttiaavan eteläpuolen metsässä. Muurahaiset kulkivat jatkuvana virtana molempiin suuntiin kaatuneen koivun runkoa pitkin. Tosin digitekniikka näkee muurahaiset paljon ihmissilmää huonommin, eikä valtatien kulkijat oikein hyvin erotu. TH

Labels: , ,


Comments: Post a comment

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?