Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aamun laskentalinjan varrelta Kuntashaaralta löysin vihervarpusen pesän, joka oli lähes ennätyksellisen matalalla - 7 m korkeudella. Pesä oli kuitenkin korpikuusen latvassa metri huipusta, eikä niin ollen nähtävissä normaalikonstein. Naaras siellä hautoi ja koiras kävi reilun puolen tunnin välein ruokkimassa, sen verran seurasin.

Rakitsan itärinteellä pesi lapintiainen vanhassa männynkolossa puolentoista metrin korkeudella. Mikä lie sen siihen joskus kovertanut, mutta tintille se kelpaa. Jo useamman vuoden se on käyttänyt tätä koloa. Näin on siis todettu jo 7. lapintiaisen pesintä Värriö 1. ympäristössä.

Tänä keväänä on ollut melko kuivaa, mikä on vaikuttanut korvasienten kasvuun. Mäntykankailla on vähänlaisesti sieniä, ja ne vähätkin ovat pieniä. Sen sijaan olen löytänyt korvasieniä kuusikoista ihan mukavasti ja siellä kosteammassa ne ovat olleet suorastaan kookkaita.

Tänään törmäsivät kylmä pohjoinen ja lämmin eteläinen säärintama aseman kohdalla (eteläinen näkyy mäntykankaan maisemakuvassa). Seuraukset olivat tuhoisat. Jo ensimmäinen ukkosen paukaus iski asemarakennukseen halvaannuttaen suurin piirtein puolet laitteista. Salama kulki johtoja pitkin myös tunturiin ja Kotovaaraan, ja yhteydet ulkomaailmaan menivät poikki. Satelliittipuhelimella sentään saatiin jonkinlainen yhteys ja voitiin hälyttää apua. Myös Smear-aseman laitteita meni pimeäksi. Tapani ja Tarmo olivat tutkimushuoneessa tietokoneen ääressä salaman iskiessä, mutta ehkä kumisaappaat pelastivat pahemmalta. Pää pojilla meni kuitenkin kipeäksi. Tietokone, puhelin ja Tarmon kamera menivät pimeäksi jne.

Vain neljä kertaa jyrähti, mutta niissä oli voimaa. Muut iskut eivät tiettävästi tehneet vahinkoa, vaikka matalalla olivatkin. Runsas sadekuuro kasteli sitten kuivan maan. TH