Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

12-13.2. oli Montsegorskissa myrsky. Se nyt ei siellä ole mitenkään harvinaista, joka puolella aukeata. Luulin, että kaupunki on tuulten syntysija, mutta tällä matkalla kuulin, että tuulten syntymäpaikka onkin muutama kilometri kaupungista itään, Imantero-järvellä.

Kuolan kaupungeissa on ollut runsaasti pihlajanmarjoja ja siellä on siten ollut myös kovasti marjansyöjiä. Tilhiä on ollut satojen yksilöiden parvia, jopa enemmän kuin Suomen puolella. Myös punatulkkuja ja räkättirastaita on ollut viime päiviin asti. Nyt marjat ovat aika lailla jo ehtyneet, mutta muutamia tilhiä näin vielä Montsegorskissa. Onpahan ihan viime päiviin siellä asustellut mustarastaskin. Muita lintulajeja talvisessa Montsegorskissa ovat pulu (satoja yksilöitä), varpunen, varis, korppi, harakka, viherpeippo, talitiainen ja puluja kyttäävä kanahaukka.

Montsegorskissa sijaitsee Lapin luonnonpuiston hallinto. Puiston lintututkija Alex Giljazov on hyvä ystäväni ja häneltä sain tietoja linnuista ja muustakin. Sain myös kuvat jääkyyhkystä (Alle alle), joka oli tammi-helmikuun vaihteessa löytynyt elävänä hangesta Montsegorskin kaupungin laidalta. Linnun oli ottanut haltuun hänen tuttunsa, ja sain tämän tutun ottamia kuvia kotihoidossa olevasta linnusta 6.2.10. Jääkyyhkyn arveltiin olleen matkalla jäätyneeltä Vienanmereltä Jäämerelle, mutta törmänneen sähköjohtoihin (verta kyljessä). Selitys voi olla kyllä muukin.

Kuulin Alexilta myös mielenkiintoisen jutun Siperiasta, samantapaisen kuin meidän tapauksemme poronhaaskalta, jossa kävi monenlaista vierasta, huippuna naali. Siellä jossain Sajanin vuoriston seudulla metsämaastoissa olivat ilmeisesti tutkijat löytäneet puun, jota karhu oli raapinut. Heillä oli ollut riistakamera ja he halusivat kuvata karhun, joka oli raapinut puuta. Kamera viritettiin odottamaan, josko raapija tulisi vielä paikalle. Niin kävikin, ja saatiin kuvia karhusta. Mutta paikalla tuli kuvatuksi myös metsäkauris ja joku toinen peuralaji. Huippuna kuvissa oli vielä irbis, lumileopardi, minkä ei tiedetty alueella asuvankaan. Lumileopardi on vuoristojen asukas, ja tämä havainto tehtiin siis metsäalueella. Näin siis tällaisella automaattikameralla saatiin sielläkin yllättävää tietoa alueen eläimistöstä.

90-luvun loppuvuosina kuvasin Lapin luonnonpuistoa Suomen ympäristöministeriön rahoituksella lähialueyhteistyön puitteissa (puisto on UKK-puiston ystävyyspuisto). V:sta -98 on puiston henkilökunta kierrättänyt näyttelyä, joka syntyi projektissa, nimellä "Objektiivissa Lapin luonnonpuisto". Sain todeta, että näyttely kiertää edelleen. Nyt se oli laitettu Montsegorskin Ekologisen kirjaston tiloihin. Kirjasto on tarkoitettu erityisesti lapsille, ja näyttelytoimintakin oli sen mukaista.

Matkalla suomeen näin Poljarnye Zorin ydinvoimalan pohjoispuolella muutaman käpylinnun 17.2. aamupäivällä. Ne ruokailivat männyissä ja koonkin puolesta olivat ilmeisiä isokäpylintuja. Värriöltähän käpylinnut ovat ydintalven ajaksi siirtyneet edullisemmille alueille, yleensä havainnot osoittavat eteläisemmille seuduille. Ja vielä Kuolajärveltä itään, ns. Vanhan Sallan alueella Kelsinkäisen maastossa lensi tien yli 40-50 yksilön taviokuurnaparvi luoteen suuntaan.

-----

Kuvat järjestyksessä vas-oik, ylh-alas: Kantalahden tuntureita, koira tuulessa Säästöpankin ulkopuolella Montsegorskissa, myrskyä Statoilin asemalla ja tiellä kombinaatille, Montsegorskin keskusaukiolta, tavaratalo + kesykyyhkyjä M:n keskustassa, jääkyyhky kerrostaloasunnossa (2 k), näyttelyssä Ekokirjastolla ja Hiipinätunturit tien varrelta kuvattuna Montsegorskin eteläpuolella. TH, kuvat TH ym.