Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aamupäivällä näin 2 teertä Värriöojan varrella. Värriö III:lta Viitoselle oli poroja, paikoin paljonkin. Ahma oli kulkenut viime yönä niiden ohi suoraan, vahinkoa tekemättä.

Nelosen länsirinteellä oli ennen puoltapäivää metso kävelyllä tunturimetsässä ja vähän etelämpänä yksinäinen riekko. Viitosen lounaispuolella räpytteli jotenkin erikoisen hitaanlaisesti isokäpylintukoiras tunturin yli pohjoista kohti. Vielä näköjään niitäkin joku on maisemissa.

Kuutosen muristan etelärinteellä minua kohtasi yllätys - auringon laita alkoi nousta horisontin yläpuolelle klo 11.40. Minä jo luulin (aikaisemman kokemuksen perusteella), ettei sitä enää näkyisi. Vain puoli kiekkoa näkyi muristalle, mutta Viitoshuipulle on voinut näkyä jopa koko kiekko. Vähän matalammalla Kuutosen rinteellä aurinko häipyi klo 12.45 aikoihin. Näihin aikoihin aurinko ei yleensä enää näy puiston alueelle, mutta tunturin eteläpää on kymmenen kilometriä etelämpänä asemaa, ja siellä oleville 5-600 m korkeille huipuille voi näköjään vielä näkyä ainakin osa aurinkoa.

Viitosen länsirinteellä löysin jäniksen makuulta yhden jälkeen pienten, lumenpeittämien tunturikoivujen suojasta. Jänis piilotteli lumikohouman takana, näyttäen vain silmän ja korvia, vähän niin kuin aurinkokin piilotteli horisontin takana. Sitten siirtyessäni hieman kelkalla eteenpäin se pinkaisi juoksuun, laukkoen kauas ylös tunturipaljakkaa. Pysähtymättä se oli juossut yli Viitosen laen ja painellut itäpuolelle metsään, tämän totesin jäljistä.

Vedenjakajan eteläpuolella huomasin metsoja männynlatvassa kahden maissa. Tarkemmin katseltuani niitä oli siellä kaikkiaan viisi urosta ruokailemassa. Yöksi niillä oli varmaan tarkoitus mennä lumikieppiin näin pakkaskelillä. Näille seuduille on luvattu jopa -35 asteen lukemia yön ajalle. TH