Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Joulukuun kolmas päivä oli jo pakkaspäivä. Aamulla pakkasta oli viitisen astetta, ja aamupäivän sumupilvet estivät pakkasen enemmän kiristymisen. Puolenpäivän jälkeen alkoi kirkastua, vaikka yhden aikaan olikin jo ilta. Ainakin siltä vaikutti maisemaa katsellessa, kuun tultua näkyviin. Pakkanen kiristyi yötä kohti kuunvalossa toiselle kymmenelle asteelle.

Urosmetsoja tuli vastaan kymmenen, kaikki Haaskaojan ja Sauojan välillä (no, oli yksi Hirvaskankaalla). Väliojan itäpuolella hakoi nuoressa männyssä parin metrin korkeudella koppelo, vanhahko lintu. Kierrettyäni sitä ympäri se hyppäsi metrin pari ylemmäs, jatkaen hakomistaan. Mahdollisesti koppelo on sama, joka viime talvena asusti tällä samalla alueella, mutta joka aina karkasi ennen kuin sen huomasin. Nyt kävi toisin.

Alue Väliojan itäpuolella on urosmetsojen valtakuntaa, lakimännikköä. Yleensä siellä ei koppeloita asu talvella. Toinen vastaava tapaus oli viime tammikuussa Värriö III:n itäpuolella, jolloin löysin koppelon tunturisekametsästä.

Riekkoja näin kolme Värriö I:n tunturikoivikossa lumilinjalla, ja yhden Hirvasjoen länsipuolella suonlaidalla. Tuoreita hirvenjälkiä oli eri puolilla, tosin yhtään jäljen tekijää en nähnyt.

Lunta muuten on maastossa 40-50 cm ja se on aika tiivistä. TH

-----

P.S. Lähikuvassa oleva urosmetso on lähetinlintu, antenni näkyy vaaleampana höyhenpukua vasten ja oikeassa jalassa on rengas. Huomasin vasta tietokoneelta. Taas jälleen again tuli toteennäytettyä, kuinka digikameralle on käyttöä luonnontutkimuksissa.