Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Seurasin korvillani loittonemissuuntaa ja päättelin hanhien menevän lounaaseen. Äänien määrästä päättelin niitä olevan ainakin muutamia, varmaan niitä oli kuitenkin enemmän, kymmeniä.

Katsoin kelloa - 2.47. Kävin vielä katsomassa ulkona. Siellä oli taivas tähdessä ja tyyntä. Pakkasta 0.9 astetta. Tällaisissa olosuhteissa tähtien valossa metsähanhet voivat siis muuttaa. Varmaankin ne voivat muuttaa pilviselläkin säällä, miten lie sitten suunnistavat.

Olinkin toivonut kuulevani vielä metsähanhen äänen tälle syksylle. Pari päivää sitten näkemäni parvi oli niin kaukana, että en voinut kuulla ääniä. Mutta nyt sitten äänet tulivat ikäänkuin perässä, jälkijunassa. Ja vielä yllättävällä tavalla ja ajalla. Niin jännä tapaus, että en voi muuta kuin ajatella, että nyt korkeampi käsi vaikutti tapahtumien kulkuun, jälleen kerran.

Päivällä, käydessäni Ainijärvellä kuulin rv. Martti Aatsingin partiokavereineen nähneen hanhiparven 17 yksilöä lennossa etelän suuntaan jossain Marjarovan seudulla. Näin siis hanhiparvihavaintoja on jo kolme näiltä seuduilta, ja vielä Loisan Klasun havainto Sallasta. Ilmeisesti lämmin sää ja kovat etelän-lounaan tuulet ovat vaikuttaneet niin, että hanhet tai osa niistä ovat jättäneet lähtönsä myöhempään.

Lehdissä kirjoitetaan metsähanhien määrän vähentyneen selvästi viime vuosina Suomessa. Esim. Pelkosenniemellä se on pantu merkille, ja toivotaan tutkimusta asiasta. Nämä hanhet ovat kuitenkin rajan takaa ja niiden tilanne on varmaan erilainen. Tosin sielläkin yhteiskunta muuttuu koko ajan ja varmaan metsästyspaine on sielläkin lisääntymässä (kuten uskon Suomessa tapahtuneen), vaikka Kuolan niemimaa on vielä aika autiota eikä teitä sinne ole juuri tehty. TH (kuva otettu 30.9. illalla aseman valorysien ollessa päällä, kuten ne ovat koko yön)